Pidän suuresti pelikokoelmista ja uusintajulkaisuista. Olkoonkin, että olen pelannut lukuisia seikkailuja loputtomasti aiemmin, arvostan aina mahdollisuutta pitää koko sarja yhdessä ja samassa paikassa, ja pidän siitäkin, miten vanhemmat pelit saavat uuden elämän nuoremmille pelaajille, jotka eivät olleet paikalla pelaamassa silloin, kun alkuperäinen julkaisu tapahtui. Tästä syystä olen hurrannut kuuluvasti joka kerta, kun Konami pyyhkii pölyjä vanhoista klassikoistaan ja aloittaa myymään niitä paketoituna sen sijaan, että myisi niitä yksittäisinä. Suurena Castlevanian nörttinä olen erityisesti arvostanut Draculan kokoelmia, ja hänen jatkuvaa taistoaan Belmontin suvun kanssa, ja nyt on aika ottaa uusi erä, sillä Castlevania Dominus Collection julkaistiin hiljan Nintendo Switchille, PC:lle, Playstationille ja Xboxille.
Tässä kokoelmassa on kolme Nintendo DS -peliä, jotka ovat kaikki erittäin korkealla tasolla vielä nykyäänkin pelattavuuden osalta. Castlevania: Dawn of Sorrow on ehkä se kokoelman arvostetuin, mutta Portrait of Ruin ja Order of Ecclesia ovat nekin hyvää seuraa ja viihdettä vielä nykypäivän mittapuillakin. Henkilökohtaisesti sanoisin, että kolmikon paras on Portrait of Ruin (joskin kyse voi olla nostalgiasta), sillä pidän vaihtelevista ympäristöistä kuin mahdollisuudesta pelata niin kovana Jonathanina kuin velhotar Charlottena.
Jokainen peli on siirretty uudelle alustalle hyvin, ja se, miten DS:n kahden ruudun toiminta on sovitettu Nintendo Switchin käsikonsolimuotoon (tai isolle ruudulle) on melkein virheetöntä. Nyt voi pelaajana saada nopeasti tietoa kaikesta aina karttanäkymästä henkilöhahmoihin ruudun oikealla laidalla, ja asetuksia voi muokata enemmänkin mieleisekseen. Alkuperäisten liikeohjaus on sekin mukana eri tavalla, sillä voi käyttää joko Nintendo Switchin kosketusnäyttöä erilaisten kuvioiden piirtämiseksi sormella, tai sitten syöttää uudenlaisia yhdistelmiä, jos haluaa pelata perinteisemmin tai erilaisella alustalla.
Lisäksi peleissä on mukana muutama uusi ja toivottu ominaisuus. Yksi tällainen on mahdollisuus nopeaan tallentamiseen, ja onpa mukana mahdollisuus kelata taaksepäin, kun tarvitsee apua niissä kovimmissa haasteissa. Kokoelmassa on myös galleria taidekuvia, ja jokaisen pelin soundtrack.
Muutakin on mukana. DS-pelien kolmikon ohella Dominus Collectionissa on mukana pelihallipeli Haunted Castle ja saman pelin uusintaversio. Alkuperäinen on vuodelta 1987, ja ollakseni rehellinen, se ei ole se hauskin pelata, ja peliä vaivaavat monet muinaiset suunnitteluratkaisut. Uusiksi tehty Castlevania Haunted House Revisited korjaa suurimman osa ongelmista, ja se mikä oli ennen vain pölyinen reliikki menneisyydestä, on nyt seikkailu, jonka voi laittaa huoletta vaikka Super Castlevanian rinnalle.
Kuitenkin se suurin syy hankkia Castlevania Dominus Collection (muuta kuin se, että tarjolla on paljon niin sanottua Metroidvania-viihdettä) on lopultakin hinta. Jos nimittäin ostaisi jokaisen DS-pelin yksittäin joko kaupasta tai nettihuutokaupasta, saisi pulittaa paljon rahaa. Esimerkiksi Retro Games Storessa Dawn of Sorrow on 180 dollaria, ja vaikka halvemmalla saa esimerkiksi Traderassa ja Blocketissa, saa varautua maksamaan ainakin 50-100 dollaria peliltä, ja silloinkin saa olla tyytyväinen. Sen sijaan Dominus Collection maksaa rapia 25 dollaria, ja se on hyvä tarjous verrattuna siihen, miltä tilanne näytti vielä muutama viikko sitten ennen tätä virallista kokoelmaa.
Jos siis pitää Metroidvaniasta yleensä ja Castlevaniasta aivan erityisesti, ei tätä kokoelmaa kannata ohittaa. Nintendo DS:lle julkaistiin kolme mahtavaa Castlevaniaa vuosina 2005-2008, ja on erittäin tyydyttävää saada ne kaikki käsiinsä ilman pakkoa laittaa eläkerahojaan likoon tai kaivaa vintiltä sitä vanhaa DS-konsolia esiin. Loppujen lopuksi Castlevania Dominus Collection tekee suurimman osan asioista oikein, ja on vaikea pyytää enempää tällä hinnalla.
