Cactus Cowboy - Desert Warfare on yllättävä ja hupaisa

VR-teollisuus on ison rahan kokemusten sijaan jäänyt enemmänkin pienempien tekijöiden testikentäksi. Tämä ei ole sinänsä huono asia, sillä vuosien varrella Playstationin virtuaalimaailmaan on ilmestynyt yksi jos toinenkin mielenkiintoinen ja omaperäinen tekele. Tästä viimeisin esimerkki tulee Cactus VR Studiolta, mikä yhden miehen armeijana on pyöräyttänyt ulos uusimman osan Cactus Cowboy -pelisarjaan.

Lähellä ötökkämaiden rajaa sijaitsevalla kaivosalueella kaivausten yhteydessä esiin tulee mystinen sisäänkäynti syvälle vuoren sisään. Kaivoksella työskennelleet kaktukset joutuvat kuitenkin ötököiden yllätyshyökkäyksen kohteeksi, sillä löytyneessä kaivoksessa on jotain niin tärkeää, että ötökät ovat valmiita sotimaan sen saamiseksi. Apuun kutsutaan Cactus Cowboy, jonka tehtäväksi tulee kukistaa ötökät hinnalla millä hyvänsä, ja siinä sivussa selvittää näiden johtajien ilkeät juonittelut.

Cactus Cowboy: Desert Warfare on kaikessa huvittuneisuudessaan kliseistä toimintapelihöttöä, joka ei vaadi tuntemusta sarjan aikaisemmista peleistä. Tarina ei pyrikään ottamaan itseään tosissaan, mistä kielivät jo lähtökohdat kaktusten ja ötököiden välisestä sodasta. Suoraviivainen eteneminen yhdistetään tarinaan välillä käytävien keskustelujen merkeissä mutta lähtökohtaisesti pelissä annetaan aseiden puhua putkimaisissa kentissä edetessä.

Peli on idealtaan tyypillinen ensimmäisen persoonan perspektiivistä koettava räiskintä. Sense-ohjaimin hallittavissa kaktuksen oksissa pidellään erilaisia aseita, joita käytetään kuolettavasti vastaan tulevia vihollisia vastaan. Pelkän liipaisinsormen pohjassa pitäminen ja vihollisten läpi juokseminen ei kuitenkaan käy päinsä, sillä kuolema korjaa hyvin nopeasti. Cactus Cowboy: Desert Warfaren koukku tuleekin aseiden käsittelystä. Aseet käyttäytyvät varsin realistisesti ja tämä antaa pelille pientä strategista kulmaa. Aseiden rekyyli potkii varsin reippaasti, jos ei pitele kiinni kaksin oksin. Yhdellä oksalla räiskiessä esimerkiksi konetuliaseiden piiput kääntyvät saman tien taivaalle. Kun aseen on ampunut tyhjäksi, pitää tyhjä lipas poistaa, napata uusi vyötäröltä, asettaa se aseeseen ja ladata ennen ammuskelun jatkamista. Vihollisaaltojen puskiessa päälle kaiken tämän tekeminen mahdollisimman nopeasti tuottaa pientä painetta ja sen myötä autenttista taistelutunnelmaa. Suojien etsiminen ja ammusten maltillinen käyttö on enemmän kuin suositeltavaa pelissä etenemisen kannalta.

Erilaisia aseita on kätketty pitkin kenttiä ja niiden monipuolisuus antaa mukavaa vaihtelua pelaamiseen. Pelissä pääsee ampumaan pistoolien lisäksi sarjatuliaseilla, haulikoilla ja jopa kranaatinheittimillä. Näitä mukana kannettavia aseita voi tehostaa erilaisin tarvikkein, kuten lasertähtäimin ja äänenvaimentimin tietyin väliajoin ilmestyvän asesepän kojulla. Mukana kannettavien aseiden ohella peli tarjoilee hauskoja pomotaistoja, joissa pääsee esimerkiksi osoittamaan laserilla, mihin kohtaan jättiläismatoa ohjukset lennätetään.

Cactus Cowboy: Desert Warfaren graafinen ilme on sen verran amatöörimäistä, että se alkaa melkein jo kääntyä voitoksi pelille. Kieli poskessa toteutettuun menoon muutaman polygonin vihreät pökäleet mustine piikkeineen näyttävät huvittavilta kaktuksilta, varsinkin kun niille lisätään aurinkolasit silmille ja ase käteen. Vihollisötökät muistuttavat lähinnä viisivuotiaan vesiväritöherryksiä kolmiulotteisena. Osa ötökkävihollisista jää täysin tunnistamattomiksi. Animaatio on suoraviivaista hahmojen liikuttelua ilman erillisiä raajojen liikkeitä, mutta sentään ampuessa paloja irtoilee ja veri lentää kiitettävästi. Kentät itsessään ovat harmillisen tyhjiä ja vähemmän tarkkojen tekstuurien jatkuvuus isoilla pinnoilla ei ole kovin saumatonta. Suurin ongelma tulee kuitenkin hieman epätasaisesta kokonaiskuvasta. Siinä missä suuri osa pelistä on kuin elävää suttuvihkoa, aseet ovat varsin yksityiskohtaisia ja realistisen näköisiä. Kontrasti näiden välillä on varsin iso ja jättää hieman epämääräisen kuvan kokonaisuudesta. Peli kuitenkin pyörii moitteetta Playstation 5:lla ja lataustauot ovat maltillisia.

Aseet poksuvat sopivan napakasti saaden tulitaisteluista hauskasti asenteellisia mutta pelin tyylin mukaisia. Vastustajat huutelevat jotain kuolonkorahduksia ja tavaroiden keruussa kuullaan tyypillisiä kilahduksia, mutta kauheasti sen enempää perusääniefektejä ei ole. Pelin hahmot keskustelevat jonkin verran, joista niin sanotut välivideo-osuudet venähtävät hieman liian pitkiksi jaaritteluiksi pysäyttäen menoa. Puhe on kuitenkin sopivasti vinksallaan pelin ilmeeseen nähden, mutta samalla selkeää ottaen huomioon, että puheet on tehty tekoälyn avulla. Musiikki on varsin yksinkertaista tunnelmointia, ja onnistuu istumaan menoon enemmänkin huomaamattomasti kuin ärsyttävästi.

Kaikesta huolimatta täytyy myöntää, että yhden miehen tekemäksi peliksi Cactus Cowboy: Desert Warfare on aika kunnianhimoinen, mutta myös varsin onnistunut yritys. Omalaatuinen ilme ja tunnelma luovat varsin kiehtovan toimintaseikkailun, jonka vetovoima on erityisesti tiivistunnelmaisessa toiminnassa ja realistisessa aseiden käsittelyssä. Etenevää tarinallista menoa riittää pelattavaksi lähes kymmenen tuntia. Eihän tämä nyt mikään mestariteos ole, mutta peittoaa useamman viime aikoina kokemani isomman rahan VR-pelin ihan vain panostamalla siihen, mikä loppujen lopuksi merkitsee jotain. Ei kannata ulkonäön antaa olla hyvän kokemuksen esteenä, varsinkin kun hintalappunenkin on reilusti alle 20 euroa.