Battle Brothers

Pienemmät, paremmin kohdistetut pelit tekevät usein parempaa jälkeä kuin paisuneet ison rahan kilpakumppaninsa. Battle Brothers ei tavoittele kuuta, vaan toteuttaa pienen palkkasoturijoukon maineenkasvatustarinaansa kevyellä ja kiintoisalla taktisella otteella.

Battle Brothersissa johdat pientä, mutta lupaavaa sotilaspoppoota. Tarkoituksena ei ole pelastaa valtakuntaa uhkaavalta pimeältä lordilta tai voittaa sotaa rajalinnoitusten kestävyyttä testaavaa valtaajaa vastaan, vaan kasvattaa oman joukkion mainetta erilaisia urotekoja ja tehtäviä suorittamalla. Peli jakautuu kahteen eri osioon, maailmankartalle ja sitä tähdittäviin kyliin tai kaupunkeihin sekä vuoropohjaiseen taktiseen osioon, jossa pelinappulamaisesti visualisoidut sotilaat ottavat mittaa niin rosvojoukoista kuin vihreähipiäisistä örkeistäkin. Maailma on raa'asti kuvailtuna niin sanottua matalan tason fantasiaa, eli epäkuolleista vastustajistakin huolimatta taistelukentällä ei heitellä tulipalloja, vaan korkeintaan heittokirveitä.

Hyvin pienikokoinen ja heikosti varusteltu ryhmä tiputetaan maailmankartalle varsin vähäisin ohjein. Kun muutamasta ohjatummasta tehtävästä koostettu alku on suoritettu, pelaaja on vapaa valitsemaan omat kohteensa. Itse päädyin suorittamaan kyläläisten antamia tehtäviä vanhojen linnakkeiden puhdistuksesta kauppakaravaaneja ryöstävien rosvojoukkojen nitistämiseen. Kun porukan maine kasvaa, vastaan tulee entistä haastavampia ja rahakkaampia tarjouksia paikallisilta lordeilta. Rahaa tarvitaankin, sillä mikään ei tule tässä maailmassa ilmaiseksi ja pelkkä päivästä toiseen selviäminen kuluttaa kukkaroa. Uusien sotureiden (ja heidän päivärahansa) lisäksi valuuttaa kuluu näiden ruokkimiseen, varusteiden jatkuvaan korjaamiseen, nuoliin ja muuhun vastaavaan ennen kuin uusien kirveiden tai haarniskoiden ostamista voi lähteä edes ajattelemaan.

Normaalilla vaikeustasolla eteneminen on kohtalaisen ripeää, eikä pääluvun kasvattaminen muutamasta ukosta tusinaan vie kohtuuttoman montaa tuntia. Kannattaa varautua myös siihen, että ykköstason entinen kalastaja ei välttämättä selviydy ensimmäisestä mätöstä hengissä. Onneksi uudet innokkaat palkkasotilaat ovat uusiutuva luonnonvara. Vastapainona kokeneet veteraanit ovat todellakin painonsa arvoisia kullassa, ja kykenevät pitämään taistelulinjat monta kertaa ensikertalaista paremmin. Heppujen varustelu on mielekästä hommaa. Eri asetyypit antavat erilaisia kykyjä taisteluun, joten astalokoostumusta kannattaa harkita tarkkaan. Miekat tekevät hyvin vahinkoa, mutta tehoavat kirveitä huonommin kilpiä vastaan. Pitkällä keihäällä voi kurotella etulinjan yli kahden heksan päähän. Jousimiehet vastaavat vihulaisten pippuroinnista nuolin ja vasamoin. Aseiden lisäksi haarniska ja pipa vaikuttavat sotilaiden toimintaan. Hyvin suojaavat kypärät heikentävät näkökenttää ja raskaat panssarit saavat porukan puuskuttamaan pitkissä taisteluissa, jolloin heidän on levättävä vuoro tai pari. Eniten suojaava vaatekappale ei ole siis aina se paras valinta.

Taktiset taistelut käydään pienehköllä, heksoihin jaetulla kentällä. Sen korkeuserot ja erinäiset esteet vaikuttavat siihen, millaiset alueet ovat helppoja puolustaa pienelläkin porukalla ja mitä kautta vastustajan takalinjoihin kannattaa iskeä. Jokainen hahmo liikkuu vuorollaan ja/tai iskee vastustajaa toimintapisteiden rajoittamana. Etulinjan ukot voi laittaa puolustusasetelmaan, kunnes vihollinen on aivan iholla. Jousiampujat aloittavat vastustajan pehmittämisen yleensä ensin, kunnes muodostelmat ovat toisissaan kiinni ja kunnon vääntö voi alkaa.

Menestyvä komentaja ottaa aina huomioon, kuka lyö ketä ja millä. Nuija toimii hyvin panssaria vastaan, muttei tee valtavasti vahinkoa. Kovimmat viholliset vaativat paljon pehmittämistä, joten heihin on kohdistettava useamman hahmon hyökkäykset. Heikosti panssaroidut vastustajat kannattaa ottaa hengiltä mahdollisimman nopeasti, koska tavallisella rantarosvollakin voi käydä joskus säkä ja tämä onnistuu kriittisellä osumalla puukottamaan kymmenien taisteluiden veteraanisi puolikuoliaaksi pelkällä heinähangolla. Ja vaikka taistelusta selväisikin hengissä, jokainen ruhjottu käsi ja rei'ille hakattu rintapanssari verottaa kukkaroa. Voitettu taistelu saattaakin olla taloudellisesti tappiollinen, jos osumaa on tullut paljon.

Kevyehkö, mutta mielenkiintoinen palkkasoturipeli toimii mukavasti, näyttää hyvältä ja synnyttää tunnesiteitä oman poppoon jäseniä kohtaan. Koska kokeneen ja kokemattoman hahmon ero on niin valtava, veteraanit haluavat toisaalta pitää toiminnan keskiössä mutta samalla turvassa äkkikuolemalta. Hahmojen ja talouden tasapainottelu on hyvin suoraviivaista, joten syiden ja seurauksien hahmottaminen on helppoa. Peli hyötyisi jonkinlaisesta haarautuvasta löyhästä tarinasta, joka pakottaisi pelaajan valitsemaan puolensa valtakunnan eri lordien välillä. Tällä hetkellä se vetoaa eniten sellaisiin, jotka suosivat varsin kevyttä rakennetta, jota suuret juonenkäänteet eivät pääse sotkemaan. Eri lordeille voisi myös kehittää jotain selkeää ja näkyvää kärhämää keskenään, johon pelaaja voisi osallistua. Kunhan hinnoista sovitaan.