Dark Souls -saaga on noussut kulttimaineeseen vajaassa viidessä vuodessa. Se ei ole huono saavutus pelisarjalta, joka tuntuu sadistisesti nauttivan pelaajien jääräpäisestä tahkoamisesta. Jokin taika siinä silti on. Ehkä se vie meidät takaisin ajassa siihen aikakauteen, jolloin pelit olivat oikeasti vaikeita. Ei ollut mitään "Easy"-vaikeustasoa, ehei. Hauskuutta hiottiin pala kerrallaan äkkikuolemista sekä ylivaikeista pomovihollisista. Tallennuspisteet, mitä ne ovat, jotain syötävää?
Nyt kuningas on tekemässä paluuta. Allekirjoittanut pääsi nimittäin osallistumaan viikonlopun mittaiseen demoon, jossa saatiin esimakua huhtikuussa julkaistavasta täysversiosta. Mahdollisuus oli testata yhtä kokonaista kenttää pomovihollisineen. Intensiivisen testaamisen jälkeen on sanottava, että erittäin hyvältä näyttää. Tosin muutamia kysymyksiä jäi ilmaan, sillä liutaa ominaisuuksia ei voinut vielä testata. Nyt tarjoiltu annos antaa silti ymmärtää, että ensi vuonna parhaan roolipelin titteli voisi jopa tippua From Softwaren suuntaan. Aika näyttää.
Alkuperäistä Soulsia pelanneet tuntevat olonsa varmasti kotoisaksi heti kättelyssä. Tutusta taistelumekaniikasta ei ole liiemmin harhauduttu. Sitä on pikemminkin monipuolistettu hieman. Normaalien hyökkäyksien sekä torjuntojen rinnalle on nimittäin tuotu kokonaan uusi toiminto. Vasemmasta liipaisimesta laukaistaan erikoisvoima, joka vaihtelee hahmojen välillä. Ritarilla se on eräänlainen valmiusasento, josta voi laukaista tuhoisan hyökkäyksen. Velho taas käyttää samalla voimalla Sorcery-taikoja. Toimivatko nämä muutokset sitten käytännössä? Kyllä, jos niitä muistaa henkensä edestä huitomisen lomassa käyttää.
Kävi nopeasti selväksi, ettei pelisarja ole menettänyt hampaitaan. Henki tulee edelleen olemaan erittäin höllässä. Tuttuun tyyliin epäkuolleet hyppivät niskaan milloin mistäkin. Pelin vaikeustaso näyttäisi edelleen tulevan vastustajien liikkeiden lukemisesta, sekä niissä ilmenevien heikkouksien hyödyntämisestä. Silti kaksikin väärää liikettä väärässä paikassa tietää paluuta takaisin leirinuotiolle. Niistä puheen ollen, spekulaatioiden mukaan täydessä pelissä voisi itse luoda Bonfire- tallennuspisteitä käytännössä minne vain. Tätä en päässyt todentamaan.
Dark Souls III -demon varsinaisena tarkoituksena oli testata pelin nettiservereiden kuormitusta. Edellisistä osista tuttujen ominaisuuksien lisäksi oman White Sign Soapstone -kutsunsa pystyy nyt suojaamaan salasanalla. Ainoastaan samalla koodilla pääsee toisen peliin mukaan. Merkittävä parannus on myöskin se, että nyt turpajuhliin kutsuttu kaveri saa omat parannuskeinona toimivat Estus Flaskit. Ja niitä voi siis käyttää normaalisti, vaikka ei olisikaan pelisession isäntä. Hihhei, hihkuu arvostelija. Koko viikonlopun aikana peli katkaisi yhteyden ja heitti takaisin päävalikkoon ainoastaan kerran, joten nettikoodi ei tule olemaan ainakaan huonoimmasta päästä.
Kuten sanottu, Dark Souls III on vielä kesken. Hahmojen varustusta ei voinut edes tarkastella, eikä aseita vaihtaa. Lupaavalta kuitenkin näyttää. Kokonaisuus vaikuttaa nyt jo olevan pitkälle hiottu paketti. Mikäli moninpeli toimii täysversiossa yhtä sujuvasti kuin demossa, ja From Software ei tee täyskäännöstä kehityksen suhteen, sarjan faneilla ei ole huolen häivää.
Praise the sun!
