Boulder Dash, nuoruusvuosien klassikko, joka oli niitä ensimmäisiä pelaamiani pelejä Kuusnepalla. 1980-luvun alkupuolen aikainen ensimmäinen julkaisu on poikinut vuosien varrella kymmeniä jatko-osia ja uudisversioita, joista perkauksessa on nyt 40-vuotisjuhlaversio.
Rockford, tuo timantinahne pieni otus laittaa jatkuvasti henkensä alttiiksi vaeltaessaan rajatulla alueella poimiessaan arvokiviä haltuunsa. Menoa rajoittavat muun muassa rajallinen aika ja erityyppiset viholliset, jotka räjähtävät sankarin viereen päästessään. Toisinaan vihollisia tarvitaan myös tavoitteen saavuttamiseen, sillä esimerkiksi kivien pudottaminen näiden niskaan avaa suljettuja reittejä tai muuttaa vihulaiset timanteiksi.
Luettuna toteuttaminen kuulostaa mukavan yksinkertaiselta, mutta vihollisten ohella suurin vaara on painovoima. Hiekan seassa olevat kivenmurikat rajoittavat liikkumista tai voivat vyöryä niskaan, mutta yhtä lailla putoavat timantit saattavat liiskata Rockford-paran. Hieman helpotusta voi hakea toiminnolla, jolla timanttien nappaaminen viereisestä ruudusta tai kiven työntäminen on usein turvallisempaa kuin juosten eteneminen.
Esineiden putoamisfysiikat eivät vaadi paljoa ymmärrystä, silti niihin lankeaa kerta toisensa jälkeen. Tämän voisi kuvitella ärsyttävän suuresti, vaan näin ei kuitenkaan ole. Uuteen yritykseen voi lähteä saman tien, toistaminen ei stressaa juuri lainkaan - "vielä kerran" -fiilis jää helposti päälle, vaikka olisi epäonnistunut lukuisia kertoja. Onnistuneenkin yrityksen jälkeen saattaa vielä jäädä kipinä kytemään, sillä ruutuun ilmestyy lopuksi suoritetun kentän maailmanennätystulos, jonka mahdollinen rikkominen houkuttelee tekemään asiat vieläkin paremmin.
Boulder Dash -pelejä vähemmän tunteville pelit eivät ole pelkkää ruudusta ruutuun etenemistä ja timanttien keräilyä, vaan tasoissa tarvitaan myös älyä. Esimerkiksi reittien optimaalinen avaaminen, kivet timanteiksi muuttavien muurien hyödyntäminen tai ruudulle leviävän liman motittaminen ennen ajan loppumista arvokivien saamiseksi piristävät menoa kivalla tavalla. Parhaimmillaan pienten palapelien onnistunut ketjuttaminen, keräämisen huuma ja viime hetkellä kentästä pakeneminen saavat aikaan jopa pieniä tuuletuksia.
Jotkut alkuperäiset Boulder Dash -julkaisut sisälsivät myös kenttäeditorin, ja on ilahduttavaa huomata sellaisen kuuluvan myös Boulder Dash 40th Anniversaryn sisältöön. Kirjoitushetkellä päävalikossa on kolme fanien tekemää karttapakettia, joista kukin sisältää 60 pelattavaa kenttää. Editorin käyttö vaatii alkuun hieman harjoittelua, mutta sen parissa puuhastelu alkaa sujumaan paremmin, kun pelimekaniikat tulevat tutummiksi.
Kokonaisuutena Boulder Dash 40th Anniversary on indie-pelien maailmassa oikein pirteä tulokas, jota voi suositella niin nostalgiannälkäisille ihmisille kuin myös kevyestä pulmailusta ja toiminnasta nauttiville. Pienenä miinuksena suomenkielistä tekstitystä ei löydy, mutta uusia asioita oppii tekemällä.
