Suomi
Gamereactor
arviot
Blade Chimera

Blade Chimera ei tarjoa mitään uutta, vaikka pätevä onkin

Metrodivania sekoittaa keskenään kyberpunkkista estetiikkaa ja pikseligrafiikkaa, ja sehän kuulostaa varsin hyvältä? Conny on piessyt demoneja vauhdilla pohtien, onko tässä se voittava yhdistelmä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Metroidvanian lajityypillä on, kuten useilla lajityypeillä, omat tutut ja turvalliset tukipilarinsa. Asioita, joita odotetaan, ja joita halutaan. Sillä monin tavoin juuri siitä pelaajat pitävät: kun saa sellaista, joka määrittelee lajityypin, mutta voi sitten yllättää ja viihdyttää kaikella ulkoisesta asusta tunnelmaan saakka. Nämä kaksi osatekijää ovat ne, mitkä Blade Chimera tekee parhaiten. Jokseenkin yksinkertainen pikseligrafiikka toimii, on nostalginen ja sekoittaa mukaan kyberpunkkista teemaa, joten kaikki sopii yhteen mukavasti. Ympäristöt ovat - lukuun ottamatta joitakin tylsiä käytäviä - mukavia katsella, ja sopivat mukaan hyvin myös Nintendo Switchillä käsikosolimuodossa pelattuna. Seikkailu on helppo aloittaa, ja pelaajalla on aina hyvä käsitys siitä, mitä ruudulla tapahtuu.

HQ

Tarina itsessään on yksinkertainen. Pelaaja on demonimetsästäjä Shin, ja näin päädytään lahtaamaan paljon erilaisia demoneja. Pääasiallinen pelimekaniikkaan vaikuttava osa on Lux, eli mukaan liittyvä demoni, jota kanniskellaan miekan muodossa. Näin ollen Lux on paitsi ase, myös hyvä keino puolustautumiseen, kielekkeiden luomiseen tai sitten kohteiden, seinien ja siltojen korjaamiseen, jolloin pääsee taas etenemään. Korjaamisen mekaniikka tuntuu hieman turhalta sillan rakentamisessa, seinän tekemisessä tai jonkin korkeammalla olevan esineen saavuttamisessa. Nimittäin peli ilmoittaa erillisellä symbolilla, jos niin voi tehdä. Yksi napinpainallus, ja se on siinä. Mekaniikka ei ole hienovarainen, ja kohteet on määritelty ennakkoon, ja merkitty ruudulle erikseen. Toisin sanoen pulmailua yksinkertaisimmillaan. Luvassa on toki hieman vaihtelua muuten niin yksitoikkoiseen seikkailuun, jossa käytetään miekkaa muutamassa eri yhteydessä, joskin kaikki on hyvin yksinkertaisesti toteutettu. Mekaniikka tuntuu enemmänkin yhden ylimääräisen napin painamiselta kuin oikealta esteeltä, mutta kyllä: se tuo mukaan hieman vaihtelua.

Pelin toiminta on sekin varsin samanlaista. Pahikset laahustavat ees ja taas, tai tekevät hyppyjä tai ampuvat erilaisia ammuksia. Niihin kuluu hieman lyijyä ennen kuin potkaisevat tyhjää, ja sitä on sitten luvassa muutamien isompien pomovastuksien ohella. Pahikset tuntuvat varsin tylsiltä suunnittelun ja käyttäytymisen puolesta, ja ovat enemmänkin esteitä kuin haasteita. Pelaaja voi vain pippuroida, kunnes kuolema korjaa, tai luoda miekalla esteen, johon pahikset astuvat tuhoutuen nopeasti. On mahdollista kutsua miekka takaisin, ja sitten tehdä vahinkoa, kun miekka palaa takaisin Shinin käsiin. Pomovastuksissa haaste ja vaativuus ovat vähän paremmat, ja jopa jonkinlaista taktiikkaa vaaditaan voittamiseen. Koska toimintaa on niin paljon, olisin toivonut vähän enemmän nopeutta, jännitystä ja haastetta.

Mukana on myös hyvin riisuttu kykypuu, joten toki tasot karttuvat pahiksia tuhotessa. Voi myös ostaa uusia aseita ja eliksiirejä voimamittarin palauttamiseksi, kuten myös taikapisteitä, joita kuluu miekan käyttöön. Se aito edistys ja mahdollisuus edetä tiettyjen esteiden toiselle puolelle on klassisesti laitettu esimerkiksi pakollisen pomovastuksen taakse, tai sitten on päästävä kartalla muuten tiettyyn paikkaan. On mahdollista myös oppia uusi kyky, jolla pääsee uudelle alueelle, tai saa muualta siihen luvan. Kuitenkin kaikkiaan tie on hyvin lineaarinen. Paljoa muutakaan ei tutkittavaa ole, ja näin matka eri ympäristöjen halki on vähän yksitoikkoista.

Blade Chimera ei tarjoa mitään uutta. Kartta näyttää ja tuntuu samanlaiselta, sillä mukana on niitä tuttuja lukittuja reittejä, joihin pääsee sitten myöhemmin. Sisältöä on melko vähän, ja pelaaminen on hyvin klassista. Meno on yksinkertaistettua, mutta pelattavuus ei sinänsä ole tylsää. Mutta se omalaatuinen juttu puuttuu. Tarina loistaa pääasiassa poissaolollaan lukuun ottamatta joitakin puhekuplia, sillä pääasiassa toiminta ja tasoloikka ovat kaiken keskiössä. Harmillista, ettei tarjolla ole mitään hienostuneempaa, ja kaikki muuttuu samanlaiseksi: kulje huoneiden läpi, hypi vähän, ammu vähän ja sitten etene seuraavaan huoneeseen. Ympäristö vaihtuu, mutta tekeminen muuttuu nopeasti itseään toistavaksi.

Tämä on mainos:

Pidin pikseligrafiikasta, mutta valitettavasti pelin musiikki ei jää mieleen, ja näin kokonaisuus jää astetta huonommaksi. Pidän kuitenkin Shinin liikeanimaatioiden liukkaudesta, mikä ei kuitenkaan mene yhteen ohjauksen sujuvuuden kanssa. Tasoloikkimisessa ohjaus ei tunnu niin tarkalta kuin toivoisin, ja tähtäyksellä on tapana asemoitua kummallisesti, kun kohteena ovat lentävät pahikset. Mikään pelissä ei kuitenkaan vaadi erityisen tarkkaa ohjausta, mutta on silti turhauttavaa hypätä ohi vain siksi, että ohjain reagoi käskyyn hieman liian hitaasti, tai Shin ottaa väärän kohteen.

Monin tavoin tuntuu siltä, että Blade Chimera on sellainen yksinkertaisempi indiepeli, joka ei ole huono eikä tylsä. Kokonaisuutena peli on vain turhan riisuttu, eikä suoranaisesti yllätä tai tarjoa mitään erityisen jännittävää. Pelin hintakin on hyvin alhainen, ja lajityypin kovimmat fanit voivat varmasti muutaman tunnin tähän upottaa, ja olla tyytyväisiä.

Blade ChimeraBlade ChimeraBlade Chimera
Tämä on mainos:
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Sujuva pikseligrafiikka, mahtava tunnelma, viileät pomovastukset
-
Tylsät pahikset, riisutut pelimekaniikat, ohjaus ei ole riittävän tarkka, ei kovinkaan omaperäinen
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä