Infinity Wardin Call of Duty 4: Modern Warfare asetti uuden riman toimintapeleille, ja siitä kehittyi nopeasti yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä pelibrändeistä. Se oli neljä vuotta sitten, mutta sittemmin vain vähän on tapahtunut lajityypissä. Useimmat kilpailijat ovat käyneet taisteluun kehittämättä suuremmin niitä perusteita, joille Infinity Ward oman tuotteensa loi. Myöskään sarjan kustantaja Activision ei ole osoittanut suurta intohimoa menestysreseptin uudelleen innovointiin.
Pelaajan oma suhtautuminen Call of Duty -sarjan verkkaiseen uusiutumistahtiin vaikuttaakin suurelta osin siihen, miten paljon nyt julkaistusta Modern Warfare 3:sta saa irti. Kyseessä on peräti viides osa neljän vuoden sisään, eikä grafiikkamoottorin tai ydinmekaniikan saralla mikään ole suuremmin muuttunut sitten ensimmäisen osan.
Tarinassa potkaistaan käyntiin kolmas maailmansota. Syypäänä on poikkeuksellisen kiero venäläinen, ja tietenkin vain pelaaja voi oikaista tilanteen. Juoni on jatkoa Modern Warfare 2:n tapahtumille ja kykenee itse asiassa tarjoamaan trilogialle ihan tyydyttävän ratkaisun, joka palkitsee sarjan läpi kolunneet. Tuttuun tapaan tehtävät hyppivät taajaan maailmankolkasta toiseen, ja globaalia konfliktia päästään seuraamaan useammasta näkökulmasta kuin ennen. Tämä tuottaa vaihtelevan kokemuksen, johon harvat pelit yltävät.
Vaikka sarjaa ei tunneta loistavasta tai syvällisestä tarinankerronnasta, se on aina kyennyt toimittamaan ruudulle eeppisen toimintaspektaakkelin, joka muistuttaa Michael Bayn elokuvia. Tässä suhteessa Modern Warfare 3 kiristää turboruuvia entisestään, ja jokainen luku on kuin monenkirjavien tilanteiden täyttämä räjähtävä vuoristorata-ajelu. Alkuunsa kohtausten huipennukset tuntuvat suorastaan fantastisilta, mutta ennen pitkää myös tiukasti ohjatulta ja ennalta arvattavalta. Kaksi aiempaa osaa oli rakennettu samaan tapaan, ja kehittäjiltä tuntuvat uudet jipot käyvän vähiin. Loppua kohden kampanjaan alkaakin tulla ähky, vaikka kestoa sillä on vaatimattomat viitisen tuntia.
Visuaalisesti Modern Warfare 3 on sarjan tähän asti näyttävin osa, ja peli toimii silkinpehmeästi 60 kuvan vauhdilla. Audiopuolella musiikki, räjähdykset ja äänityöskentely täydentävät tunnelmaa miellyttävästi. Tämä on kuitenkin ennen kaikkea taitavan suunnittelun ansiota; teknologia itsessään alkaa osoittaa ikänsä, jos ja kun maisemia pysähtyy lähemmin tarkastelemaan. Verrattuna esimerkiksi Crysis 2:een ja Battlefield 3:een on pelin valaistus ulkotiloissa valjua ja suttuiset tekstuurit pehmittävät uutuudentunnetta.
Ulkokuori ei ole ainoa asia, mikä tuntuu tutulta Call of Duty: Modern Warfare 3:ssa. Sama koskee pelimekaniikkaa ja moninpeliä, joka on epäilemättä paketin kiinnostavinta antia. Perkit toimivat niin kuin ennenkin, asebalanssi on ennallaan ja verkossa räiskiessä kokemus on yhtä intensiivinen ja koukuttava kuin neljä vuotta sitten. Vaikka kyynikko voisi sanoa, että kyseessä on vain kuorrutettu Modern Warfare 2:n lisäosa, tällöin missaisi tyystin pelin pointin.
Yksi uudistus Modern Warfare 3:ssa on mahdollisuus kerätä kokemuspisteitä omalle pääaseelleen. Mitä enemmän sitä käyttää, sitä paremmaksi se tulee. Tämä lisää jälleen yhden kerroksen moninpeliin, ja ne pelaajat, joka todella käyttävät aikaa oppiakseen aseensa vahvuudet ja heikkoudet, saavat selvän edun kentällä.
Pelaaja voi myös valita parhaiten omaan pelityyliinsä soveltuvan killstreak-systeemin. Kolme erilaista vaihtoehtoa tukevat eri rooleja kentällä, ja mikäli mieleen tulee toimia tukihahmona, se on nyt mahdollista. Tämä tekee pelistä hetkellisesti tuoreen tuntuisen, mutta jokaista uutta lisäystä kohden jotain tuntuu myös puutuvan verrattuna viime vuoden Call of Duty: Black Opsiin. Kyse on pienistä muutoksista, mikä ei oikeastaan poikkea siitä, miten tietyt julkaisijat kohtelevat vuotuisia urheilupelejään.
Kahden pelaajan Spec-Ops-yhteistyötilaa on viilattu hieman, ja se on - mikäli mahdollista - jopa parempi kuin viime kerralla. Pelimuoto tarjoaa 20 erityistä tehtävää, joihin lukeutuu parhaimpia kohtauksia koko pelissä. Vaikka mikään ei yllätä samalla tavalla kuin Modern Warfare 2:ssa ensikertaa AC-130:tä ohjatessa, välittyy pelimuodosta nyt paremmin tunne edistymisestä.
Parivaljakolle suunniteltuja pelimuotoja edustaa myös Survival, joka on Treyarchin Call of Duty -peleistä tunnetun zombipelimuodon variaatio, mutta ilman epäkuolleita. Pelaajat voivat taistella loputtomia vihollisaaltoja vastaan ansaiten samalla rahaa asepäivityksiin, Predator-ohjuksiin ja perkien aktivointiin. Yhdessä kaksinpeli muodostaakin nyt aidosti yhden kolmanneksen koko pelistä - ja kolmanneksista parhaimman, itse asiassa.
Pelin todellisena ässänä toimii kuitenkin uusi Elite-palvelu, joka kytkeytyy verkkopelin sosiaalisempaan puoleen. Se tarjoaa klaaneja, kilpailuja ja ylenpalttisesti tilastotietoa. Kaikki aina ottelutallenteista lämpökarttoihin ja päävastustajien tuloksiin on esillä yhdessä paikassa. Elite tekeekin oman online-uran seuraamisesta helpompaa ja hauskempaa kuin koskaan. Peliyhteisön kannalta potentiaali on merkittävä, mutta Elite ei vaikuta suoranaisesti pelattavuuteen. Sen sijaan se on työkalu niille, jotka haluavat nostaa pelikokemuksensa seuraavalle tasolle.
Modern Warfare 3 tekee sen, mitä sarjalta on totuttu odottamaan, ja ottaa siitä kaiken irti. Peli on käytännössä yhtä hauska nykyään kuin jo ensimmäisen osan aikaan, mikä kertoo paljon peliytimen lujuudesta. Kehittäjillä ei olekaan pakottavaa tarvetta esitellä suuria mullistuksia pitääkseen tuotteensa kiinnostavana, mutta toisaalta niille, jotka ovat matkan varrella kyllästyneet, ei tarjolla ole mitään, mikä saisi uudestaan innostumaan. Se ei kuitenkaan estänyt minua nauttimasta tästä kolmannesta osasta.