Yli 20 vuotta sitten elokuva Blair Witch Project (1999) teki vaikutuksen omaperäisellä tyylillään ja pelottavalla sisällöllään. Koska en kuitenkaan ole mikään kauhun ystävä, on samaisen sarjan peli jäänyt kokeilematta. Nyt kun Blair Witch (2019) on saanut VR-käsittelyn, mielenkiintoni heräsi ja olen valmis uskaltautumaan ulos mukavuusalueeltani.
Muutama vuosi elokuvan tapahtumien jälkeen Black Hillsin metsään katoaa 9-vuotias poika. Veteraani Ellis Lynch päättää osallistua pojan etsintöihin koiransa Bulletin kanssa. Synkkä metsä kätkee kuitenkin pahuuden sisäänsä, mikä horjuttaa posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivän Ellisin mieltä entisestään tehden etsinnöistä painajaismaista.
Blair Witch VR:n tarina ei tunnu nimensä lisäksi liittyvän alkuperäiselokuvaan muuta kuin pelottavan metsän ja yhteen liitettyjen risukoristeiden verran. Hahmojen taustojen ja jopa näytettyjen oksahirviöiden myötä peli olisi toiminut ihan omana tarinanaankin, mutta ymmärrän nimen käytön jo pelkästään tunnelman luonnin takia. Mielenkiintoisesti etenevän tarinan jännite kiristyy varsin ahdistavaan loppunäytökseen, mitä tosin vesitetään liiallisella venytyksellä ja häiritsevän sekavalla sisällöllä. Peli tarjoaa kuitenkin useamman erilaisen loppuratkaisun, jotka muuttuvat matkalla tehtyjen ratkaisujen myötä, joten joku toinen lopuista voi olla vähemmän sekava ja lyhyempikin.
Blair Witch on kääntynyt VR-muotoon yllättävän hyvin. Metsässä patikointi on pelottavaa touhua ja tavaroiden pyörittely Move-ohjainkäsin tuntuu luonnolliselta. Edetäkseen pelaajan pitää tutkia metsästä löytämiään tavaroita ja suorittaa aika-ajoin pieniä pulmia, kuten käynnistellä koneita ja availla lukkoja. Tässä avuksi tulee videokamera ja siihen löytyvät nauhat, joita katselemalla ympärillä oleva maasto muokkautuu. Tosin tavaroiden ottaminen käteen hahmon tarvikevyöstä aiheuttaa pientä päänvaivaa epätarkkuudellaan. Esimerkiksi aivan liian toistuvasti halutessani vastata soivaan puhelimeen, kutsun vahingossa koiran luokseni puhaltamalla pilliin.
Uskollinen Bullet-koira auttaa pelaajaa tämän matkalla. Jos oikea suunta on epäselvä tai muuten eteneminen jumittaa, Bulletille voi antaa tavaroita haisteltavaksi, jolloin tämän vainu auttaa taas eteenpäin. Bullet myös varoittaa tulevista vaaroista ja osoittaa helposti näkemättä jääviä tavaroita maasta. Koira kumppanina on toteutettu varsin autenttisesti, ja se luo mukavaa yhtenäisyyden sekä turvan tunnetta muuten varsin synkkään peliin.
Grafiikka on varsin näyttävää. Hahmot on tehty yksityiskohtaisesti ja suunnittelu on pelottavaa. Vaikka samaisia osia kierrätetäänkin jonkin verran, on metsä ja lopun alueet toteutettu mallikkaasti (tosin jotain piirtoetäisyysongelmia näkyy vilkkumisena siellä täällä). Pimeyttä ja vähäistä valoa käyttäen tunnelma on pelissä varsin jännittävä, ja varsinkin VR-kypärän läpi pahimmillaan oikeasti pelottava. Näyttävän pelin parissa olikin aika surkuhupaisaa nähdä kaikkien aikojen noloin sade-efekti. Sataessa nimittäin pelaajan edessä valuvat muutamat vesinorot puoliympyrässä, jotka liikkuvat hahmon mukana aivan kuin pelaajan päähän olisi asennettu tasaisin välein vuotava vesiletku. Siinä tilanteessa on kauhu aika kaukana. Peli rullaa Playstation 5:lla sujuvasti, mutta latauksia joutui odottamaan jonkin verran.
Äänipuoli on hoidettu pätevästi. Metsä kuulostaa miellyttävän eloisalta kaikkine linnunlauluineen ja tuulen huminoineen. Koiran ääntely ovat myös varsin hyvin tehdyt jopa siinä määrin, että oma koirani kiinnostui seuraamaan peliä harvinaisen intensiivisesti. Tekijät ovat myös unohtaneet kliseiset hyppysäikäytykset, ja tunnelmaa luodaan onnistuneesti rasahduksin, tömistelyin ja pahuuden läsnä ollessa alati kasvavan painostavan huminan avulla. Ääninäyttely on sujuvaa, tosin päähenkilön itkut hieman kalskahtavat väkinäisiltä. Musiikki on aika minimaalista, mutta onnistuu vahvistamaan pelkotiloja epävireisillä soittimilla ja painostavilla sävelillä.
Vaikkakin yhteydet alkuperäisteokseen ovat aika vähäiset, onnistuu Blair Witch VR oikeasti pelottamaan. Näyttävällä grafiikalla ja hyvällä äänimaisemalla saadaan luotua jännittävä seikkailu, joka sukeltaa syvälle pahuuden syövereihin. VR-muotoon kääntäminen on tehty hyvin ja voisin jopa väittää, että pelin tunnelma tehostuu käännöksen myötä. Varsin suoraviivainen eteneminen ontuu viime metreillä liialliseen sekoiluun, mutta useamman eri lopun myötä pelille tulee kiinnostavaa lisäarvoa. Sen verran mukavuudenhaluinen kuitenkin olen, etten halua enää olla jatkuvassa jännityksen tilassa tyytyen ensimmäiseen saamaani loppuratkaisuun.