Days Gonesta saatiin maistiaisia ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Itselleni mieleen jäi pelistä erityisesti hahmoa jahtaavat massiiviset zombiaallot ja niistä johtuva yleinen epätoivon tunne. Peli on vihdoin valmis ja odotukset ovat korkealla, sillä Playstationin yksinoikeuspeleiltä on oppinut odottamaan korkeaa laatua.
Jokin mystinen tauti on alkanut muuttaa ihmisiä raivohulluiksi saalistajiksi, jotka syövät ja tuhoavat kaiken tieltään. Tilanne pahenee nopeammin kuin siihen ennätetään reagoida, joten tuntemamme yhteiskunta luhistuu. Eloonjääneet ihmiskunnan rippeet sinnittelevät pienissä leireissä taistellen ruuasta, tarvikkeista ja elämästään maita kuhisevia olioita, rosvoja ja muita uhkia vastaan. Entisen moottoripyöräjengin jäsen Deacon on saanut tarpeekseen vaaroista ja alkaa valmistautua suuntaamaan pohjoiseen rauhallisemman elämän perässä ystävänsä kanssa.
Vaikkei tarina ole se kaikista omaperäisin, on siihen panostettu kiitettävästi saaden maailman tuntumaan uskottavalta ja hahmot inhimillisemmältä. Peli pyrkii käsittelemään tuhon jälkeisen epätoivoisen elämän eri puolia osana tarinaa tuoden esiin enemmänkin ihmisluonteen harmaasävyjä pelkän täydellisen pahuuden tai hyvyyden sijaan. Tämä auttaa samaistumaan hahmoihin ja uppoutumaan paremmin peliin.
Days Gonesta käy heti ilmi, että se on omaksunut jo hyväksi todetut avoimen maailman seikkailupelin ominaisuudet. Vapaa liikkuminen jalkaisin tai kulkuneuvolla, taistelu vihollisia vastaan ja tavaroiden keruu rakentelun ja kehittelyn merkeissä ovat pelin päätoiminnot. Tietyssä määrin juuri se yllätyksettömyys aiheuttaa hiukan pettymystä. Peli kuitenkin nitoo hyväksi todetut elementit vahvasti yhteen mielenkiintoisen tarinan ja eläväisen maailman avulla, joten heti kättelyssä helposti omaksuttava pelimekaniikka mahdollistaa paremman uppoamisen itse maailmaan. Kokonaisuutta höystetään varsin brutaaleilla yksityiskohdilla pitkin peliä vahvistaakseen omaperäistä otetta. Vihollisten tappamista näytetään yksityiskohtaisesti lukuisin eri tyylein, kirosanoja viljellään tiuhaan tahtiin ja peli mahdollistaa jopa hirviöiksi muuttuneiden lasten lahtaamisen varsin avokätisesti. Lähinnä kokonaisuus tuntuu Mad Maxin (Avalanche Studios, 2015) ja Last of Usin (Naughty Dog, 2013) risteytykseltä, eli toimintaseikkailulta jännittävin kauhuelementein höystettynä.
Kolmannen persoonan perspektiivistä pelattavassa Days Gonessa hahmolla riittää toimintoja. Liikkuminen jalkaisin tapahtuu joko kävellen, juosten tai hiiviskellen. Vähiten ääntä päästävä hiipiminen onkin iso osa peliä, koska viholliset kiinnittävät erityisen paljon huomiota juuri ääniin. Hahmolla voi myös kiipeillä yksittäisiä tasoja, piileskellä ruohikoissa tai suojautua esteiden taakse. Taistelua voi toteuttaa joko kauempaa lukuisten eri ampuma-aseiden lisäksi myös läheltä erilaisin lyömäasein. Pahaa aavistamattoman vihollisen voi myös pistää lihoiksi yllätyshyökkäyksellä, jos onnistuu pääsemään tarpeeksi lähelle tämän huomaamatta. Lähitaisteluissa käytettävänä on ainoastaan yksi lyönti sekä väistö hypyn muodossa ja ne tuntuvat hiukan epätarkoilta ja vähemmän hallinnassa olevilta. Kyllä viholliset onnistuu mätkimään hengiltä, mutta varsinkin isomman joukon edessä on vain parempi yrittää paeta paikalta niin kuin peli itsekin ohjeistaa. Monipuolisista toiminnoista huolimatta hahmon hallinta yleisesti sujuu kätevästi hyvän nappiasettelun ja selkeän käyttöliittymän avulla.
Vaikkei Days Gonen pelattava maailma ole suuruudeltaan mitenkään mahdottoman iso, on moottoripyörä silti omiaan liikkumiseen. Prätkällä paikasta toiseen siirtyminen onnistuu vauhdikkaasti ja matkalla vastaantulevia vihollisia voi vaikka keilata alueiden siivoamisen nimissä. Tästä on enemmän hyötyä kuin aluksi luulisi, sillä peli pitää muistissa tehtyjä ratkaisuja hämmästyttävän pitkään. Siivotut alueet pysyvät vapaana vihollisista ja taakse jätettyä roinaa voi käydä noukkimassa seuraavan kerran, kun alueen ohi kurvailee. Törmäilyn lisäksi pyörän selästä voi myös ampua vihollisia käsiasein. Pyörällä pöristely ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan menopeli vaatii huoltoa aiheutuneista törmäyksistä ja ainakin toistuvaa tankkailua. Onneksi kuitenkin maailma on pullollaan taakse jätettyä roinaa ja bensaa, joten ajoittaisilla ympäristön siivoamisilla saa pyörän pysymään toimintakuntoisena. Moottoripyörällä ajelu on toteutettu varsin kevyesti ensisijaisesti hauskuus mielessä. Prätkä liukuu näyttävästi mutkiin ja ottaa ilmaa kuin vauhdikkaimmissa toimintaelokuvissa. Arcademainen pyöräily on viihdyttävää etenemistä monipuolisessa ja esteitä vilisevässä maastossa ja luo mukavaa piristettä hiiviskelyn ja toiminnan ohella.
Toiminnan taustalla pelissä pörrää tavaran keräilyyn, rakenteluun ja kehitykseen pohjautuva metapeli. Maailma on pullollaan erilaista roinaa paitsi moottoripyörän kunnostukseen, myös seikkailua edistävien tavaroiden kasailuun. Tavaraa jättävät jälkeensä myös tapetut viholliset, joista erikoisin on zombimaisten olioiden korvat. Nämä kehon kappaleet muuttuvat tukikohdissa valuutaksi, jota voi hyödyntää tavaroiden paranteluun mutta myös luottamuksen nostamiseen oikealla asialla olemisesta. Vaikka pelissä riittää erilaista rakentelua ja parantelua ja muuta vastaavaa touhuilua, on järjestelmä yllättävän suoraviivainen. Hyötytavaran kyhäily onnistuu suoraan tarvikepyörästä käsin, kun taas kehitystoiminnat löytyvät selkeästi omasta valikosta kosketusnäyttöä hipaisemalla. Parasta on, ettei Days Gone luo pullonkauloja liiallisella vaikeustasolla, mikä pakottaisi koluamaan maat ja mannut paremmin "lootin" perässä, jotta eteneminen olisi mahdollista. Hahmon taito- ja tavarakehitys edistyy luonnollisesti tarinan edetessä pitäen huolta soljuvasta jatkuvuudesta. Toki loppua kohti vaikeustaso kasvaa, muttei kuitenkaan mahdottomaksi.
Graafinen ilme pelissä on erittäin näyttävä. Maailma on yksityiskohtainen ja uskottavan eläväinen. Hahmokaarti on runsas ulottuen petoeläimistä ihmisten kautta zombimaisiin hirviöihin ja mallit ovat viimeisen päälle huoliteltuja ihan siihen pisteeseen saakka, että esimerkiksi päät saattavat irrota teräaseella huitoessa. Peli on myös täynnä erilaisia näyttäviä visuaalisia efektejä. Tyypillisten dynaamisten varjojen ja linssiefektien lisäksi erityisesti vaihtelevat sääolosuhteet ovat upeita muuttaen maastoa aurinkoisista iltapäivistä sateisiin pimeisiin iltoihin ja jopa lumisiin öihin saakka. Myös satapäiset zombijoukot ovat kaikessa pelottavuudessaan näyttävä lisä, jota tosin toivoisi näkevän pelissä useamminkin. Kaiken visuaalisen herkuttelun sijaan olisi peliä pitänyt muistaa myös optimoida hiukan enemmän. Tavallisella Playstation 4:llä nimittäin peli tökkii vähän väliä, ja latausajatkin kasvavat ajoittain häiritsevän pitkiksi.
Tökkimisen ohella peli bugitti jonkin verran. Joskus peli jämähti paikoilleen tehtävän suorittamisen päätteeksi. Muutaman kerran tehtävä ei vain käynnistynyt ja hahmot jäivät seisoskelemaan. Tietyissä paikoissa osa rakennuksista pysyi heikkoresoluutioisena suttuna, vaikka niiden sisään käveli ja hahmo saattoi jäädä kiinni joihinkin pikseleihin. Vihollisten tekoäly tuntui olevan aika yksinkertainen niiden reagoidessa hyökkäyksiin varsin primitiivisellä tasolla ja unohtavan uhkat hyvin nopeasti. Ongelmat olivat kuitenkin kokonaisuudessa varsin marginaalisia, ja tekijät ovat jo ilmoittaneet korjaavansa näitä tulevissa päivityksissä. Pelissä on myös nykyään paljon suosiota saanut valokuvaustila, josta on mukana kaikki tyypilliset säätöherkut.
Äänipuoli Days Gonessa on ensiluokkaista. Maailmasta tulee elävä jo pelkän moniulotteisen taustamelun myötä, kun muun muassa tuulet humisevat ja sateet ropisevat eri pinnoilla luoden autenttista tilatuntua. Tähän kun lisätään aseiden kajahtelua ja moottoripyörän pörinää, on pelin äänellinen ulosanti jo varsin vakuuttava. Show'n varastavat kuitenkin verenhimoiset ihmisoliot, joiden narina ja haistelu pelaajan lähellä saa ihon kananlihalle, ja raivoisat kiljumiset ja karjumiset uhrin nähdessään karmivat selkäpiitä. Ääninäyttely on myös oikein sujuvaa ja hahmojen väliset kemiat uskottavia. Tosin pääosassa olevan hahmon ääni hiukan yllättää verratessa sitä ulkonäköön.
Sonyn yksinoikeuspelien hauska ominaisuus on kääntää tekstit kotimaisellekin kielelle. Yleensä hupaisiakin käännöskukkasia sisältävät tekstit ovat varsin riemastuttavat Days Gonessa. Suomentaja on pistänyt parastaan tehdessään pelin teksteistä mahdollisimman värikkäitä kirosanavaihtoehtoja myöten. Lennokas suomennus on pirteä lisä muuten synkkään ilmeeseen.
Pitkään odotettu Days Gone ei ole se kaikkein omaperäisin peli, mutta jos sille antaa mahdollisuuden niin kyllä se nousee vahvasti edukseen. Ensiluokkainen tekninen toteutus, huoliteltu ja yksityiskohtainen maailma sekä sujuva tarinallinen eteneminen takaavat laadukasta viihdettä roppakaupalla. Toiminnan ja kauhuilun sekoittelu tulee onnistuneessa suhteessa pitäen menon mielenkiintoisena, jota ei rampauteta ylenpalttisella kehitysgrindauksella. Avoimen maailman seikkailijoille ja laatupelejä arvostaville peli on ihan must.