Suomi
Gamereactor
arviot
Dante's Inferno

Dante's Inferno

Synkkiin paikkoihin johdatteli Dante lukijoitaan runoissaan ja nyt on pelaajien vuoro vaeltaa läpi Helvetin piirien. Pelissä Dante ei tosin ole mikään säikky runoilijapolo, vaan tuima taistelujen karaisema ritari. Helvettiinkin vaelletaan eri syystä, sillä palatessaan ristiretkeltä Dante löytää isänsä ja rakastettunsa Beatricen kuolleina. Jälkimmäinen on lisäksi tehnyt sopimuksen itsensä Saatanan kanssa ja sitähän ei Dante voi hyväksyä. Ei siis auta kuin lähteä neidon perään läpi Helvetin tasojen.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

"Niin synkkä, sumuinen ol' alho,
ett' erottaa en mitään voinut sieltä,
sen pohjaan vaikka painoin katseheni."

Pelin Helvetti rakentuu hyvin löyhästi esikuvalleen. Helvetti on jaettu yhdeksään piiriin, joista jokainen rakentuu jonkin tietyn synnin ympärille. Vaikka synnit piirien myötä vaihtuvatkin, niin maisemat pysyvät tasaisen yksitoikkoisina. Suurin osa ajasta kuluu tylsissä luolissa juoksennellessa, joiden seinissä huutelevat kadotetut sielut. Kenttäsuunnittelu on innotonta ja suurimmaksi osaksi peli ohittaa täysin Helvetin tarjoamat mahdollisuudet maisemissa. Varsinkin seinissä huutelijat alkoivat loppua kohden tuntua jo koomisilta, sillä niiden ainoana tehtävänä pelissä on toimia tikapuina paikasta toiseen. Onneksi pelissä on pari hienompaakin paikkaa. Itse pidin erityisesti Flegethonista, verisestä virrasta, joka vaikutti oikein helvetilliseltä paikalta.

Yksin ei ankeita luolia tarvitse samota, sillä Dantella oppaanaan myös kirjasta tuttu Vergilius. Pelissä hänellä ei kuitenkaan ole paljon virkaa, mitä nyt välillä huutelee joitain mahtipontisia viisauden sanoja.

"Punaiset päässä silmät, takkukarva,
käpälä-kynsi, laaja-vatsa peto
tuo repii sieluja ja raataa, nylkee."

Tämä on mainos:

Dante's Inferno on toimintapeli, joten suurin osa peliajasta kuluukin Helvetin asukkaita lahdatessa. Danten tuhon välineinä toimivat itsensä Kuolemalta voitettu viikate ja Beatricen risti. Asejako kattaa välittömät tarpeet, sillä viikate on tehokas ja turvallinen lähitaisteluase, kun taas risti toimii eräänlaisena ampuma-aseena.

Taisteleminen rakentuu tutulle kaavalle. Viikatteella voi lyödä heikkoja tai vahvoja iskuja ja niitä voi yhdistää toisiinsa näyttäviksi ketjuiksi. Dante reagoi pelaajan käskyihin viiveettä, joten taistelut ovat parhaimmillaan todella hektisiä ja näyttäviä.

Taisteluihin on lisätty myös yksi uusi jippo: vihollisten tuomitseminen. Heikoimmat vastustajat voi niittää kerralla lakoon, mutta vahvemmat viholliset täytyy ensin pehmentää. Heikot raukat voi sitten päästää kärsimyksistään näyttävillä lopetusliikkeillä, jotka riippuvat siitä haluaako vastustajansa pelastaa vai tuomita. Pienimmät ryökäleet kuolevat näihin liikkeisiin automaattisesti, mutta suuremmat örkit vaativat ruudulla näkyvien nappien painelemista. Pelastamalla vihollisia saa kerättyä hyviä sieluja, joilla voi voimistaa Beatricen ristiä. Vastaavasti tuomitsemalla saa pahoja sieluja ja viikatteeseen lisää ytyä. Mitä vahvempi ase on käytössä, sitä enemmän sille voi opetella liikkeitä. Kaksijakoinen aseiden kehittäminen on mielenkiintoinen idea ja sen ansiosta vihollisia ei voi vain aivottomasti jyystää hengiltä.

Kolikossa on kuitenkin myös olemassa ruma kääntöpuoli, sillä loppua kohden aloin jo pahasti kyllästyä mättämiseen. Sitä on yksinkertaisesti aivan liikaa. Erilaisia vihollisiakaan ei ole kuin kourallinen, joten taistelut muuttuvat pian jännittävistä yhteenotoista ärsyttävän monotonisiksi kahakoiksi.

Tämä on mainos:

"Mut mulle lausu, kuka lienet, jolle
niin inha tääll' on pantu paikka vaivan,
ett' tuimempi ei tuska suurempikaan."

Ajoittain pelissä kohdataan myös historiasta ja kirjallisuudesta tuttuja henkilöitä, jotka riutuvat kadotuksessa. Vastaan tulee muun muassa Pontius Pilatus, Orfeus ja Attila. Tällöin Dantella on edessään moraalinen valinta, jossa henkilön voi tuomita kadotukseen tai pelastukseen. Mitään moraalista näissä valinnoissa ei kuitenkaan ole, sillä niiden ainoana tarkoituksena on hirvittävän hyvän tai pahan sielumäärän tarjoaminen. Moraaliset pulmat olisivat olleet oikein kutkuttavia, mikäli niillä olisi ollut kunnollisia seuraamuksia, mutta nyt ne jäävät pahasti taka-alalle. Itse tein ratkaisut vain sen mukaan, kumpi aseeni sattui tarvitsemaan päivitystä.

"Ah, raskasta on sanoa kuink' oli
tuo salo kolkko, autio ja sankka!
Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy."

Dante's Inferno on toimintapeli, joka lainaa hyvin paljon kuuluisan spartalaissyntyisen sodan jumalan seikkailuista. Se itse asiassa lainaa God of Wareista kaiken muun, paitsi henkilöt ja tapahtumapaikat. Taisteleminen, liikkuminen ja seinillä kiipeily, tavaroiden siirtely ja jopa osa pulmista on suoraan kopioitu esikuvastaan. Lainaamista voi tietenkin perustella tyyliin "miksi keksiä pyörää uudestaan", mutta jonkinlaista uudistushenkisyyttä olisin peliin kaivannut.

Pelin Dantekaan ei herättänyt minkäänlaista kiinnostusta. Minulle hän oli vain yksi naama lisää mitäänsanomattomien toimintasankarien joukossa, eikä miehessä ollut minkäänlaista syvyyttä.

Jos peliä voisi jollekulle suositella, niin sitten toimintapelien suurkuluttajille. Kyllä Danten kanssa yhden kerran jaksaa Helvettiin matkata, mutta uudelleen en sille tielle jaksaisi lähteä.

(Lainaukset: Dante: Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino.)

Dante's Inferno
Dante's Inferno
Dante's Inferno
Dante's Inferno
Dante's Inferno
Dante's Inferno
Dante's Inferno
Dante's Inferno
Dante's Inferno
HQ
05 Gamereactor Suomi
5 / 10
+
Taistelut toimivat todella hyvin
-
Suurin osa pelin ideoista on suoraan kopioitu, moraaliset valinnat turhia
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Dante on muuttunut ristiretkien karaisemaksi ritariksi, helvetti on täynnä taikajuomia ja Kuoleman viikate on ältsin tehokas eri iskukomboja rakennettaessa. Kyllä vain, Dante's Inferno ottaa melkoisia tulkinnanvapauksia vetäessään erään kirjallisuuden klassikoista uusiksi.

Helvetti on eittämättä herkullinen ympäristö mätkintäpelien kenttäsuunnittelijoille. Sinne saa ympättyä vanhoja tuttuja kuten kolmipäisen helvetinkoira Kerberoksen. Helvetin toisessa kerroksessa myrsky viskelee synnilliseen rakkauteen sortuneita ikuisesti, kun taas Neljännellä tasolla ahneuden orjat tönivät rintakehillään toisiaan, raahaten raskaita painoja ainiaan. Sidekickinä on tietysti Vergilius, joka selittää helvetillisiä näkymiä tarkkaan, aina pohjakerrokseen asti. Ei liene vaikea arvata, kukas sorkkakoipi se siellä odottaa?

Pelillisesti Dante's Inferno lainaa mekaniikkansa surutta God of War -peleiltä. Dante riehuu ja raivoaa Kuolemalta riistetty viikate kädessä ja viipaloi kasoittain vihollisia ja tarjoilee tuhteja annoksia taikatulta demonien nassuun. Formaatti on taatusti tuttu ja hyväksi havaittu, mutta juuri siksi niin toimiva. Dante voi valita armahtaako vai rangaistako tiettyjä otuksia, kuten yksinkertaisia Helvetin esitaistelijoita. Pelaaja saa päättää myös suurempien syntisten kohtalon, kuten Pontius Pilatuksen. Moraalinen kompassi alkaa hiljalleen osoittaa Pyhimyksen tai Epäpyhän suuntaan, ja kumpikin polku avaa tyylikkäitä erikoishyökkäyksiä. Mitään ei kuitenkaan saa ilmaiseksi, ja Helvetissä voimien hintana on, totta kai, voitettujen vihollisten sielut.

Vihollisten suunnittelu ansaitsee pisteet. Jo Helvetin ensimmäisellä tasolla tapasin joitakin iljettävimpiä otuksia mihin olen konsanaan törmännyt: kastamattomat lapset. Nämä irvokkaat, demoneiksi muuttuneet vaavit pikku vaippoineen ovat epämuodostuneita hirviöitä, miekanterät käsien tilalla. Kun nämä viattomuudesta kaukana olevat kersat kävivät joukolla ylle helvetillisesti kirkuen, olin samaan aikaan sekä innoissani että kauhuissani. Kun kohtasin kerroksen pomohirviön eli valtavaksi turvonneen Cleopatran, ja näin demonipenskojen irroittautuvan kirotun kuningattaren nisistä en voinut olla miettimättä miten kipeää porukkaa Visceral Gamesilla on töissä.

Enimmäkseen Dante's Inferno viehättää konseptiltaan ja pelisuunnittelultaan, eikä studion rohkeutta kohdella 700 vuotta vanhaa runokirjaa erikoisella tavalla voi kyseenalaistaa. Pelin jättimäisten pomojen kanssa vehtaaminen saa pulssin kiihtymään, ja aina voi olla varma siitä, että seuraavan mutkan takana tulee jotain vielä kaameampaa. Tämä itsetarkoituksellinen irvokkuus ajaa pelaajaa vastustamattomasti eteenpäin. Helvetti, pakkohan sinne Infernoon on tänä vuonna matkustaa.

Jonas Elfving

8/10

Käyttäjäarviot

  • FallenStar14
    Dante's Inferno (PS3) - Helvetillinen runopurtava Italialais-runoilija Dante Alighierin (1256-1321) kolmiosainen runoeepos, Jumalainen Näytelmä ja... 7/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Dante's InfernoScore

Dante's Inferno

ARVIO. Kirjoittaja Leevi Rantala

Leevi uskaltautui Helvettiin, riisti Kuolemalta viikatteen ja veti turpaan niin kastamattomia vauvoja, ahneita sieluja kuin itse Saatanaa pelastaakseen naisensa. Kova sälli.



Ladataan seuraavaa sisältöä