Call of Duty Classic

Elokuvamainen toiminta-annos kertoo tarinoita toisesta maailmansodasta ensin amerikkalaisten, sitten brittien ja lopuksi neuvostosotilaiden näkökulmasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa vaikka muille jakaa, eikä pelaajan tarvitse näennäisesti edes taistella yksin, vaan taistelukentällä on myös yleensä joukkueellinen tietokoneen ohjaamia sotureita.

Tältä pohjalta on helppo huomata, miten vähän Call of Duty on pelisarjana vuosien varrella muuttunut. Tuoreemmat versiot vaihtoivat viitekehystä mutta perustoiminta on säilynyt pääpiirteittäin ennallaan. Tästä muodostuu myös Call of Duty Classicin suurin ongelma. Pelin temput on tehty myöhemmissä osissa paremmin ja vaikka kuinka yrittää tiristää nostalgiahermosta helpotusta, niin ei auta. Peli ei yksinkertaisesti enää iske yhtä lujaa kuin kuusi vuotta sitten, eikä hienoissa kohtauksissa ole enää yhtä paljon potkua.

Kun kakkososasta eteenpäin pelaajan elinvoima palautui huokaisemalla nurkan takana syvään, luottaa ykkösosa vielä perinteiseen hiparimittariin ja lääkepakkauksiin. Tästä seurauksena Call of Duty Classic on reippaasti vaikempi kuin jälkeläisensä, eikä turhauttavan harvat tarkistuspisteet helpota asiaa lainkaan. Voi olla että nykypelit ovat tehneet minusta vähän pehmon, mutta raivostuttavat äkkikuolemat ja millintarkat viholliset saivat ärräpäät lentämään melkoista tahtia. Ja kun itse pelitapahtumatkaan eivät suoranaisesti innosta jatkamaan, on pelaaminen melkoista tervanjuontia.

Päälle päin asiat ovat tosin ihan mainiosti. Quake 3 -moottori on vanhentunut arvokkaasti ja pienellä fiksauksella varustettuna Call of Duty Classic näyttää edelleen ihan kivalta. Ohjaus on mukavan tarkkaa ja selkeää, ja äänimaailmakin tuo mainiosti sotatunnelmaa olohuoneeseen. Moninpelivaihtoehtoja on miellyttävän paljon, joskaan pelaajia en linjoilta löytänyt. Tämä kaikki on kuitenkin turhaa, sillä toinen maailmansota on sodittu videopeleissä jo niin monta kertaa ja paremmin, että klassikon kutsusta on todella vaikea innostua.

Aika kultaa muistot, sanotaan. Call of Dutyn tapauksessa se pitää valitettavasti erittäin hyvin paikkansa. Halvemmalla hinnalla peli saattaisi olla nippa nappa harkinnan arvoinen ostos, mutta 1200 MS-pisteen eli 15 euron osastolla Call of Duty Classicia on vaikea suositella muille kuin kovimmille CoD-faneille. Jos ensimmäinen osa on vielä pelaamatta, niin alkuperäistä PC-versiota löytyy halvemmalla melkein mistä tahansa.