Castlevania: Order of Ecclesia

Piru on taas merrassa. Ihmiskuntaa suojeleva Ecclesian järjestö on valmistautunut siirtämään Draculan ruumiin ja sielun sisältävät riimut uudelle suojelijalle kunnes kateus vie voiton. Riimut varastetaan ja vanhan verenimijän paluu on jälleen todellinen uhka. Ellei Shanoa-neitokainen saa pahuuden riimuja takaisin, nousee tuttu linna jälleen taivasta pimentämään.

Riimujen käyttö on oleellinen osa uuden Castlevania: Order of Ecclesian mekaniikkaa. Jokainen ase ja taika on oma riimunsa, joita irtoaa niin kenttiin piilotetuista huoneista kuin kuolleista vihollisistakin. Käyttämällä kahta riimua samanaikaisesti Shanoan arsenaaliin lisätään myös huipputehokas Union-taika, joka toisaalta myös verottaa magiapisteitä raa`asti. Toinen uudistukseksi laskettava ominaisuus on pelialueen jakaminen kenttiin, joista toiseen siirrytään karttaruutua pitkin. Tällä tavoin turhaa haahuilua on pyritty välttämään ja tekemään pelistä napakampi ja suoraviivaisempi.

Uudistukset ovat mukavia, mutta eivät käytännössä muuta pelikokemusta miksikään aiempaan verrattuna. Miekka, kirveet ja heittoveitset viuhuvat ruudulla tismalleen samalla tavalla kuin ennenkin. Kenttien rakenne on niin ikään tuttu ja turvallinen, ja kun pikkukentissä liikkuminen vieläpä unohdetaan täysin pelin puolenvälin jälkeen, jää kartta lähinnä kuriositeetiksi. Muutamia näppäriäkin keksintöjä pelissä tosin on, näistä parhaana kolme eri riimutaskua joita voi vaihtaa lennosta. Niinpä esimerkiksi lyömäaseet ja taiat voi laittaa eri taskuihin, eikä niiden vaihtamiseksi tarvita valikoiden kahlaamista.

Muutamaa edellistä Castlevaniaa haukuttiin liiasta helppoudesta, mutta Order of Ecclesian kohdalla asialle on kerrankin tehty jotain. Pelaajalle lyödään luuta kurkkuun jo alkumetreillä ja pomotaistelut ovat hirmuisia. Jokaista pomohirvitystä joutuu kurmottamaan tosissaan ja hoksottimien pitää olla jatkuvasti tarkkana, sillä keskittymisen herpaantumista seuraa lähes aina kuolema. Vaikka loppujen lopuksi pomotaistelut ovatkin perinteistä heikkouksien etsimistä ja liikeratojen opettelua, jäävät veriset taistelut silti mieleen.

Muilta osin Order of Ecclesia on taattua laatua. Ulkoasu on nätti, musiikit ovat erinomaiset ja ohjaussysteemi ei petä. Myös tarina on tuttuun tapaan nopeasti unohdettavaa huttua. Tasainen tuttuus on Order of Ecclesian tapauksessa kaksiteräinen miekka. Toisaalta peliin on helppo tarttua ja seikkaileminen maistuu erinomaisen hyvältä, mutta koko anti on nähty jo aiemmin sen kymmenisen kertaa. Laadukkaasti tehty kierrätys-Castlevania on kuitenkin parempi kuin ei Castlevaniaa ollenkaan, joten jos mieli tekee lisää sitä samaa, ei ostopäätökselle juuri kummempia perusteluita tarvitse.