Damnation

Unreal Tournament 2004 -nettiräiskinnän päälle kehitettynä harrastajamuunnoksena eli modina alkunsa saanut Damnation on akrobatiaa ja aseita yhdistävä toimintapeli. Modin erityispiirteet ovat monilta osin edelleen tallella, mutta ennakkoversio paljastaa myös amatöörijuuret liiankin selvästi.

Damnationin maailmassa eletään 1900-luvun alun vaihtoehtotodellisuutta, jossa sisällissota on riuduttanut Yhdysvaltoja vuosikymmenten ajan. Voimakas Prescott Standard Industries -yhtiö on päättänyt pistää lopun taistelulle, mutta ei reiluin keinoin. Siviiliväestö on alistettu yhtiön orjiksi, eikä heikoille heru armoa. Sorrettujen apuun tulee vastarintaliike, jonka näkökulmasta juonta seuraillaan. Pelaaja saa ohjaksiinsa kapteeni Hamilton Rourken, jolla piisaa kalavelkoja maksettavaksi vaimonsa kuolemasta. Mukana on myös sivuhahmoja, jotka voi valjastaa yhteistyömoninpelissä kaverin käyttöön.

Steampunk-henkisessä länkkäripelissä sukelletaan syviin kaivoksiin, tutustutaan jylhiin vuoristosoliin ja piipahdetaan koruttomille joutomaille. Visuaalinen tyyli on kuin yhdistelmä Wild Wild West -elokuvaa ja Gears of Waria. Pelin vetonaulana ovat runsaasti korkeuseroja sisältävät kentät. Paikoin eteen aukeaa huimaavia rotkoja, jotka ylitetään uhkarohkeasti köysiä pitkin laskemalla. Varsinaista pelitilaa kentissä ei silti ole poikkeuksellisen paljon, sillä merkittävä osa kenttien koosta tulee pelkistä horisontissa häämöttävistä kulisseista.

Näennäisesti liikkumakelvottomissa ympäristöissä eteneminen edellyttää Rourken akrobaattisten taitojen hallintaa. Ylemmälle tasolle pääsee ponnistamaan ninjamaisella seinähypyllä, kapeilla kielekkeillä hivuttaudutaan Prince of Persian tapaan ja tankoja pitkin Rourke taitelee kuin Lara Croft konsanaan. Onko luvassa siis vuoden lennokkain toimintapeli? Ei välttämättä.

Lennokas toiminta kuulostaa ensi alkuun hienolta idealta, mutta käytännössä pelaaminen ei tunnu erityisen hauskalta. Ympäristöissä liikkuminen ei toimi ainakaan vielä ennakkoversiossa tarpeeksi jouhevasti, vaan tuntuu lähinnä epäluotettavalta, turhauttavalta ja mekaaniselta. Lisätarkkuutta tarvittaisiin perusohjaukseenkin, akrobatiasta puhumattakaan.

Peli-intoa nakertaa entisestään varsinaisen räiskinnän munattomuus. Aseet tuntuvat veltoilta, eikä avuttomien robottien tai typerien kiilusilmäkaivosmiesten ampuminen jaksa kovin kauaa kiinnostaa. Toimintaa rytmitetään ajokohtauksilla, joissa kurvaillaan luonnonlakeja uhmaten kallioisilla rinteillä vinhan steampunk-moottoriypyörän sarvissa, mutta ajotuntumasta ei voi edes puhua. Yksioikoinen kahvan puristaminen olisi mennyt läpi ehkä vuosikymmen sitten, mutta nykyään kaivataan jotain jännittävämpää.

Oikeastaan ainoa mielenkiintoinen lisä perustoimintaan tuntui olevan lämpökameraa muistuttava Spirit Vision. Sen avulla pelaaja näkee viholliset kaukaa ja jopa seinien läpi. Ominaisuuden voisi kuvitella lisäävän oman mausteensa erityisesti nettipeliin, jossa pääsee pelaamaan perinteisiä tappomatseja, lipunryöstöä ja kukkulan kuningasta enimmillään seitsemän kaverin kanssa. Tarkkuuskiväärin kanssa ylätasanteella istuskelu ei enää olekaan niin turvallista, kun muut voivat paikantaa roikaleen mistä vain.

Ilman perusteellista viimeistelyä Damnation tuskin viihdyttää edes parhaassa kaveriporukassa. Ennakkoversion perusteella tekijät keskittyvät liikaa toimintapelien rajojen rikkomiseen, sillä pelituntuman kannalta tärkeät yksityiskohdat ovat suoraan sanottuna retuperällä. Julkaisun lykkääminen joulukuulta ensi vuoden puolelle antaa sentään hieman toivoa.