Burnout Paradise Remastered

Koska kiinnostukseni autopelejä kohtaan ei ole koskaan ollut kovinkaan suuri, ei ole ihme, että Burnout Paradise jäi minulta aikoinaan testaamatta. Olen kuullut pelistä paljon hyvää ja mainosten perusteella kyseessä on varsin hauska arcade-autoilu. Juuri remasteroitu versio tarjoaa mahdollisuuden tutustua kymmenen vuotta vanhaan kaahailuun, joten on aika tarttua rattiin ja polkaista paratiisiin.

Näinkin vanhaksi peliksi Burnout Paradise Remastered latautuu yllättävän kauan. Välillä latauskuvat vaihtuvat ja eteenpäin pääsyä hyväksytään napin painalluksin, mutta auton rattiin pääseminen kestää sen verran kauan, että asiaa alkaa jo ihmettelemään. Sentään latausten väliin on ujutettu hauska idea ottaa Playstationin kameralla kuva, joka päätyy pelaajan ajokorttiin.

Paratiisiin toivotetun tervetulon lisäksi peli ei juuri selittele itseään. Auton rattiin hypätessä edessä on miellyttävän iso alue vapaasti kaahailtavaksi ja tähän pelin idea oikeastaan jääkin. Maailman rakentamiseen on kuitenkin laitettu paljon ajatusta mukaan, sillä pääteiden lisäksi vastaan tulee lähes jatkuvasti erilaisia oikopolkuja ja salareittejä. Tiet ovat myös pullollaan ramppeja ja hyppyreitä pitäen huolen siitä, että kaahailu pysyy vauhdikkaana ja monipuolisena.

Pelissä voi ajella pitkin kaupunkia ja sen lähimaisemia suorittaen erilaisia tavoitteita, jotka pääsääntöisesti liittyvät jonkin asian hajottamiseen. Kartalle on levitelty sinne tänne myös pisteitä, joista voi käynnistää kisoja. Yllättäen kisailussa ei reittiä näytetä tiehen upotetuin nuolin nykyautoilun mukaisesti, vaan peli ainoastaan näyttää ennen kisan alkua lähtö- ja maalipaikan kartalla. Tämän jälkeen tie on vapaa liikkua niin kuin mieli halajaa. Toki kuvan yläreunassa on kompassi, josta käy ilmi maalin paikka. Lisäksi peli vihjailee oikeasta reitistä vilkuttamalla risteysalueilla oikean tien suuntaa ja nimeä optimaaliselle reitille. Tällainen vähäeleisyys vaatii hiukan totuttelua, mutta hetken ajeltua sitä pääsee kilpailussa jo niitä kiiltävämpiäkin pokaaleita nappaamaan.

Yllättäen Burnout Paradisen valikot ovat järkyttävän epäselvät. Ehkä kyseessä on reittioppaan puuttumisen tavoin vanhentunut pelisuunnittelu tai sitten vain heikko suunnittelu yleisesti. Niin tai näin, menuihin mentäessä ei erillisistä välisivuista kerrota muuten kuin nappimerkein ilman selvennystä. Jokainen sivu tuntuu kuin liian isolta ruudun kokoon nähden jättäen ajatuksen siitä, että jotain jäisi kuvan ulkopuolelle. Karttanäkymässä karttaa ei saa koko ruudulle, ja isommaksi sitten vain pitämällä zoomiin tarkoitettua nappia pohjassa. Kartalle ei voi myöskään tägätä mielenkiinnon kohteita vaan sen pariin joutuu palamaan lähes joka risteyksessä.

Autolla kaahailu Burnout Paradise Remasteredissa on kaukana todellisuudesta, mutta toisaalta sitäkin hauskempaa. Autoilla voi tykittää hurjaa vauhtia, ja se vauhdin tuntu on onnistuttu taltioimaan todella hienosti. Ohjattavuus on varsin suoraviivaista eikä käytössä ole kuin ne kaikista tavanomaisimmat toiminnat, jotta autoilu sujuu. Toisaalta auton yllättävä sammuminen ja sen käynnistäminen tuntui oudon hankalalta, kun kaasunappia joutui painelemaan useasti ennen kuin moottorin sai taas kehräämään. Useaan otteeseen luulin pelin kaatuneen, koska auto ei liikkunut kaasua painaessa. Kisailun ohella tärkeäksi tavaramerkiksi nousee yksityiskohtainen kolarointi. Auton mällätessä seinään tilanne kuvataan yleensä lennokkaasti hidastettuna auton muuttuessa rusinaksi. Samaa tyylikästä välidemoa pääsee nauttimaan aiheuttaessa vastustajille onnettomuuden kisan aikana. Kaahailuun on lisätty myös lennokasta temppuilua erilaisten hyppyrien muodossa. Maailma on täynnä erilaisia ramppeja ja ponnahduslautoja, joihin kaasuttamalla auton saa taivaalle hävittäjän elkein. Volteista ja kierähdyksistä saa taitopisteitä ja mahdollisia haasteansiomerkkejä, mutta pääsääntöisesti temppuilu on juurikin vain kivaa ja siistiä.

Remastered-versio sisältää mukavan määrän autoja. Itseasiassa hauskana lisänä pelissä on tarjolla erikoisautojen ohella myös huvittavia leluautoja ja moottoripyöriäkin. Niinkin hauskaa kuin olikin huomata pelin antelias ajoneuvotarjonta, tuntui silti oudolta, että vain muutamaa ajoneuvoa lukuun ottamatta jokainen kulkuneuvoista oli saman tien valmiiksi käytettävissä. Voittaessani yhden kisoista peli ilmoitti saaneeni palkinnoksi uuden auton. Autoa vaihtaessa huomasin, että voittamani auton sijaan voin valita valikosta minkä kulkuneuvon tahansa. Toki on kiva, että pelin kaikkia vempeleitä pääsee kokeilemaan vapaasti heti alusta lähtien. Täytyy silti myöntää, että kyllä tämä ominaisuus syö pohjaa itse kisailulta, koska voitot eivät enää ole niin merkittäviä.

Samanlainen tunnelman syöjä avoimen autotallin tapaan tuli vastaan tarinan puuttumisen muodossa. Pelkkä vapaa ajelu pitkin maailmaa on toki siistiä, mutta koska toimintaa ei ole ankkuroitu minkäänlaiseen tarinantynkään tai päämäärän tavoitteluun alkaa täysin vapaa hurjastelu käymään tylsäksi pitkässä ajossa. Juonipohjaisista pelikokemuksista pitävänä progression puute ei jaksa kannatella mielenkiintoani kovin pitkään, vaikka pelillinen anti olisi kuinka kivaa.

Vaikka tietyistä kohdista huomaa kymmenen vuotta vanhan pelin graafisia ratkaisuja, on Burnout Paradise Remastered ilo silmälle. Värikylläinen ja aurinkoinen maailma istuu hienosti lennokkaaseen arcade-kaahailuun. Autot kiiltelevät näyttävästi ja seinään ajaessa romuttuvat sen verran yksityiskohtaisesti ja näyttävästi, etteivät hidastusanimaatiot pääse käymään tylsiksi. Kasvojen kohotus on onnistunut, sillä pelin grafiikka on ihan linjassa nykypäivän kaahailujen kanssa, ja huima vauhti välittyy pelaajalle ilman ruudunpäivitysongelmia.

Äänipuoli istuu hyvin yksiin yleisen ilmeen kanssa. Pakoputket pörisevät ja moottorit röhisevät asiaankuuluvasti hiukan korostetusti, ja kolarointi sattuu myös äänen puolesta. Suurin osa äänistä jää kuitenkin musiikin alle, joka koostuu varsin kunnianhimoisesta kattauksesta. Peli suoltaa korviin toinen toistaan klassisempaa rokkirenkutusta menneiltä vuosilta, jotka kieltämättä istuvat ihan hyvin tunnelmaan.

Burnout Paradise Remastered todistaa, että hyvin tehtynä aikanaan toiminut toimii edelleen. Vaikka huono valikkosuunnittelu saa irvistämään ja tavoitteellisuus loistaa poissaolollaan, on autoilla kaahailu hauskaa. Napakat kisailut nostavat sykettä positiivisesti, ja vapaan maailman kaahailussa on jotain mielenkiintoista ja kiehtovaa. Veikeä arcade-tyyli tuo esiin liioiteltua asennetta, joka tekee tempuista entistä tyylikkäämpiä saaden simulaattori-intoilijat pysymään loitolla.