Batman: The Brave and the Bold

Jo animaatiosarjana The Brave and the Boldin lähtökohta on mielenkiintoinen. Se tuo lepakkomiehen DC-sarjakuvien ikivanhojen sankareiden ja vihollisten maailmaan, ja niinpä Batman löytääkin itsensä taistelemasta esimerkiksi Haukkamiehen ja Blue Beetlen rinnalla, vastassaan Kissamiehen, Grokkin ja Gentleman Ghostin kaltaisia tuntemattomampia ilkiöitä. Vaihtelu virkistää, sillä vaikka Jokeria ja kumppaneita ei tällä kertaa nähdäkään, yhdistelmä toimii yllättävän hyvin ja tuo Batman-mytologiaan mielenkiintoisia sivujuonteita. Kukapa olisikaan arvannut Bruce Waynen ihailleen Haukkamiestä lapsuudessaan?

Animaatiosarjatausta näkyy pelissä kaikkialla. Peli itsessään on jaettu neljään tv-sarjamaiseen episodiin, ilman yhdistäviä tekijöitä. Välivideot ja käsikirjoitukset ovat piirrossarjan tuotantoryhmän käsialaa, ja kaikilla hahmoilla on ääninäyttelijänään piirrossarjasta tuttu henkilö. Koska en itse ole animaatiosarjaan juuri tutustunut, on vaikea sanoa miten paljon nämä yksityiskohdat sarjan fanille tuovat elämykseen lisää, mutta korkeat tuotantoarvot miellyttävät silti suuresti. Jopa itse peli muistuttaa animaatiosarjaa ehdottoman hyvällä tavalla, sillä piirrossarjan tyyli on vangittu pelitapahtumiin erittäin onnistuneesti ja kaksiulotteinen piirrosgrafiikka miellyttää verkkokalvoja.

Itse peli on varsin tyypillinen tasoloikan ja mätkinnän yhdistelmä, jossa Batman kulloisenkin toverinsa kanssa pistää vihollisia turpiin, pataan ja kehikkoon. Mätkintä on onneksi varsin monipuolisesti toteutettu, eikä touhu pääse livahtamaan monotonian puolelle missään vaiheessa. Peruslyöntien lisäksi arsenaalista löytyy tehokkaampia iskuja, torjuntoja, väistöjä sekä hiljalleen latautuva superisku. Nyrkkien lisäksi arsenaalista löytyy hahmokohtaisia vempaimia sekä myös taka-alalla pysyttelevä apusankari, joka napin painalluksella tulee paukomaan kaikkia ruudulla näkyviä pahiksia päihin.

Taistelun monipuolisuus on ehdoton etu, sillä muuta sisältöä peli ei tarjoa. Peli on myös vain noin neljän-viiden tunnin kestollaan hävyttömän lyhyt ja todella helppo, sillä kuolemasta rankaistaan vain miinusmerkillä kerättyyn kolikkosaldoon. Lyhyt kesto on kuitenkin laatua alusta loppuun, joten peli tulee ahmaistua varsin nopeaan tahtiin, varsinkin kaverin kanssa kaksin pelattuna.

Koska en omista aikakonetta, en voi matkustaa ajassa taaksepäin kysymään 10-vuotiaalta itseltäni mielipidettä pelistä, mutta luultavasti olisin tuominnut pelin parhaaksi ikinä, varsinkin pienellä Batman-faniudella varustettuna. Vaikka kontrasti Arkham Asylumiin on melkoinen, The Brave and The Boldin suorastaan 60-lukulainen tyyli toimii ja huumorikin naurattaa, vaikkei Adam West -henkisesti tahatonta olekaan. Kohdeyleisön mieleen peli on satavarmasti ja koska isikin mahtuu matseihin mukaan, on The Brave and the Bold perheen Batman-yleisöön varsinainen täsmäohjus.