Bionic Commando: Rearmed 2

Itku pitkästä ilosta, sanoo sananlasku. Juuri kun Nathan Spencer on päässyt aloittamaan onnellisen perhe-elämän, ilmaantuu uusi hullu diktaattori kuvioihin aiheuttamaan itkua ja hampaidenkiristystä Papagayan-saarilla. Ja kukas muu voisi estää perikadon kuin bionisilla avuilla varustettu kommando. Bionic Commando: Rearmed 2 on pitkälti ensimmäisen osan kaltainen sivusta kuvattu toimintatrippi, mutta uudistuksiakin löytyy.

Mahdollisuus hyppiä on tietenkin se kaikkein suurin ja puhutuin juttu. Edellisessä pelissä hyppiminen ei ollut mahdollista, vaan pelaajan tuli käyttää tarttumakoukkua päästäkseen paikasta toiseen. Nyt Nathan osaa tehdä pieniä loikkia, mikä itse asiassa muuttaa miltei kaikkea. Olin aluksi pessimistinen uudistusta kohtaan, mutta se toimii varsin hyvin, ja Fatsharkin mukaan puristit voivat edelleen pelata pelin läpi koskematta hyppynappiin.

Kampanjan voi pelata läpi kaverin kanssa pomotaisteluineen päivineen, mutta ensimmäisen osan tavoin kaksinpeli tuo harvoin mitään pelillisiä lisäominaisuuksia - kyse on lähinnä vain siitä, että kaksin on mukavampi pelata kuin yksin. Mukaan on kuitenkin lisätty joitakin ajoneuvokohtauksia, joissa kaksinpeli saa hieman spesifimpiä toimintoja. Ne antavat lisäsyytä pelata peli kaverin kanssa, ja seikkailu aiempaa selvemmin muotoiltu kimppakivaan sopivaksi.

Pelissä on paljon hyviä vanhan koulukunnan yksityiskohtia, joita lajityypin fanit varmasti rakastavat. Peli osaa olla paikoin armoton, ja esimerkiksi liian usein kuolevaa kaveria voi piikitellä varastamalla tältä elämän. Kaikki old school -hetket eivät silti lämmitä mieltä. Häiritsevää on muun muassa se, että viholliset saavat joskus halpoja osumia ampumalla pelaajaa ruudun ulkopuolelta. Peli ei myöskään tarjoa välitallennuspisteitä, joten kentän lopussa kuoleminen pakottaa aloittamaan kentän alusta. Se on erityisen kiusallista pomotaisteluiden vuoksi, sillä loppuvastukset on usein suunniteltu siten, että ne voi läpäistä vain oppimalla oikeat niksit kantapään kautta.

Jatko-osaan Nathan on hankkinut itselleen radikaalin uuden lookin rehevillä viiksillä ja kirkkaan oranssilla Dragon Ball - piikkiletillä. Rearmed 2 onkin kokolailla edeltäjäänsä humoristisempi ja täynnä niin verhottuja kuin ilmiselviäkin vitsejä. Paikoin pelissä nauretaan pelityypille itselleen, kun taas toisaalla voi bongata hauskoja viittauksia kehittäjän ruotsalaisjuurista.

Kentät tarjoavat mukavasti vaihtelua jäisistä erämaista vihreisiin sademetsiin, synkkiin luoliin sekä tietysti rujoihin sotilastukikohtiin. Kentät pursuavat salaisuuksia ja kerättävää, joten tekemistä riittää jos mielii hankkia kaikki parannukset aseisiin ja erikoiskykyihin. Peli näyttää hyvältä ja kuvituksessa on kivasti yksityiskohtia. Tärkeämpää on kuitenkin se, että musiikki on edelleen rautaa. Ensimmäisen osan tavoin kasibittisyydestä paljon ammentavat sävelet ovat tarttuvia ja niitä kuuntelee mielikseen.

Kaikki ei ole kuitenkaan ruusuilla tanssimista. Yksi ongelma on se, että Fatshark on tyystin pudottanut kilpailullisen moninpelin jatko-osasta. Pidin moninpeliä yhtenä parhaimmista ominaisuuksista ensimmäisessä Rearmedissa, tai ainakin siihen upotin eniten aikaa. Moninpeli on yksinkertaista, mutta villiä ja pöhköpäistä neljän cyber-Tarzanin hippaa. Olisin ennemminkin odottanut moninpeliin nettitukea, mutta nytpä ominaisuus on kokonaan poistettu.

Kaikesta huolimatta Bionic Commando: Rearmed 2 on bionisen toiminnan ystäville pätevä valinta. Se on verrattain pitkä peli, jonka pelaa mielellään useaan otteeseen erityisesti yhteistyötilan takia. Fatsharkin kannalta ehkä suurin ongelma on se, että pelillisistä uudistuksista huolimatta se ei kykene ylittämään edellisen osan rimaa. Silti Rearmed 2 on ehdottomasti ostamisen arvoinen niille, jotka pitävät retrotoiminnasta ja tiukoista pomotaisteluista.