Bravo Team

90-luvulla pelihalleissa meni markka jos toinenkin loistavaan Time Crisis (Namco, 1995) -räiskintäpeliin. Pelin suojautumisen ja ammuskelun yhdistelmä herätti teini-ikäisessä minussa kunnon toimintasankarin ja sai aikaan jännittäviä hetkiä toisensa perään. Aina siitä lähtien kun virtuaalipelit ovat ottaneet tuulta alleen olen jäänyt miettimään, kuinka omiaan tämä toiminta olisi virtuaalisesti. Viime vuonna toiveeni toteutui, kun Google-haku paljasti Team Bravon ja ilahduttavasti siihen tulevan Aim-ohjaimen tuen. Sen jälkeen pelin julkaisua ehdittiin jo lykätä muutamaan otteeseen, mutta näin hyvää potentiaalia kannatti odottaa. Vai kannattiko?

Heti käynnistyessä fiilikset ovat korkealla näyttävän grafiikan ansiosta. Yleistunnelma on tyypillinen toimintapelille, jossa alkaa pian tapahtua. Mutta kun toiminta käynnistyy, hyvä tunnelma kääntyy ihmetyksen puolelle. Pelissä käteen isketty tussari tuntuu liian suurelta verrattuna fyysiseen Aim-ohjaimeen kädessäni. Samalla tavalla pistoolilla pyssyttely tuntuu oudolta, kun oikeasti käytössä on kaksin käsin pideltävä niin sanottu kivääriohjain. Tähtäys tuntuu oudon epätarkalta ja jopa hiukan vaivalloiselta. Vihulaisia sihdatessa Aim-ohjaimen joutuu tuomaan epätavallisen lähelle kehoa, joka saa aikaan käsiin ylimääräistä jännitettä. Erityisesti tarkkuuskiväärillä osoitellessa ovat kädet jo varsin epäluonnollisessa asennossa niin pelissä kuin oikeastikin. Myös hahmon tönkkö liikkuminen automaattisesti säikäyttää, koska se tuntuu katkaisevan toiminnan kuin seinään. Odotuksen ja innostuksen tuoma toivo pelin suhteen ottaa osumaa helpommin kuin pelissä jyvällä olevat vastustajat.

Hetken mutusteltuani yllättävää liikkumistapaa ja käteen hieman oudosti istuvaa asetta alkaa tunnelmaa löytyä. Liikkuminen ei enää tuota päänvaivaa, sillä Team Bravo painottuu Time Crisis -pelin tyyliin paikalla kyykkimiseen ja vihollisten suolaamiseen. Liikkumiset suojasta toiseen siis mahdollistavat uuden perspektiivin sotatantereeseen. Aseella tähtäily on yllättävän epätarkkaa verrattuna muihin Aim-ohjainta käyttäviin peleihin, mutta vähän sinne päin tykittely luo yllättävän hyvin kaaosmaista tunnelmaa peliin, joka ainakin tarinan mukaan on tarkoitettua. Myös mahdollisuus tyhjentää rynnäkköhaulikon sisus nurkan taakse ja kuulla vihollisten kuolon korinat on kieltämättä siisti ominaisuus. Kun vihollista alkaa kaatua kuin heinää, alkaa pelin parissa olemaan hauskaa.

Team Bravo näyttää hienolta. Ympäristöt ovat huoliteltuja ja tavaraa riittää luomaan uskottavan miljöön. Harmillisesti näyttävä maailma on samalla oikeastaan kokonaan staattinen. Aseilla paukuttelu ei tee jälkeä oikeastaan ollenkaan lukuun ottamatta savua pöhisevää palosammutinta ja rikkoutuvaa monitorin ruutua. Odotin kokevani sen saman hurmoksen kuin toistakymmentä vuotta sitten Crisis Zone (Namco, 1999) -pelissä, jossa MP5:llä sai rei'ittää toimiston palasiksi kaiken maailman roinan vain lentäessä ilmaan. Tätä ei Team Bravossa tapahtunut. Vastustajia ei tule vastaan pelissä kovin montaa erilaista, mutta enemmän minua harmittaa se, että näiden ruumiit häviävät hyvin nopeasti maahan kaatumisen jälkeen.

Äänet sentään ovat oikein miellyttävät. Ympäristöstä löytyvän kaasuputkien suhina tai vuotavien vesitilojen lirinä pohjustavat hienosti aseiden pauketta, joka reagoi hyvin kyseessä olevan tilan akustiikkaan. Vielä kun tietokoneparin puheet saisi tilanteen tasalle niin kaikki olisi hyvin. Minua kun ei hirveästi auta kuiskaten annettu vinkki edessä olevasta vihollisesta ja varovaisesta etenemisestä, kun kerään tulitusta jokaisesta ilmansuunnasta ja olen jo kaatanut tusinan vihollisia.

Valitettavasti Team Bravo ei ole se VR-pelien messias, jonka tulemista olen niin kauan odottanut. Toisaalta se ei myöskään ole niin huono kuin Internet antaa ymmärtää. Grafiikka ja tunnelma ovat kohdallaan ja vihollisten ampuminen on kivaa puuhaa. Noin neljään tuntiin, mitä läpipeluu kestää, alkaa kertyä hiukan toistoa, mutta kokonaisuus on kuitenkin kohtuullisen ehjä. Ongelmien pohjalta jää tuntuma, että tekijöille on tullut kiire, ja peli on pakon edessä hutaistu kasaan. Tarina kuitenkin mahdollistaa jatkon, joten jospa tulevaisuudessa puutteet korjattaisiin.