Battlefield 3 (konsoli)

Konsoleilla on viime vuosina päästy nauttimaan useista Battlefield-sarjan osista, joista epäilemättä onnistuneimpia ovat Bad Company sekä ladattavassa muodossa julkaistu, sarjan ensimmäisestä osasta uudelleen muokattu Battlefield 1943. Nyt ilmestynyt Battlefield 3 ei ole jatkoa parin vuoden takaisen Bad Company 2:n kultajahdille, vaan yksinomaan PC:lle julkaistulle Battlefield 2:lle. Kyseessä onkin 90-prosenttisesti nettipeli, mutta ajan henkeä noudattaen myös yksinpelikampanja ja yhteistyötila on ympätty mukaan.

Tarina keskittyy terroriuhkaan, jota torjutaan niin USA:n merijalkaväen kersantin kuin venäläisagentinkin näkökulmasta. Kaikki alkaa räväkästi aseellisella ajojahdilla New Yorkin metrosta, mutta varsinainen kerronta tapahtuu takautumien keinoin kuulusteluhuoneessa. Kyseessä ei olekaan aivan sinisilmäinen Hollywood-sankaritarina, vaan ydinpommin tikittäessä ajaudutaan paikoin harmaalle alueelle eikä sivullisilta uhreilta vältytä. Takautumat ovat mahdollistaneet tehtävien ronskin hyppelyn maailmankolkasta toiseen, ja samalla vältetään toimintapelin kannalta turha jaarittelu. Tempo pysyy korkeana paria tehtävää lukuun ottamatta läpi koko kampanjan, eikä pelissä ei juuri pääse syntymään tunnetta, että toiminta junnaisi paikallaan.

Kampanja ei kuitenkaan poikkea millään tavalla lajityypin peruskaavoista. Sinänsä elokuvamaisen elämyksen alta paljastuu vahvasti ennalta käsikirjoitettu putkijuoksu, jossa pelaajalle ei jätetä kovinkaan paljon valinnanvaraa. Suoraviivaisuus verottaa kampanjan uudelleenpeluuarvoa, ja kun yksinpelin kesto ei ylitä edes kuutta tuntia, kovin pitkäikäistä hupia siitä ei irtoa. Oma harminsa on myös antikliimaksinen ja hätäinen lopetus, joka jättää kampanjasta ehkä jopa tarpeettoman negatiivisen jälkimaun.

Onneksi moninpeli on toista maata. Battlefield 3 vyöryttää online-karkeloihin pelisarjan laajimman kattauksen erilaisia pelimuotoja. Klassinen tukikohtienvaltaus Conquest on luonnollisesti mukana, kuten on myös Bad Companyn esittelemä, portaittain etenevä Rush-pelimuoto. Näiden rinnalle on tuotu myös suoraviivaisempaa räiskintää tarjoavia tappomatsivariaatioita sekä kuuden tehtävän mittainen kaksinpelikampanja, joka asettuu samaan tapahtumaketjuun yksinpelin kanssa. Yksinpeliä haastavampi Co-op kysyy luonnollisesti yhteistyötaitoja, ja pelaajien on kyettävä kommunikoimaan ja pitämään toisensa hengissä.

Moninpelin selkärangaksi on pystytetty kattava kokemuspistejärjestelmä, joka tarjoaa tonneittain pientä avattavaa oman hahmon ja varustuksen muokkaamiseen. Tämä ei ole sarjassa mitään uutta, mutta antaa mukavasti kannustimia moninpelin pelaamiseen. Hahmoluokkia on tällä kertaa neljä, mutta luokkien sisällä on enemmän valinnanvaraa roolituksen suhteen. Esimerkiksi erillinen lääkintämiehen luokka on poistettu, ja tähän virkaan voi halutessaan erikoistua perusjääkäristä lääkepakkauksia jakamalla ja defibrillaattorin avaamalla. Luokkien supistaminen on jollain tavoin johtanut myös niiden tasapäistämiseen, mikä ei ole yksistään hyvä asia, mutta toisaalta nyt erikoisempien roolien avaaminen vaatii ahkeraa pelailua joka luokalla. Suurin kannustin pelaamiselle löytyy joka tapauksessa varsinaisesta toiminnasta.

Lukeudun siihen kuppikuntaan, jolle ajoneuvoin maustettu verkkoräiskintä on lähtökohtaisesti mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin puhtaasti mies miestä vastaan käytävät kamppailut. Kun kentille saadaan jalkaväen lisäksi myös panssareita, kuljetuskalustoja ja hävittäjiä, tulee taisteluun luonnostaan suuremman sodan tuntua, eikä yllättäviltä käänteiltäkään säästytä. Battlefield 3 jatkaa tällä edeltäjiensä viitoittamalla tiellä, ja konkari on tankkien pauhussa kuin kotonaan. PC-versio mahdollistaa suurimmillaan jopa 64 pelaajan väliset Conquest-mittelöt, mutta konsoleilla pelaajamäärä rajoittuu 24:ään. Tämä ei mahdollista yhtä hämmästyttäviä tai hektisiä otteluita, mutta kentät sopeutuvat järkevästi pienempään pelaajakattoon ja pitävät näin sotimisen pääosin sopivan kiihkeänä.

Mukana on muutamia oivallisia yksityiskohtia, joista osa on uusia, toiset sarjan alkuperäisistä versioista paluun tekeviä. Bad Companysta poiketen pelissä voi esimerkiksi lyödä munat turpeeseen, mikä luo välittömästi perusteellisemman sotasimulaation maun. Vaikka yltiörealistisesta pelistä ei ole kyse, tarkka-ampujat lienevät mielissään, että laukauksia ei tarvitse jakaa polvelta. Luodeilla on myös tapa kaareutua kohti maata, joten pitemmillä etäisyyksillä on osattava oikeaoppisesti tähdätä kohteesta yli. Toinen peliä sävyttävä realisminpiirre on uusi suojatulijärjestelmä, joka on toteutettu yksinkertaisesti mutta mainiosti: jokaisella hahmolla on tietty lähialue, jolla luodit alkavat häiritä tämän toimintamahdollisuuksia. Käytännössä pelaaja näkee tulitukseen joutumisen ruudun sumentumisena. Summittaisella vihollisten roiskimisella voikin nyt aidosti edesauttaa oman ryhmän etenemistä, mutta efekti on sen verran lievä, ettei se myöskään pilaa vastapuolen mahdollisuuksia puolustukseen.

Kaikkiaan yhdeksän kenttää kattava kenttävalikoima vaikuttaa verkkopelipainotteiseen kokonaisuuteen aavistuksen suppealta, vaikka muodostaakin vaihtelevan kimaran, josta löytyy niin tiiviimpää kaupunkiympäristöä kuin myös avointa, useimpia muita konsoliräiskintöjä laajempaa maastoa. Silti, suurikokoisten "Battlefield-kenttien" määrä tuntuu kaventuneen ja todellisia neronleimauksia jää hitusen kaipaamaan. Vaikka jokainen kenttä on tasaisen hyvä, koviin odotuksiin nähden niissä on vähän mitään mieleenpainuvaa tai yllättävää. Battlefield 3 on tässä ehkä edeltäjiensä uhri, koska esimerkiksi Battlefield 1942:n Wake Island on sarjassa ikivihreä klassikko, jonka tarjoamia tuhansia tilanteita on vaikea hetkessä ylittää. On kuitenkin muistettava, että tekijät olisivat voineet helposti laajentaa Battlefield 3:n kenttävalikoimaa ottamalla Back to Karkand -lisäosan pelin vakiosisältöön.

Nipotuksesta huolimatta moninpeli on se, missä Battlefield 3:n viihdearvo on korkeimmillaan. Se ei synny pelkästään kenttädesignista, ajoneuvoista tai hahmoluokista, vaan myös siitä, miten kaikki pelaajalle esitetään. Pelin äänimaailma on ensinnäkin kertakaikkisen fantastinen, ja kunnollisilla kuulokkeilla pääsee pelottavan lähelle oikean sodan tunnelmaa. Uusi Frostbite 2 -moottori puolestaan tarjoaa poikkeuksellisen realistisen valaistuksen ja jouhevat hahmoanimaatiot, jotka tuntuvat antavan sotilaille juuri oikean määrän massaa. Graafisilla jipoilla on myös muunlaisia vaikutuksia pelaamiseen. Esimerkiksi avaamalla käyttöön aseeseen kiinnitettävän taskulampun valolla voi hetkellisesti sokaista vihollisen. Toisaalta valo myös paljastaa oman sijainnin, joten kolikolla on aina kääntöpuolensa.

Kehittäjät ovat tehneet hyvää työtä säilyttääkseen visuaalisen tyylin konsoleilla, mutta on silti selvää, että teknisesti pelin kääntäminen ei ole ollut aivan mutkatonta. Grafiikka ei ole yhtä tarkkaa ja vivahteikasta kuin PC-versiossa, ja esimerkiksi varjostus on ottanut osumaa silminnähden. Rosoisempi yleisilme voi hieman muuttaa kokemusta; ainakin pelatuissa otteluissa laukaustenvaihto vaikutti painottuvan lyhyemmille etäisyyksille, jolloin hahmot erottuvat maastosta selvemmin. Samalla tarve kiikaritähtäimellä varustetuille rynnäkkökivääreille korostui. Epäilemättä molemmilla versioilla on kannattajansa, mutta henkilökohtaisesti pidin kokemusta tietokoneella piirun verran tasapainoisempana ja sujuvampana.

Tämän ei kuitenkaan kannata antaa lannistaa, varsinkaan jos on tottunut pääasiassa konsoleilla pelaamaan. Konsoli-Battlefield tarjoaa kevennyksineenkin kilpailukykyistä moninpeliviihdettä: usein eeppistä ja ennen kaikkea dynaamista tykitystä, jossa interaktiiviset ja isot ympäristöt yhdessä ajoneuvojen kanssa tarjoavat oman viehätyksensä rajatumpaan Call of Duty: Modern Warfare -sarjaan verrattuna. Myös joukkuepelirakenteet ovat onnistuneita ja yhteistyöhön kannustavia, ja hupi onkin parhaimmillaan, kun pääsee kavereiden kanssa tetsaamaan samassa ryhmässä.

* Lue myös PC-version arvio!