Cassette Boy seikkailee ja pulmailee kevyesti Zeldan hengessä

Jos en katso kuuta, hohtaako se silti edelleen öisin? Tähän kysymykseen kiteytyy hienosti puzzleseikkailu Cassette Boyn lähtöidea. Gameboy-henkisellä retroestetiikalla kuorrutettu toimintaseikkailu ei kuitenkaan tartu pelkästään tarinaan, vaan sisältää suorastaan pirullisen kimuranttia ongelmanratkontaakin.

Näkemisen ideaa hyödynnetään itse asiassa suorastaan itsestään selvästi. Ylhäältä kuvattua pelinäkymää voi vieritellä kameralla eri ilmansuuntiin, jolloin aiemmin näkyvissä olleet esineet, hahmot ja muut katoavat jäädessään esimerkiksi rakennusten tai palikoiden peittoon. Niinpä esimerkiksi edessä oleva este ei yhtäkkiä olekaan enää olemassa sopivassa kamerakulmassa ja siitä voi kävellä läpi.

Tästä ideasta on sitten leivottu sellaisia aivonnyrjäyttäjiä, ettei paremmasta väliä. Laatikon ulkopuolelta joutuu pohtimaan aivan jatkuvasti, eikä peli säästele keinoja kierrepallojen heittelemisessä. Tässä oikeastaan piileekin pelin ainoa ja isoin kritiikin aihe - peli sisältää runsaasti erilaisia mekaniikkoja, joista ei kerrota mitenkään ja läheskään aina ei ole selvää, mitä pitää tehdä saadakseen seuraavan skriptatun tapahtuman eteenpäin.

Kukapa olisi tiennyt, että vipuja, joita normaalisti pitää vetää, voikin käsitellä matkan päästä jousella? Tai olisiko jossain voinut olla edes jonkinlainen indikaattori sille, milloin yksi sivuhahmoista lähtee avaamaan oven luolastoon ilman, että joudun ravaamaan edes ja takaisin puolen tunnin ajan?

Tällaiset puutteet harmittavat, sillä muuten Cassette Boyssa on paljon kohdillaan. Suurin osa ongelmista on hauskaa ratkottavaa ja Zelda-henkinen toiminta, jossa luolastoista poimitaan etenemiseen tarvittavia lisätavaroita isompia ja pienempiä hirviöitä listien on hyvinkin vetoavaa pelattavaa. Ulkoasu joko viihdyttää tai sitten ei, minä kuulun ensimmäisten joukkoon. Gameboy-väripaletista on otettu yllättävän paljon irti ja peli onnistuu olemaan todella mielenkiintoisen ja omaperäisen näköinen.

Pelattavaakin Cassette Boyssä piisaa, joskin kuten edellä mainittua, paljolti etsiskelyn ja loputtoman yrittämisen ja erehtymisen vuoksi. Olen oikeasti hieman harmissani pelin turhasta kryptisyydestä, sillä muilta osin käsillä on oikeasti tutustumisen arvoinen ja hauska pikku seikkailu, josta löytää paljon ihastuttavaa.