Catherine

Catherinen on julkaissut japanilainen Atlus, joka muistetaan muun muassa Trauma Center -kirurgipeleistä ja Persona-sarjasta. Ulkoasunsa puolesta Catherine seuraa samoja jälkiä, sillä graafisesti kuvitus on yksinkertaista animea. Värit ovat kirkkaita, ilmeet korostettuja ja ruumiinosat ajoittain fysiikkaa uhmaavia.

Tarina on koko pelin kantava voima. Kerronta etenee kuin TV-ohjelmassa, jonka juontaja muistuttaa katsojan voivan vaikuttaa lopputulokseen. Tämä tietenkin vihjaa sitä, että erilaisia loppuja on Catherinessa useita. Päähenkilö Vincent on parisuhteessa kauniin Katherinen kanssa, joka haluaisi hiljalleen vakiintua. Sitoutumiskammoista Vincentiä moinen kauhistuttaa, joten hän suuntaa kavereineen baariin. Seuraavana aamuna Vincent herää erittäin isorintaisen blondin vierestä. Heleällä äänellä mimmi ilmoittaa nimekseen Catherine. Pelille on lätkäisty ikärajaksi K18, mutta siitä huolimatta edes animoituja maitorauhasia ei pelaajalle näytetä.

Kumppanin pettäminen laukaisee Vincentillä jokaöiset painajaiset, joissa hän kiipeää kuutioista koottuja vuoria ylöspäin. Silloin tällöin vihjataan, että todellisen tuntuiset painajaiset ovat osa kirousta, joka langetetaan pettämiseen sortuneille miehille. Dialogi on varsin sujuvaa, ja ylikorostetut ilmeet alleviivaavat päähenkilön kokemia tunnetiloja. Ääninäyttely on sekin onnistunutta ja sitä on paljon. Harmillisesti alkuperäistä japanilaista ääniraitaa ei ole valittavissa. Musiikki pysyttelee yleensä taustalla, mutta pulmaosuuksissa kumiseva kirkonkello alkaa hyvin nopeasti ärsyttää. Eikä sitä voi kytkeä pois päältä.

Itse pelaaminen on yksinkertaista laatikoiden työntelyä, jonka avulla kavutaan kohti vuoren lakea. Välillä liukastellaan jäällä ja joskus tuskaillaan raskaan lyijykuution kanssa. Pienet muutokset eivät kuitenkaan peitä sitä, että pelaaminen on hyvinkin yksitoikkoista. Menoa on pyritty maustamaan tekemällä keskimäärin joka kolmannesta kentästä eräänlainen pomotaisto. Alta kohoaa jokin suurikokoinen mölli, jota sitten paetaan ylöspäin sydän pamppaillen. Idea on hauska, sillä pahis on aina jollakin tavalla tarinan kulkuun liittyvä. Erityisen häiritsevä hirviö on miehisen himon kohteista kasattu örkki, jonka kasvoina ovat suuret pakarat, siniset silmät kiiluvat jättimäisinä ja kostean lipova kieli on huomattavan ketterä. Harmillisesti nämä pakokentät ovat myös erittäin ärsyttäviä, sillä ne ei lisää pelaamiseen muuta kuin aikarajan. Etenemisreittiä ei ole aikaa pysähtyä miettimään, mikä saattaa johtaa jopa kymmeniin uusintayrityksiin.

Tarinan vuoksi koko pelin haluaisi suhauttaa läpi yhdeltä istumalta, mutta samalla varsinainen pelaaminen käy puuduttavaksi jo muutaman tunnin jälkeen. Catherine toimii parhaiten pienissä erissä, mikä toisaalta laimentaa tarinan vetovoimaa. Kestoa pelikokemuksella on vajaat kymmenen tuntia. Keston voi tietenkin moninkertaistaa, mikäli haluaa nähdä kaikki erilaiset loput. Varsinaisen tarinan ulkopuolisena lisänä on toinen "TV-sarja" Babel, joka on viittaus Raamatun kertomukseen Baabelin tornista. Kyseessä on kokoelma haastavia laatikoiden työntelyjä, jotka voi pelata joko yksin tai kaverin kanssa. Verkkomoninpelin puuttuminen on moka, sillä tällaisessa lajityypissä ilottelu kaverin kanssa toimisi hyvin ilman jaettuakin ruutua.

Puitteiltaan peli on epäilemättä yksi eksoottisimmista uutuuksista, mutta pinnan alta löytyy harmillisen yksinkertainen pulmarunko, joka ei oikein riitä kannattelemaan kokonaisuutta. Se on sääli, sillä tarina on kiinnostava ja hyvin kerrottu.