Smilebit-pelifirman klassikkopeli Jet Set Radio (2000) on lukeutuu Segan Dreamcast-konsolin lyhyen taipaleen muistettavimpien pelihelmien joukkoon. Sarjakuvamaisen vauhdikas rullaluistelu tyylitellyissä sarjakuvamaisissa maisemissa on maittanut uusintajulkaisujen myötä uusilla alustoillakin. Varsinainen jatko-osa Jet Set Radiolle on kuitenkin loistanut poissaolollaan, mutta markkinarakoon on riittänyt uutteria täyttäjiä. Esimerkiksi Insomniac Gamesin värikkään vauhdikas Sunset Overdrive (2014) sisälsi tuttua jetsetmäistä akrobatiaa supervoimin ja räiskintämekaniikoin. Elokuussa 2023 Switchille ja PC:lle sekä syyskuun alussa muille alustoille ilmestynyt Bomb Rush Cyberfunk pyrkii täyttämään punkhenkisen loikkaseikkailun tyhjiön alkavan syksyn pelimarkkinoilla.
Team Reptilen kehittämä Bomb Rush Cyberfunk alkaa pakomatkalla futuristisen New Amsterdam -kaupunkikeskittymän kyttien tyrmästä. Red-niminen katujen koristelija pääsee maistamaan vapautta ja graffitien suttaamista, mutta menettää pakomatkalla päänsä. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä uudet kaverit tökkäävät punertavan robottipään hartioiden väliin. Graffititaiteilijan sielu ei ole jäänyt vanhan kuupan sisään, vaan Red ja uudet ystävät lähtevät etsimään alkuperäistä päätä ja parhaita tägäyspaikkoja New Amsterdamin kaduilta.
Bomb Rush Cyberfunk näyttää ja tuntuu vuosituhannen alun peliltä. Sarjakuvamaiseksi tyylitelty pelimaailma tuo mieleen vähemmän yllättäen edellä mainitun Jet Set Radion. Red suihkii menemään rullaluistimet jalassa tai skeittilauta jalkojen päällä erilaisia putkia, kadunreunoja ja voimalinjoja pursuavissa ympäristöissä, joissa ei ole mainion sarjakuvamaisen ilmeen lisäksi oikeastaan muuta nähtävää, ellei kerättäviä levynkansia tai uusia lautagrafiikoita lasketa mukaan. Pintoja ja reunoja pitkin temppuillessa ohjaimen olkapainikkeista voi heittää voltteja ja muita näyttäviä liikkeitä, joista palkitaan ruudun oikeaan alalaitaan satavilla pisteillä.
Tyhjiä seiniä voi onneksi tägäillä astetta värikkäämmiksi hauskassa, mutta omaan makuuni vähän turhan levottomaksi tyylitellyssä, minipelissä. Pelaajan tulee vääntää ohjainsauvaa pelin antamien suuntanuolten mukaisesti, ja ohjeiden mukaan tehdyt liikkeet täyttävät ruutua värikkäitä roiskeita unohtamatta. Toisin sanoen pelaaja lähinnä vetelee ohjainsauva tanassa viivoja ruudulle, ja ylilyödyn levottomien tehostetippojen alta sitten paljastuu huikean hieno tägi. Skeittaillessa tai rullalautaillessa mieleenpainuvin temppu taas piilee painovoimaa uhmaavassa pelaamisessa, sillä Red voi rymistellä pystysuoraan ylöspäin puhelinpylväitä tai rännejä pitkin. Läheisen rakennuksen katolle kiepsahtaminen onnistuu tuossa tuokiossa, ja vapauden huuma kieltämättä tuntuu hienolta hetken verran, kunnes pelaaja tajuaa, miten lineaarinen pelikokemus onkaan kyseessä.
Jet Set Radion ja muiden 00-luvun urbaanien urheiluseikkailujen suuntaan kumartava Bomb Rush Cyberfunk etenee lineaarisesti alueelta toiselle. Kaupunginosien ja muiden kulmakuntien välillä latausruutua saa tuijotella todella pitkään ainakin Switch-versiossa. Peli kuitenkin pyörii sekä televisiossa että Switchin omalla näytöllä todella sutjakkaasti vailla ruudunpäivityksen hidastumista, ja sarjakuvamaista pelimaailmaa kelpaa ihastella eri kokoisilla näytöillä.
Itse Bomb Rush Cyberfunkin sisältö voisi olla monipuolisempaa tai ainakin omaperäisempää. Temppujen takominen ja tägien töhriminen eivät tarjoile mitään uutta tai muistettavaa, ja sekavat taistelut vasta tympeitä elämyksiä ovatkin pidemmän päälle. Jaloissa pyöriviä viranomaistahoja ja muita univormu-urpoja kelpaa kelata kumoon skeittilaudalla parin ensimmäisen mittelön ajan, mutta vihollisiin lukitusmahdollisuuden puuttuessa varsinkin ilmassa lepattavien ilkimysten selättäminen menee varsin nopeasti epätarkaksi.
Ääninäyttelyä Bomb Rush Cyberfunkissa ei kuulla, mikä entisestään alleviivaa tarinan onttoutta ja höpisevien hahmojen mielenkiinnottomuutta. Päättömänä punkkarina viilettävästä päähenkilöstäkään ei saada mitään erityisen kiinnostavaa jutunjuonta aikaiseksi. Sähäkkä soundtrack taas tekee muuten hyvin kauppansa, eikä sinänsä ihme, sillä kappaleiden joukossa kuullaan Jet Set Radio -säveltäjä Hideki Naganuman mielentuotoksia. Toisaalta Naganuman mukanaolo soundtrackilla alleviivaa Jet Set Radiosta vaikutteita vahvasti ottaneen pelin epäomaperäisyyttä entisestään ja sitä, että Bomb Rush Cyberfunkin keskeinen anti koostuu tuttuakin tutumman sarjakuvamaisen skeittaamisen tarjoamisesta.
Bomb Rush Cyberfunk on pienissä erissä pirteä ja näyttävä vauhtihurjastelu, joka ei onnistu roiskimaan erityisen ikimuistoisia jälkiä pelaajien mieliin. Näin itsetietoisesti hatun nostaminen Jet Set Radion suuntaan kiinnostaisi enemmän, jos pelillä olisi vähän enemmän omia sulkia ja ideoita päähineessä. Sähäkkää ja sarjakuvamaista kaupunkirymistelyä kaipaavat saavat kyllä rahoilleen vastinetta, mutta kovin pitkäikäisestä peli-ilosta ei ole kyse.