Joskus vastaan tulee pelejä, joiden uudelleenmasterointi on hieman hämmentävää. Crypt of the Serpent Kingissä uudelleenmasterointi on sitä potenssiin kymmenen. Kuvien ja videoiden perusteella arvelin ensin kyseessä olevan jonkinlainen Dungeon Master -henkinen luolastonkomppaus. Valitettavasti tästä ei ole kyse.
Ongelmanratkonnan ja roolipelaamisen sijaan Crypt of the Serpent King on suoraviivainen ja äärimmilleen yksinkertaistettu mäiske halki seitsemän kerroksen. Jokaiseen kerrokseen on piilotettu jatkuvasti kasvava määrä avaimia, jotka tulee kaikki kerätä, ennen kuin kerroksen pomotaistelu aukeaa.
Kerrosten välillä kerättyjä kokemuspisteitä ja kultalantteja voi tuhlata hahmon paranteluun. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tällaisella konseptilla olisi mahdollista saada aikaan ihan kiva kesämättö, jos tuotteeseen vain paneuduttaisiin yhtään. Kärmeskuninkaan krypta sen sijaan ei edes yritä. Mikä kaikki tässä sitten on oikein pielessä?
Ensinnäkin jokainen kerros on satunnaisesti muodostettu. Konsepti suorastaan vaatisi käsin suunniteltuja karttoja, sillä nyt jokainen kerros on haukotuttavaa haahuilua kartan reunasta toiseen puuttuvien avaimien perässä. Taistelu on luku sinänsä. Jokaisessa kerroksessa taistellaan vain yhtä, jatkuvasti vaikeutuvaa vihollistyyppiä vastaan. Paitsi että kaikki viholliset noudattavat samaa hyökkäyskaavaa, joten edessä on kerroksittain väistö/lyönti/toisto-monotoniaa. Kaiken huipuksi vihollisetkaan eivät ole valmiiksi asetettuina kartalle, ehei. Ne ilmestyvät aina sopivan hetken saapuessa tyhjästä ja tietenkin todella usein suoraan selän taakse. Äkkiväärä ärräpäävarasto tyhjenee hetkessä, kun luurangot ja käärmeet alkavat pätkiä sankaria päähän ennen kuin otuksia on edes ehtinyt havaita.
Entäs pomotaistelut sitten? Kuinka ollakaan, ne noudattavat tismalleen samaa taistelukaavaa perusvihollisten kanssa, mutta kestävät vain osumia enemmän. Myös muun sisällön suhteen on säästelty. Aseita on vain kourallinen erilaisia ja päivitettäviä hahmon taitoja neljä. Suurella todennäköisyydellä kaikki mahdollinen on kaupasta ostettu jo kauan ennen viimeistä tasoa.
Pelissä on toki hyviäkin puolia. Ensinnäkin sitä on siunattu vain kolmen euron hintalapulla. Sen lisäksi koko peli on pelattu loppuun alle tunnissa, samassa ajassa kaikki saavutukset keräten. Lisäksi musiikki ei itse asiassa ole lainkaan hassumpaa.
Crypt of the Serpent King vaikuttaa peliltä, joka on tehty noin viikossa ja sen jälkeen tuupattu eri kauppapaikoille helpon rahan toivossa. Luultavasti remasteroinnin tarina on hyvinkin saman kaltainen. Pelinä se on lyhyestä kestostaan huolimatta monotoninen, huonosti suunniteltu ja tylsä. Välttäkää halvasta hinnasta huolimatta.
