Call of Duty: Infinite Warfare

Call Of Duty on melkoisen maineen kerännyt pelisarja. Et voi mainita nimeä herättämättä jonkinlaisia reaktioita. Sarjan uusimmalle tulokkaalle, Infinite Warfarelle, alku on ollut melko kivinen. Pelin traileri itse asiassa "kruunattiin" toiseksi eniten negatiivisiä ääniä saaneeksi videoksi Youtubessa. Näyttää siis siltä, että kaikki heittävät vihan tunteensa pelin ylle ennen kuin sitä on edes julkaistu. Joko se näyttää vanhentuneelta tai sitten innovatiivisuutta on liikaa. Kaikesta huolimatta myyntiluvut ovat aina olleet korkeat, ja sille täytyy olla jokin syy. Matkustin Lontooseen tutustuakseni tuotokseen pitäen mieleni avoimena piittaamatta nimestä, jota peli kantaa.

Istuin valtavan television äärelle. Tuijotin pelin sankarin, kapteeni Reyesin silmiin. En ollut täysin tietoinen siitä kuinka mahtavan matkan hän minulle aikoi näyttää. Tarinan, joka alkaa ihmiskunnan ahdingosta etsiä uusia resursseja maapallon ulkopuolelta. Admiraali Kotchin johtama kapinallisjoukkio SDF taas yrittää ottaa nämä resurssit haltuunsa, ja sen mukana koko ihmiskunnan. UNSAn heittämän vuosittaisen paraatin aikana kapinalliset iskevät. Kaikki maan laivastot olevat juhlallisuuksissa mukana, jolloin UNSA kärsii isoja tappiota. Yksi taistelussa kaatuneista on päähenkilömme kapteeni, jolloin Reyes yhtäkkiä on itse vastuussa yhdestä suurimmista sotalaivoista miehistöineen.

Tällä kertaa meille annetaan täysin erilainen tehtävä. Emme enää ole vain yksi sotilas massiivisessa sotakoneessa. Olemme heidän komentajansa, heidän johtajansa. Olemme se joka ottaa vastuun kaikista vaikeista päätöksistä sekä elää niiden taakka harteillaan. Kampanja herätti paljon suuria tunteita. Esimerkiksi vastuun tunne omia sotilaita kohtaan sekä kaiken keskelle joutuneiden siviilien kohtaloiden todistaminen. Jo tämän arvion kirjoittaminen laittaa ihon jälleen kananlihalle. Rakastuin nopeasti keskeisiin hahmoihin, jotka olivat täynnä elämää sekä persoonallisuutta. Imin itseeni intoa kaikista tarinan sirpaleista. Tunsin jokaisen sydämeä viiltävän kohtauksen ruudulla. Immersiota vain vahvensi upeat grafiikat sekä niihin täydellisesti sulautuvat välinäytökset. Kapteenin silmin koettuna pelaajat vedetään todella syvälle pelin tarinankerrontaan. Reyesin hahmo kehittyy hetki hetkeltä monisäikeisemmäksi. Kaikki vilisee silmissä niin nopeasti, että välillä tekisi mieli vain hengähtää hetki.

Tarinankerronnan lisäksi Infinity Ward on työstänyt pelaajien vapauden tunnetta. Vaikka juonta itsessään kerrotaan lineaarisesti eteenpäin, on nyt mahdollisuus hypätä erillisiin sivutehtäviin. Voit mennä Ship Assault- moodiin, jossa vallataan nimensä mukaisesti vihollisten aluksia. Varovaisuuteen kannustetaan, mutta "All Guns Blazing"- tekniikka on aivan yhtä toimiva. Toisentyyppisissä sivutehtävissä taas hypätään pienempään Jackal- alukseen. Näissä mennään toimittamaan luodit henkilökohtaisesti panos kerrallaan alusten kylkiin.

Kuten sanottu, peli on saanut paljon kuraa niskaansa Scifi- teemansa takia. Henkilökohtaisesti olin itsekin aluksi skeptinen. Usein suosin yksinkertaisia taisteluita, jolloin ei tarvitse koko ajan pähkäillä mitä ihmettä ympärillä tapahtuu. Futuristinen tyyli voi nopeasti muuttua liian monimutkaiseksi sekä ärsyttäväksi. Aidosti kuitenkaan en luule, että Infinite Warfaren tyyli missään kohtaa olisi liian hankala käsitellä. Koko asetelmasta saa hyvän otteen sekä aseet yleisesti eivät tuntuneet ylivoimaisilta. Ajattelen että Infinity Ward onnistui hyvin sekoittamaan ajattoman tarinan sekä futuristisen asetelman.

Loistavana kontrastina yksinpelille on Zombies- moodi, tosin entistä värikkäämmällä sekä hauskemmalla ulkoasulla. Tämä johtuu siitä että nyt epäkuolleita lahdataan kultaisella 80-luvulla. Valmistautukaa siis neonvärisiin housuihin sekä hassuihin hiustyyleihin. Kaiken kukkuraksi tämä kaikki sijoittuu tähänastisista suurimman näköiseen karttaan, teemapuistoon. Räiskiessäsi saatat törmätä mikserin takana lymyävään David Hasselhoffiin, joka tarjoilee pelihetkiin kirkkaimpia kasarihittejä. Puisto on pakattu niin täyteen erilaisia elementtejä, etten millään kerinnyt näkemään annetussa ajassa kaikkea. Nautin kuitenkin jokaisesta hetkestä. Erikseen täytyy mainita Boombox- ansa, joka laittaa zombit joraamaan Thrillerin tyyliin kunnes radio räjähtää. Tiedän ettei Zombies- pelitila ole tunnettu kauniista grafiikoistaan. Kuitenkin siirtymä kuvankauniista yksinpelistä tähän aiheutti kirjaimelliseti fyysistä kipua silmissä.

Viimeisenä listalla on itseoikeutetusti moninpeli. Koska olemme sarjassa edelleen tulevaisuudessa, mukana ovat seinäjuoksut, rakettihypyt sekä futuristiset aseet. Olen kuullut lukuisia valituksia että juuri nämä ominaisuudet pilaavat moninpelikokemuksen, koska ihmiset vain loikkivat pitkin seiniä. Uskon kuitenkin että näitä asioita on tasapainotettu rankalla kädellä balanssin löytämiseksi. Jos et ennen näistä pitänyt, en voi taata ettetkö vihaisi niitä Infinite Warfaressakin. Mahdollisuus luoda hyvä vaikutelma kuitenkin on vähintä mitä pelille voi antaa. Matsit ovat edelleen nopeatempoisia, joten vain aika näyttää kuinka hyvässä mallissa moninpeli tulee olemaan.

Uusista aluevaltauksista mainittakoon hahmoluokat, joita kutsutaan nyt Rigeiksi. Jokaisella Rigillä on kolme passiivista, sekä kolme aktiivista taitoa. Alussa näistä hahmoluokista on auki vain kolme, loput saa avattua myöhemmin. Variaatiota kaikenlaisille pelityyleille löytyy kyllä. Jokainen varmasti tulee löytämään oman suosikkinsa. Tämän lisäksi esitellään uusi aseiden muokkaustyyli. Jokaisen erän lopussa saat Salvage- nimistä romua, jolla tuliluikkuja sitten päivitellään. Muokkaustyylin ansiosta voit virittää niitä aseita joita haluat, eikä tarvitse odottaa Supply Droppien ilmestymistä. Yksi asia tässä kuitenkin huolestuttaa. Pelistä voi nimittäin nopeasti tulla "Pay to win"- tyyppinen piirileikki. En avannut aluksi Activisionin tarjoamia Supply Droppeja, jotta pystyin testaamaan systeemeitä. Pääsin pelaamaan monia otteluita paremmilla aseilla varustettuja pelaajia vastaan, ja se kävi pitkästyttäväksi erittäin nopeasti. Joten jos oikean rahan investoinnin sijaan haluat grindata tietäsi parempiin varusteisiin, varaudu siihen että joku muu on jo saanut etulyöntiaseman vinguttamalla visaa. Tietenkin aika näyttää, tuleeko näin tapahtumaan. Toivon totisesti ettei näin käy.

Tarjolla on aseiden lisäksi myös uusia leluja. Mitä korkeampi kokemustaso, sitä herkullisempia vempaimia saat. Yhtenä esimerkkinä ovat automaattisesti vihollisiin hakeutuvat Seeker- kranaatit. Onpa tarjolla myöskin Black Hole- pommejakin, joiden nimi kertoo kaiken oleellisen. Scorestreakit palaavat muutamalla uudella lisäyksellä. Nähtyäni näitä trailerissa, odotin innokkaasti niiden käyttämistä pahaa aavistamattomiin vihulaisiin. Loppujen lopuksi ne olivat kuitenkin hieman laimean oloisia. Kuvittelisin moisen epäkohdan olevan korjattu yksinkertaisella korjauspäivityksellä. Toivossa on hyvä elää.

Moninpelimuodoissa meillä on tutut klassikot: Drop Zone, Infected, TDM, Free-for all, Domination, Search And Destroy, Hard Point, Kill Confirmed, Gun Game, Chaos Moshpit, Ground War, Uplink sekä Capture The Flag. Uusina lisäyksinä esitellään Defender sekä Frontline. Defenderissä, joka on hyvin samanoloinen kuin Uplink, pitää vallata Droneja. Frontline taas on TDM:n variaatio, jossa molemmilla joukkueilla on oma tukikohta. Tuttua kauraa sinänsä, mutta pisteitä saa kerättyä eniten vain kartan keskiosassa, ei toisen tukikohdan lähettyvillä.

Jokainen kartta on onnistuneesti suunniteltu nopeatempoisia otteluita varten. Ne ovat juuri oikean kokoisia, joten aina saa loikattua keskelle taistelua. Kuitenkin jos joku nyt kysyisi miltä nämä Mapit näyttävät, en osaisi vastata mitään. Tämä johtuu luultavasti siitä, että suurin osa näistä sijoittuu erilaisille avaruusasemille jotka näyttävät liian samoilta. Ei varmastikaan olisi suuri vaiva yrittää tehdä kartoista asteen verran monipuolisempia.

Edelleen tässä television edessä istuessani olen tullut johtopäätökseen. Infinite Warfare on Call Of Duty, niin hyvässä kuin pahassakin. Huonoja uutisia siis heille, jotka odottivat tältä jotain aivan uutta tyylisuuntaa. Siitä huolimatta kokonaisuus on hyvin paketissa. Yksinpeli huolella toteutetulla tarinalla, Zombies- moodi hauskalla otteella sekä moninpeli joka tuntuu hektiseltä sekä tasapainotetulta. Tämä on kokemus josta ei kannata jäädä paitsi.