Boulder Dash on pelinä ja pelisarjana yksi niistä, jonka jokaisen peleistä enemmän kiinnostuneen pitäisi tuntea. Alun perin vuonna 1984 Atarin kotitietokoneille julkaistu puzzlepeli on sittemmin löytänyt tiensä käytännössä kaikille olemassa oleville alustoille kymmeninä ja taas kymmeninä uusina versioina ja klooneina. Boulder Dash Deluxe yrittää varmasti parhaansa joukosta esiin noustakseen, mutta harmillisesti epäonnistuu tehtävässään osittain.
Sisällöllisesti paketti on kunnossa. Uusia kenttiä timanttimetsästykseen on kokonaista 180 kappaletta, minkä lisäksi mukana on alkuperäinen Boulder Dash sellaisenaan ja jopa pelin alkuperäisen suunnittelijan Peter Liepan rakentamia supervaikeita kenttiä. Pelattavaa siis piisaa.
Eri asia onkin sitten se, jaksaako kukaan kahlata koko sisältöä läpi. Boulder Dash Deluxe on nimittäin tuotannoltaan kaikkea muuta paitsi deluxea. Ihan ensimmäiseksi, peli on aivan hirvittävän ruma. Alkuvalikoita myöten pelin ulkoasu muistuttaa enimmäkseen b-luokan mobiilipeliä, ja niissäkin on luultavasti paremman näköistä jälkeä. Päähahmo Rockford on painajaisia aiheuttava muovinen mulkosilmä, ja kartoissa temmeltävät hirviöt aivan käsittämätöntä suttua.
Myös karttojen suunnittelu antaa hieman sutaistun vaikutelman. Perinteinen Boulder Dash -toiminta vierivine kivineen ja timantteineen on sinänsä tallella, mutta turhan moni kartta nojaa liiaksi hirviöiden liiskaamiseen ja väsyttävään kivien työntämiseen kartan laidasta toiseen. Nopeatempoisemmat ja kompaktit kentät sen sijaan toimivat ihan hyvin. Silti, koska mukana on alkuperäinen Boulder Dash sellaisenaan, eivät uudet kentät pärjää vanhoille juuri mitenkään.
Viimeinen niitti paketille ovat turhan liukkaat kontrollit. Analogitatilla pelaaminen kannattaa unohtaa suosiolla, koska sillä pelaamalla Rockford liikkuu kuin jäällä ja yleensä juuri ruudun tai parin verran liikaa ja kenttä kannattaa aloittaa alusta. Ristiohjaimella peli toimii paremmin, mutta yleisen liukkauden vuoksi Rockfordia on naputeltava hiljalleen ruutu kerrallaan eteenpäin. Kun hiljakseen etenemisen yhdistää ankeahkoon kenttäsuunnitteluun, ei lopputulos houkuta pelaamaan pätkääkään.
Alkuperäisen Boulder Dashin ohella Deluxen huippuhetkeksi nousevat Peter Liepan uudet kentät. Nämä kentät ovat hyvin suunniteltuja, pitkiä ja pirullisen vaikeita. Vaikka Boulder Dasheissa olisi millainen karvainen veteraani tahansa, nämä kentät saavat hoksottimet sauhuamaan. Muilta osin Deluxe on unohdettava tapaus, ja parempaa luolankaivuuta halajavat saavat sellaista etsimällä käsiinsä vaikkapa ikivanhan Supaplexin. Sääli, sillä pohjimmiltaan Boulder Dash on edelleen hyvinkin hauska peli.