Bit. Trip Presents Runner 2: Future Legend of Rhythm Alien on tasoloikkarin unelma, jonka kauneus syntyy sen elegantista yksinkertaisuudesta ja vaihtelevasta haastetasosta, joka tarjoaa jotakin kaikentasoisille pelaajille. Jossain siellä seassa on myös juoni, ja kertojanäänenä toimii itse Super Mario Charles Martinet, mutta nämä ovat vain toisarvoisia lisiä kokemukseen.

Pelissä juostaan kenttien lävitse väistellen erilaisia esteitä. Jos juoksu keskeytyy, johtaa matka takaisin kentän alkuun, ja kuvio toistaa taas itsensä, joskus useitakin kertoja peräkkäin. Kenttien edetessä mukaan heitetään aina uusia haasteita, eikä Runner 2 anna pelaajan koskaan jäädä elbaamaan. Uusia esteitä putkahtelee jatkuvasti esiin, ja vaatii teräviä silmiä ja nopeita sormia jos mielii selvitä kentistä lävitse. Uusi 2,5D-grafiikka on viehättävää ja suurimmaksi osaksi se luokin pelin tunnelman. Joillekin se voi olla hieman liian söpöä, mutta sen ei kannata antaa huijata. Ulkoasu ei heijasta pelin todellista vaikeustasoa.
Alkuperäisen Runnerin fanit voivat mankua peliin lisätyistä checkpointeista, jotka hieman laskevat alkuperäistä haastetasoa, mutta ne tekevät pelistä silti helpommin lähestyttävän. Kovempaa haastetta hakevat pystyvät myös edelleen löytämään sen. Aiemmin mokaamisesta joutui takaisin kentän alkuun, mutta nyt puoliväliin pääsemisestä palkitaan uudella aloituspisteellä. Runner 2 ei siis rankaise aivan samalla tapaa kuin aiemmin, mutta nämä muutokset laajentavat samalla pelin mahdollista pelaajajoukkoa.
Valittavissa on erilaisia vaikeustasoja, joten Runner 2 on juuri niin vaikea kuin tarvitaan. Helpolla tasolla esteet eivät tarjoa paljoa haastetta, mutta normaali taso nostaa esteiden sekä yritysten määrää. Vaikeimmalla tasolla kentät ovat täynnä väisteltävää, ja reaktioaikojen täytyy olla todellakin kohdallaan. Jokainen kenttä tulee myös tällöin vaatimaan todellista itsepäisyyttä jos siitä mielii päästä lävitse.
Ruudulle huutaminen on vakituinen osa peliä, etenkin vaikeammilla tasoilla. En oikeastaan pysty edes muistamaan peliä joka on aiheuttanut samantasoista raivoa kuin Runner 2. Pelaaja ei kuitenkaan huuda pelille vaan itselleen. Jokainen uusi aloitus johtuu inhimillisestä virheestä, eikä pelaaja voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
Testasin peliä PC:llä, mutta minulle kuitenkin suositeltiin padia sen pelaamiseen. Analogitatin käyttäminen osoittautui sangen turhauttavaksi, ja vaikka peukalot hiipivät tottumuksesta sitä kohden, oli D-padilla pelaaminen tarkempaa ja miellyttävämpää.

Runner 2:ssa piisaa uudelleenpelattavaa. Kun kentän saa kertaalleen lävitse, voi sitä koittaa kovemmalla vaikeustasolla, ja omaa suoritustaan voi hioa kohti täydellisyyttä. Kaikkien kultaharkkojen kerääminen johtaa juoksijan kentän lopussa kanuunaan, josta tämä ammutaan suureen maalitauluun lisäpisteiden toivossa. Pistetiliä saa kartutettua myös väistelemällä mahdollisimman monia esteitä, tanssimalla kaaoksen keskellä pitäen sitä samalla etäällä itsestään. Se on mainio tapa palkita taitavia pelaajia jotka metsästävät huippupisteitä.
Väistely, torjunta ja loikinta lisäävät nuotteja musaraitaan, kasvattaen taustamusiikin monimutkaisuutta. Jokaisessa kentässä onkin oma rytminsä, eikä Runner 2:n musiikin tärkeyttä voida yliarvioida. Se lisää kokonaan uuden tason kokemukseen. Rytmiä ei mainita turhaan pelin nimessä, joka muuten on kaikessa kummallisuudessaan kunnianosoitus niille nimille joita itäiset julkaisijat antavat länsipeleille.
Pelissä on viisi erilaista maailmaa, ja jokaisesta löytyy pomotaistelu. Viholliset toistuvat, mutta tarjolla on riittävästi uusia haasteita takaamaan sen, että kokemus muuttuu maisemien mukana. Maailmoilla on oma ilmeensä, ja niissä piisaa kenttiä. Jotkut kentistä vaativat tietyn määrän pisteitä avautuakseen, jota ei turhauttavasti tehty selväksi alussa. Mukana on myös kenttiä joiden läpäisy saa aiemmin näkymättömiä avaimia ilmestymään joihinkin osioihin. Avaimilla päästään tietysti käsiksi uusiin kenttiin.

Uusia hahmoja sekä asuja saa avattua erinäisissä kohdissa, ja mukana on myös retrohaasteita. Tekemisestä ei tule puutetta, ja Runneriin rakastuneille riittää paljon jonka pariin palata uudestaan ja uudestaan, oli sitten kyseessä ennätysjahti tai keräiltävän sälän haaliminen.
Pirullisen haasteen, visuaalisen tyylin ja rytmisen musiikin yhdistelmä on suorastaan humalluttava. Yksinkertaisen tasoloikan ystävät saavat siitä haluamansa, mutta jos mielii tehdä ennätyksiä tai läpäistä tiukkoja haasteita, tarjoaa Runner 2 kaiken mitä voisi ikinä haluta. Se on omalaatuinen, harvinaisen koukuttava, ja yksi parhaista tasoloikista mitä olen koskaan pelannut, joten sitä on helppo suositella.
Bit.Trip Presents Runner 2: Legend of Rhythm Alien julkaistaan Steamissä helmikuun 26. päivä, ja konsoliversiot seuraavat perästä myöhemmin.
Lisäarvosanat
- Grafiikka
- 8 / 10
- Ääni
- 9 / 10
- Pelattavuus
- 9 / 10
- Kesto
- 9 / 10