Avoimen maailman avaruuslentelypelit ovat varsin vähän käytetty konsepti. Mielenkiintoiseen aiheeseen tarttuu saksalainen Fishlabs uudella, kovasti Everspacea (Rockfish, 2016) muistuttavalla, pelillään Chorus, joka heittää pelaajan älyllisen avaruusaluksen puikkoihin tutkimaan kaukaista avaruutta.
Sodassa tekemiensä kauheuksien piinaama Nara on jättänyt väkivaltaisen soturitaustansa taakseen. Valtaa janoavan profeetan alkaessa kylvämään tuhoa hallintansa tieltä Nara joutuu kuitenkin palaamaan takaisin vanhoille tavoilleen pitääkseen galaksin turvassa lopulliselta tuholta.
Choruksen mielenkiintoinen tarina antaa kivasti vauhtia avaruudessa lentelyyn. Kolmannen persoonan perspektiivistä suhataan pienellä taistelualuksella pitkin vihonviimeisiä korpimaita erilaisia tehtäviä tehden. Vapaasti koettava avaruus kätkee sisäänsä tarinaa eteenpäin vievän päätehtävän ja maailmaa sekä sen henkilöitä pohjustavia sivutehtäviä. Aluksella lentely rajoittaa tehtävien annin lähinnä asioiden etsimisen ja pahiksia vastaan taistelun ympärille, mutta tarina onnistuu tekemään menosta joka tapauksessa mielenkiintoista ja sujuvaa. Erityisen herkullisen tilanteesta tekee pilotin ja hänen älyllisen aluksensa välisen luottamuspulan aiheuttama kitka ja sen paikkailu tarinan edetessä.
Aluksen ohjailu onnistuu luontevasti ohjaimella. Lähitaistelussa vaadittavat nopeat pyrähdykset ja väistöpyörähdykset aktivoituvat luontevasti sijoitetuista napeista ja reagoivat viiveittä. Aluksesta saa hyvän hallinnan tunteen, mikä tulee tarpeeseen taisteluiden kärjistyttyä helpollakin vaikeustasolla aikamoiseksi väännöksi. Perinteisen liikkumisen ohella pelaajan ohjaama alus oppii muun muassa myös driftaamaan ja jopa teleporttautumaan vihollisen taakse taistelusta ylivoimaotteen saamiseksi. Driftailu jäi itselläni kuitenkin vähemmälle käytölle, sillä jo sen pelkkä tutoriaali tuottaa turhautumista muuten sujuvan lentelyn parissa.
Aluksen aseistus koostuu kolmesta perusvalinnasta, joiden tarkoitus on tehdä sodankäynnistä himpun verran strategisempaa. Miniguneilla röpötellään palasiksi tusinavihollisia, kun taas laserit ovat hyviä porautumaan isompien alusten suojiin, ja ohjukset kylvävät hitaasti - mutta sitäkin varmemmin - isompaa tuhoa laajemmalti. Vaikka jokaiselle aseelle on tarkoituksensa, huomasin selvittäväni välejä avaruussaastan kanssa lähinnä huippuunsa viritettyjen tehotykkien kanssa jättäen laserit ja ohjukset vain pakollisiin tilanteisiin.
Samotessa laajoja avaruuden nurkkia ja asteroidivyöhykkeitä, on pelaajalla mahdollisuus löytää taakse jäänyttä roinaa ja parempia osia alukseen. Löytämiseen auttaa pilotin erityiskyky havainnoida ympäristöä mielensä avulla. Kykyä hyödyntämällä pelaaja voi löytää myös ympäriinsä ripoteltuja muistoja tapahtumista, jotka selittävät maailmaa ja tapahtumia auki. Löytämäänsä tavaraa ja tehtävistä kerättyä rahaa voi tyypilliseen tapaan hyödyntää aluksen peruselementtien, kuten esimerkiksi nopeuden ja kestävyyden, lisäksi myös aseiden paranteluun. Suoraviivainen kehitysjärjestelmä on helppo ymmärtää ja käyttää, tosin uusien löydettyjen tavaroiden jalkoihin jäävälle huonommalle tavaralle en löytänyt minkäänlaista käyttöä.
Chorus on kuin mummon tekemä tilkkutäkki: näyttävä, mutta epäharmoninen ilmestys. Ihan kuin pelin eri osia olisivat tehneet eri artistit ilman yhtenäistävää ohjaajaa. Maailma näyttää upealta yksityiskohtaisine tähtitaustoineen ja massiivisine asteroidivyöhykkeineen luoden uskottavaa avaruusmaisemaa. Alukset on tyylitelty näyttävästi toimivine siipineen ja rakettimoottoreineen, mutta niiden pinnat heijastelevat enemmän arcade-pelien tyyliin, mikä taas eroaa maailman realistisesta tyylistä. Räjähdyksissä on hyödynnetty fotorealistisia tuliefektejä, jotka toki näyttävät tyylikkäiltä, mutta samalla kovin irtonaisilta niin maailman kuin alustenkin ilmeen parissa. Välillä kokonaisuus toimii kivasti yhteen ja onhan toki peliä mukava yleisesti tuijotella, mutta erityisesti välivideoissa tuntuisi kuin pelaisi täysin eri peliä. Muutenkin pelin maailma jättää kaipaamaan yksityiskohtaisempaa vuorovaikutusta, kuten esimerkiksi meteoriittien palasiksi ampumista. Xbox Series X:lle ei tuota tuskaa pyöritellä avaruuden valloitusta, enkä edes muista huomanneeni mitään lataustaukoja.
Ääniefektit toimivat hyvin. Aluksille on avaruudessa luotu äänet, ja niissä on mukavaa asennetta mörisevien moottoreiden ja suhahtavien ohilentojen muodossa. Laserit tuikkivat napakasti ja minigunit kehräävät kuin isoäidin Singer. Ääninäyttely on ammattimaisella tasolla ja hahmojen väliset keskustelut uskottavia. Tosin päähahmon ajatuksenjuoksun toteutus kuiskailemalla tuntuu pidemmän päälle vähän kummalliselta. Erittäin lupaavalta vaikuttavan sielukkaan valikkomusiikin jälkeen itse pelin musiikki ei harmillisesti oikeastaan jää mieleen ollenkaan.
Chorus tuo mukavaa lisää varsin vähälle huomiolle jääneeseen avoimen avaruuden toiminnalliseen seikkailutyylilajiin. Tarina tuo merkittävää syvyyttä lentelyyn, ja avaruustaisteluissa on tunnelmaa. Vaikka graafinen ilme on hieman vailla yhtenäisyyttä ja juurikaan pintaa syvemmälle ei yksityiskohdissa olla menty, on peli silti komeaa katseltavaa. Vaikka aluksen ohjaamossa pysyminen ei mahdollista kovin monipuolista tekemistä, viihtyy pelin parissa kuitenkin helposti tuntikausia.