Battlefield: Bad Company 2 on yksi vuoden 2010 parhaita nettipelejä, mutta se kertoo enemmän pelin vahvasta pelimekaniikasta kuin suoranaisesta sisällön runsaudesta. Harvinaisen tuhovoimaiset ja mittavat taistelut kestävät hyvin kulutusta, mutta kentät ovat tulleet kuukausien kuluessa varsin tutuiksi. Pelaajat ovatkin jo pitemmän aikaa toivoneet täysin uusia moninpelikenttiä, ja viimein Digital Illusions vastaa Ruotsin-norsunluutornistaan.
Pelin aiemmista lisäosista poiketen Bad Company 2 Vietnam ei ole vain vanhoista kentistä päivitetty ja uuteen kääreeseen pakattu täydennys, vaan enemmänkin peli pelin sisällä. Nimensä mukaisesti se heittää pelaajat nykypäivästä Vietnamin sotaan ja on kuin tuulahdus raikasta viidakon ilmaa pääpelin pölyisten ja lumisten kenttien keskellä.
Kyseessä ei ole tietenkään ensimmäinen kerta, kun Battlefield-sarja pistäytyy Vietnamissa, mutta Battlefield Vietnamin kanssa tuoreella lisäosalla ei ole juuri muuta tekemistä kuin yhteinen teema. Lisäosa on kehitetty tuttuun Bad Company 2:n tyyliin, joten pelin ystävät ovat siinä välittömästi kuin kotonaan. Toiminnan keskipisteessä on edelleen viihteellinen rymistely, jonka jaloissa puut ja bambutalot saavat kyytiä. Samalla kehittäjät ovat venyttäneet historiallista todenmukaisuutta ja kumpikin osa puoli - sekä Yhdysvaltain merijalkaväki että Pohjois-Vietnamin joukot - saavat käsiinsä tismalleen samat torrakot.
Bad Company 2 Vietnamin sisältöön kuuluu kaiken kaikkiaan viisi kenttää, kuusi ajoneuvoa ja 15 asetta. Yksi kentistä on alkuunsa lukittuna ja avautuu Battlefield 1943:n tapaan vasta yhteisön saavutettua tietyn pistemäärän. Mukana on myös pari tuntia teemaan sopivaa musiikkia, jota voi jollotella radiosta painaessaan tankilla tai kopterilla vihollislinjojen taakse.
Kaikki neljä vakiokenttää ovat hyvin suunniteltuja. Ne soveltuvat kaikkiin pelimuotoihin aina Conquestista Squad Deathmatchiin ja tarjoavat paitsi klassista, avointa Battlefield-taistoa, myös aiempaa tiiviimpää jalkaväkipainotteista kamppailua kapeikoissa. Kentistä laajin on Phu Bai Valley, joka sijoittuu pienten vesialueiden sävyttämälle tasangolle. Sen tankkien, helikoptereiden ja jeeppien pauhussa jalkaväki joutuisi helposti alakynteen, mutta vallihaudat ja ojat tarjoavat oivallisia mahdollisuuksia myös tavalliselle sotamiehelle risteillä huomaamattomasti tukikohdasta toiseen. Kenttä on mitä mainioin sarjan perinteiseen Conquest-tilaan, jossa tarkoituksena on vallata ja pitää hallussa mahdollisimman monta tukikohtaa.
Phu Bai Valleylle täysi vastakohta on Vantage Point, jossa kahta pengerrettyä kukkulaa halkoo joki. Kenttä on keskeltä erittäin kapea, mikä johtaa helposti intensiivisiin jalkaväkitaisteluihin joen molemmin puolin. Kenttä tarjoaa myös runsaasti mahdollisuuksia tarkkuusampujille, mutta pengerrysten ansiosta ylöspäin pääsee kiipeämään linssisilmiltä suojassa. Vantage Point on silti paketin outo lintu - kenttä, jota joko vihaa tai rakastaa. Se edustaa perinteistä poikkeavaa kenttäsuunnittelua Battlefield-sarjassa eikä jätä järin paljon tilaa ajoneuvoille. Yksittäiset panssarivaunutkin kun joutuvat helposti sinkojen ristituleen.
Hill 137 ja Cao Son Temple ovat jotain kahden ääripään väliltä. Molemmat sijoittuvat rannalle, joten kummassakin pääsee käyttämään konekiväärein varustettua hyökkäysvenettä. Siinä missä Cao Son Temple on verrattain suoraviivainen rantakaistale, Hill 137 on monimutkainen ja jyrkkärinteinen. Sen erikoisuus on kapeammalta rantaosuudelta avartuva karrelle poltettu rinne, joka - jos ei muuta - on ainakin varsin silmiinpistävän näköinen. Kentän kalliot ja vallihaudat tarjoavat paljon suojaa, mutta myös yllätystilanteita, kun mutkan takaa eteen hyppääkin vastapuolen edustaja. Jokainen kenttä onkin selvästi yksilöllinen, joten kenttäkierrossa on juuri sopivasti vaihtelua.
Asevalikoima koostuu käytännössä Vietnamin sodassa käytetyistä tai ajanjaksolle tyypillisistä aseista. Mukana on edelleen neljä hahmoluokkaa - perussotilas, lääkintämies, teknikko ja tarkka-ampuja -, joilla kaikilla on omat aseensa. Esimerkiksi solttupoika voi valita pyssynsä M16:sta, AK-47:sta tai M14:stä. Teknikon arsenaalista löytyy Uzi ja RPG-7, kun taas lääkintämies voi viskoa lääkepaketteja ja paukuttaa M60:lla. Yhtenä uutena aseena on myös liekinheitin. Tuntuma on hyvä ja hahlon läpi tähtäily on sopivan tarkkaa. Vaikka peli missään nimessä realistinen olekaan, ei vihollisiin tarvitse pumpata lippaallista ammuksia, vaan tarkat ja lyhyet sarjat tekevät tehtävänsä. Kaikki lisäosan aseet ovat myös välittömästi käytettävissä, mutta pelin aikana voi avata kokemuspistein parempia varusteita ja muita pieniä lisäkykyjä.
Pelaamiselle on edelleen leimallista se, miten hyvin se kannustaa yhteistyöhön. Kuoleman jälkeen voi hypätä suoraan oman ryhmänjäsenen selustaan, ja konekiväärimies auttaa panssarivaununkuljettajaa torjumaan panssarinyrkkejä herisyttäviä puolustajia. Avunannosta palkitaan konkreettisesti kokemuspistein, joten vaikka ei olisikaan kehän kovin tappokone, voi silti tuntea etenevänsä pelissä. Se oli Bad Company 2:n vahvuus ja se on myös Vietnam-lisäosan vahvuus, vaikka teknisesti edistyksellisiä laserosoittimia sun muita vimpaimia ei enää olekaan käytössä.
Nettipeli myös tuntui toimivan sujuvasti testatussa PC-versiossa. Kummallekin puolelle mahtuu toistakymmentä pelaajaa, mikä tuottaa varsin intensiivisiä ja jännittäviä yhteenottoja. Peliä vauhdittava Frostbyte-moottori ei enää edusta aivan terävintä kärkeä, mutta ympäristöjen tuhoutuvuus ja partikkelitehosteiden runsaus pitävät kuvamaailman elävänä. Kuvituksessa on myös lievä ruosteensävy, mikä antaa Vietnamille pääpelistä poikkeavan tunnelman. Tunnelmaa täydentää tietysti hyvä äänimaailma ja kummallekin osapuolelle lokalisoidut huudot.
Ei lisäosa tietenkään täysin ilman vikoja jää. Kentissä oli havaittavissa vielä joitakin pieniä hiomattomuuksia, joiden takia tiukkojen rakojen tai terävien nyppylöiden ohittaminen ei aina ole niin sujuvaa kuin toivoisi. Paikoin joukkueen sisällä näkyy myös ikävää kilpailua ajoneuvoista, mikä johtaa kaaokseen omassa tukikohdassa. Toisaalta suurempana uhkana pelin toiminnalle pitäisin EA:n nettipalvelun mahdollista ruuhkautumista. Välillä palvelu tuntui toimivan tuskastuttavan hitaasti ja muutama hassu yhteyden katkeaminenkin ehti arvion puitteissa tulla esiin.
Lopulta Bad Company 2 Vietnam on kuitenkin erinomaisen viihdyttävä lisä jo ennestään mainioon Battlefield-kokemukseen. On tavallaan sääli, ettei se tarjoa uusia pelimuotoja tai rohkene antaa osapuolille vain niille ominaisia aseita, mutta etenkin Conquestissa toiminta on totutun laadukasta A-luokkaa. Kerran vihollinen onnistui jopa kääntämään varmalta voitolta näyttäneen tilanteen päälaelleen, mikä on oiva osoitus pelin yllätyksellisyydestä ja tilanteiden vaihtelevuudesta. Juuri tämän takia peliä on hauska pelata kerta toisensa jälkeen. Battlefield: Bad Company 2:n faneille Vietnam on välttämätön hankinta.