Broforcen ruudinkatkuinen matka alkoi kymmenisen vuotta sitten Game Jam -tuotoksena PC:llä. Vuosien varrella huvittava räiskintäpeli on pumpannut lihasta luidensa ympärille ja valloittanut tietokoneen lisäksi niin Playstation 4:n kuin Nintendo Switchinkin. Forever -lisäpäätteellä nimetty uusin päivitys laajentaa peliä entisestään ja tuo räjähtävän toimintansa vihdoin myös Xboxille. Lippaat siis täyteen, kranaatit vyötärölle, sormi liipaisimelle ja maailmaa pelastamaan miehekkääseen tyyliin.
Broforce Foreverin tarina on klassista 80-luvun toimintahöttöä. Erikoisjoukkojen sotilaat laitetaan tehtäviin ympäri maailmaa pelastamaan vangittuja aseveljiä ja muita siviilejä terroristien kynsistä. Samalla kaadetaan vihollista kuin heinää, poltetaan tukikohtia maan tasalle ja eliminoidaan läpeensä pahoja diktaattoreita vapaan maailman nimissä.
Broforce Forever ammentaa pelattavuutensa klassisista tasoloikista. Sivulta kuvatun sankarihahmon liikkuvuus on rajoitettu sivusuuntiin ja hyppyyn. Liikkumisen ohella hahmo voi hyödyntää pää- ja lähiasettaan sekä rajoitettua erikoishyökkäystä. Tavoite on edetä erilaisissa kentissä vihollisia ampuen, ympäristöä räjäyttäen ja vankeja pelastaen. Hulppeaan toimintaan luodaan monipuolisuutta yllättävien loppuvastusten lisäksi pelastettavista vangeista, joksi ohjattava hahmo muuttuu välittömästi pelastamisen myötä. Tämä siis tarkoittaa aseiden vaihtumista jokaisessa pelastuksessa vaikka rynnäkkökivääristä sinkoon tai viidakkoveitsestä kalkkunalla höystettyyn dynamiittipötköön. Osa jännitystä onkin odottaa, minkä hahmon saa seuraavaksi pelattavaksi varsinkin, kun jokainen pelastettavista aseveljeksistä perustuu 80- ja 90-luvun klassisiin toimintasankareihin Ripleysta Ramboon. Hahmojen nimet on huvittavasti yhdistetty jollain nokkelalla tavalla bro-sanaan, jota peli nimessään hyödyntää.
Yksinkertainen ohjaus välittyy tehokkaasti ohjaimesta pelihahmoon. Hallinnassa on hyvä tuntuma ja elossa säilyminen ei ole pelkkää onnen kauppaa, vaikka kuolema korjaa sankarin jo yhdestä osumasta ja tilanteet usein äityvät varsin kaaosmaiseksi verihurmokseksi lukuisten vihollisten, räjähtävien tynnyreiden ja hajoavan maaston parissa. Harmaita hiuksia tuottaa hahmon epävarma pysyminen seinässä. Liian usein automaattisesti seinään isolla veitsellä tarttuva hahmo tipahtaa turmioonsa syystä, mihin en ole keksinyt ratkaisua. Menoa haittaa myös Quick Resume -ominaisuuden puute, jonka takia kesken jäänyt tehtävä pitää aina aloittaa alusta laitteen käynnistyksen jälkeen. Onneksi tallennuspisteet eivät ole koskaan kaukana ja tehtävät ovat muutenkin läpäistävissä vain minuuteissa.
Yksinpelin ohella ramboilemaan pääsee jopa kolmen kaverin kanssa samanaikaisesti sohvalta käsin tai verkon välityksellä. Vaikeusaste jyrkkenee mukaan tulevien aseveljien myötä aika hulppeasti, mikä saa työstämään samoja kenttiä useita kertoja ennen onnistunutta suoritusta.
Graafisesti Broforce hyödyntää retrohenkistä pikselityyliä, jonka ansiosta toiminnallinen tunnelma pääsee uusiin ulottuvuuksiin. Värikylläinen maailma koostuu hauskoista yksityiskohdista, jotka joko tuhoutuvat ampumisesta tai räjähdyksistä. Taustat on rakennettu useista kerroksista luoden näyttävää syvyyttä ja täälläkin elementit (kuten puut) reagoivat pelin tapahtumiin esimerkiksi heilumisella. Pelin ulkonäkö on onnistunut yhdistelmä suloisuutta, huvittuneisuutta ja äijämäistä asennetta. Karikatyyriset hahmot ovat helposti tunnistettavissa pikseli-ilmeestä huolimatta, ja mittasuhteiden lievä vääristely luo peliin sopivaa sarjakuvahenkeä muistuttaen hieman Metal Slugista (SNK, 1996). Pikseliveren roiskuessa, irtoraajojen lentäessä ja kipinöiden suihkutessa peli on parhaimmillaan kaaosmaista toimintahekumaa suoraan kultaiselta 80-luvulta, jota Xbox Series X pyörittää sulavasti.
Äänisuunnittelu on Broforcessa erittäin onnistunut. Aseilla on yksilölliset ja hyvin istuvat äänet, jotka räjähdysten lailla ovat sopivan yliampuvat luoden reippaan maskuliinisen toimintailmapiirin. Muutkin äänet istuvat oivasti sarjakuvamaiseen tunnelmaan sankareiden kipittelystä kaasupullon suhinaan. Äijämäinen metallimusiikki ei yleisesti toimi minulle itselleni, mutta tässä sen luoma yhteys miehiseen menoon, muskeleihin, isoihin aseisiin, Amerikan lipun liehumiseen ja vapauden kotkan kiljumiseen yksinkertaisesti ovat vain paikoillaan. Ääninäyttelyssä vaikuttaa erikoisjoukkojen komentaja, joka huutaa komennot tyypilliseen kasarielokuvan armeijatyyliin. Miehinen karjunta huvittaa sopivan yliampuvalla otteellaan, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa lipsahda ylilyönniksi tai käy tylsäksi.
Kymmenen vuoden komennuksen jälkeen Broforce on edelleen kovassa vedossa. Mainiolla huumorilla ja rakkaudesta toimintaelokuviin kyhätty retrofiilistely uppoaa tasoloikan ystäviin räjähtävän toiminnan ja hulppean menon avulla kuin veitsi päähän. Monipuolinen pelillinen anti, hauskat haasteet ja tuhoamisen laajuus siivittävät maskuliinista pullistelua tunnista toiseen hymysuin. Pienet ohiampumiset bugien ja vaikeustason muodossa eivät kokonaisuudessa paina, kun Broforce tarjoaa tämän(kin) vuoden parasta pikselipaukuttelua saaden kyyneleen vierähtämään isommankin karpaasin poskelle niin ilosta kuin nostalgisuudestakin.
