Battleforge

Kahakoita käydään perinteiseen naksuttelutyyliin ylhäältä kuvatulla ruudulla, mutta tavoista poiketen kaikki joukot kutsutaan korttipakasta. Pakkaan mahtuu 20 korttia, joista jokainen saa oman ikoninsa ruudun alalaidassa olevaan valikkoon. Tätä ikonia klikkaamalla pelaaja voi läntätä valitun otuksen, rakennuksen tai efektin kentälle. Hirviöitä voi kutsua vaikka kuinka monta, eli kortti ei kulu käytössä edes sadan sotilaan lähettämisestä sotimaan. Kun otukset ovat pöydällä, niitä ohjataan ihan kuten missä tahansa muussakin strategiapelissä. Klikataan joukkoja, osoitetaan kohdetta ja seurataan teurastusta. Yksiköitä saa myös sujuvasti vaihdettua joukko-osastosta toiseen.

Otusten kutsumiselle on tietyt rajoitukset. Jokainen taika kuluttaa tietyn määrän voimavaroja, jotka palautuvat itsekseen. Kartalla olevien resurssipisteiden hallitsija nettoaa itselleen nopeamman palautumistahdin. Näiden strategisesti tärkeiden pisteiden lisäksi kentissä on tietty määrä alttareita, joiden omistaja saa lisää valitsemansa väristä voimaa taakseen. Voimakkaimmat hirviöt voivat vaatia neljänkin väripisteen hallintaa, ja jos näitä tuikitärkeitä värilähteitä on kartalla vain kuusi, niiden omistajuudesta on ymmärrettävästi hirvittävä ja jatkuva vääntö. Battleforge ehkäisee näppärällä tempulla joukkojen kertarysäyttämisen vastustajan tukikohdan kimppuun: mitä kauemmaksi lähimmästä resurssipisteestä otuksen kutsuu, sitä huonommassa kunnossa se on.

Battleforgen peruspelimekaniikka vaikuttaa loppuun asti mietityltä. Vähintään yhtä tärkeässä osassa on oman korttipakan kasaaminen. Pakkaan mahtuu vain 20 korttia, joten loitsujen valinnassa on oltava huolellinen. Ensimmäisenä on valittava tyyli, jolla haluaa pelata. Tulen joukot iskevät kovaa ja tuhoisasti, Luonnon voimat keskittyvät parantamiseen ja kestoon, Jää puolustukseen ja Varjot puolestaan pimeydellä ja riskipelillä leikkimiseen. Vaikka pelaaja voikin laittaa vaikka kaikkia värejä pakkaansa, se ei kannata. Jokainen loitsu vaatii tietyn määrän itsensä väristä energiaa taakseen ja näitä värilähteitä on rajatusti.

Se, mikä Battleforgesta tekee niin kutkuttavan idean on sen keräilykorttipeleistä kaapattu korttimekaniikka. Jokainen pelaaja saa pelin aloittaessaan aloituspakan sekä kaksi kahdeksan kortin lisäpussia eli boosteria. Pakettien sisältö on täysin sattumanvaraista - siellä on kasa yleisiä kortteja, kourallinen hiukan harvinaisempia lappuja sekä muutama niitä haluttuja harvinaisia loitsuja. Mikäli tässä satsissa ei ole juuri sitä lappua minkä pakkaansa haluaisi, on joko ostettava boostereita lisää osuman toivossa tai vaihdettava lappu toiselta pelaajalta. Pelaajien välinen kaupankäynti onkin aktiivista ja aggressiivista, ja tätä varten on pelissä itsessään hyvin toteutettu huutokauppaosio.

Se kultainen silaus Battleforgelle tulee sisällöstä. Tekoälyä vastaan käytävät tehtävät ovat haastavia ja monipuolisia. Niiden läpäiseminen on oma palkintonsa, mutta niistä nettoaa myös päivityksiä, joita voi liittää haluamaansa korttiin! Näin tusinasotilaastakin saa kustomoitua mielenkiintoisia muunnelmia, tehostetuista lohikäärmeistä puhumattakaan. Ja mitä useamman kaverin kanssa käy tekoälyä vastaan, sen paremmat aarteet loppupomon nitistämisestä saa.

Battleforge on erittäin tuoreelta tuntuva idea elähtäneessä genressä. Pelin perusteet oppii todella nopeasti, mutta pikkuruisten korttipakkojen kasaaminen on oma taiteenlajinsa. Eri yhdistelmien rakentamiseen ja kokeilemiseen saa helposti upotettua kymmeniä tunteja. Siihen omaan superpakkaan kaivattujen korttien metsästäminen koukuttaa liiankin helposti. Täytyy vain toivoa, että se saa aktiivisen ja innostuneen fanilauman lähteäkseen kunnolla käyntiin.