Days Gone Remastered (PS5) on entistä ehompi

Days Gone -pelin ympärillä on riittänyt myllerrystä jo vuosia. Aikoinaan Bend Studion Days Gone -pelin esittelyvideo nostatti aikamoisen hypen erityisesti massazombilaumatekniikallaan. Syystä tai toisesta itse peli ei kuitenkaan tuntunut yltävän alustavan hypensä tasolle. Vuosien saatossa fanikanta on kuitenkin vahvistunut ja jatko-osan perään on huudeltu kehittäjiä myöten mutta turhaan. Nyt hieman yllättäen Days Gone modernisoitiin nykykonsoleille ja huhumylly on taas valmis. Osa pelimaailmasta pitää käännöstyötä turhana rahastuksena, kun taas toinen puoli on sitä mieltä, että tällä testataan Days Gonen vetovoimaa ja myyntitilastojen pohjalta tehdään ratkaisu jatko-osan suhteen. Niin tai näin, polkaistaan taas prätkä käyntiin ja karautetaan Deacon St. Johnin kanssa katsomaan, miltä se maailmanloppu nyt näyttää paranneltuna.

Tietämämme yhteiskunta on romahtanut ja loput ihmisistä asustavat pienimuotoisissa yhteiskunnissa näennäisesti turvassa hirviöiksi muuttuneiden ihmisten valtaamilla mailla. Deacon St. John tekee ystävänsä Boozerin kanssa kaikenlaista hommaa yhteiskunnille saadakseen valmiudet lähteä rauhallisemmille alueille pohjoiseen. Suunnitelmat kuitenkin lykkääntyvät lukuisten yllättävien tilanteiden myötä ja muutenkin vaikea elämä muuttuu kaikin puolin monimutkaisemmaksi.

Days Gonessa edetään tyypillisesti tehtävästä toiseen juonta seuraten. Samaan aikaan ympärillä avoimessa maailmassa avautuu sivutehtäviä ja haasteita, jotka tarjoilevat kaiken maailman lisäkilkkeen keräilyä auttamaan etenemistä, mutta myös avaavat maailman saloja vastailemaan moniin tarinan esittämiin kysymyksiin. Tekeminen on pitkälti monimuotoista ja mielekästä sekä maailma uskottavan ehyt luoden pohjan alati kasvavalle kiinnostukselle hahmoa ja hänen tekemäänsä matkaa kohtaan.

Vaikka peli olikin jo entuudestaan tuttu, Days Gonen avoin maailma yllättää todella synkällä sisällöllään. Dystooppinen maailma ei pidättele iskujaan tarjoillessaan pelaajilleen toivon hiipumista ja uskon loppumista sadistisella sisällöllään kidutuksista yksityiskohtaiseen lahtaamiseen. Temaattista synkistelyä kiristetään yön myötä tulevalla ahdistavalla jännityksellä, kun maailman monet vaarat ovat valmiina viemään pelaajan hengen. Peli onkin aikamoista eloonjäämiskamppailua, mikä korostuu pitkälti uskonsa menettäneen pääosan vihaisina purkauksina muille hahmoille ja räyhäävänä ääneen ajatteluna.

Pelin tarjoamia haasteita ei tarvitse kuitenkaan kohdata pelkästään voimasanoin. Deacon pystyy puolustamaan henkeään monipuolisin ampuma-asein, mutta myös heiteltävillä räjähteillä tai tuomalla kärhämät iholle kekseliäin lyömäasein kakkosnelosen pätkistä ruohonleikkurin teriin. Taisteluun saadaan monipuolisuutta mahdollisuudella askarrella aseista muun muassa nopeampia, tehokkaampia tai hiljaisempia yhdistelemällä niihin maailmasta löydettyä roinaa. Deacon pystyy myös piiloutumaan puskiin ja hiiviskelemään vihollisen selustaan sekä lopettamaan tämän päivät yllätysiskuin.

Positiivisen laaja avoin maailma on kiitettävän monipuolinen ei pelkästään tarjoamiensa haasteiden mutta myös ympäristönsä ansiosta, mikä vaihtelee kuusimetsistä vuoristoon ja vesialueista hylättyihin kyläpahasiin. Matkaa taitetaan uskollisella moottoripyörällä, mistä tuleekin osittain pelin symbolinen ele turvalle ja vapaudelle. Prätkää kun pystyy muokkailemaan mieleisekseen niin ominaisuuksien kuin myös visuaalisuuden mukaisesti. Siihen voi sulloa löytämiään aarteita ja tarpeen tullen siitä voi ottaa ylimääräistä kättä pidempää vaarojen yllättäessä. Pyörällä voi rällätä pitkin pusikkoja saaliin perässä tai kruisailla unohdettuja asvaltteja kohti kaukaisempia kohteita.

Days Gonen huoliteltu pelattavuus taipuu hyvin pelin monipuoliseen menoon. Sihtaus aseilla on tarkkaa ja muutaman napin varaan kyhätyssä lähitaistelusta saa napakan hallinnan selkeillä komennoilla. Deacon tottelee käskytystä viiveettä ja moottoripyörälläkin ajossa on miellyttävän letkeä tunnelma. Peli myös tarjoilee yllättäviä reaktiotoimintoja tiettyjen vihollishyökkäysten yhteydessä, joihin reagoiminen tuntuu luonnolliselta.

Masteroitu versio ei harmillisesti tuo tarinallisesti mitään uutta peliin. Days Gone Remastered tarjoilee kuitenkin muutaman uuden pelimuodon sellaisista kiinnostuneille. Yksi näistä on Horde Assault, jossa pelaajan tavoite on pysyä hengissä mahdollisimman kauan jatkuvasti kasvavia vihollisaaltoja vastaan. Toinen uutuus on kutkuttava Permadeath mode, mikä nimensä mukaisesti haastaa pelaajan käymään läpi Deacon St. Johnin tarinan kuolematta. Kolmas muoto on Speedrun, mikä myös on varsin itsensä selittävä pelimuoto, jossa pelaajan tavoite on pelata pelin tarina läpi mahdollisimman nopeasti. Tämä pelimuoto tuntuu ainakin itsestäni tarinoista kiinnostuneena jotenkin koko pelin ytimen sivuuttavana ideana. Loput pelilliset uudistukset ovat hyvin toisarvoisia lisäyksiä kuten uudistettu kuvatila, Dualsense-tuki tai helppokäyttöisyysasetukset. Uudet ominaisuudet tuntuvatkin ennemminkin pakonomaisilta lisäyksiltä, jotta uusintaversion julkaisu voidaan perustella.

Kun uudelleenlämmitetty vanhempi pelinimike tuodaan nykyiselle konsolisukupolvelle, graafinen päivitys on yleensä isosti esillä ja kovan tarkkailun alla. Days Gone Remasteredin ilme jättää hieman ristiriitaiset tunteet. Pelin aloittava alkuvideo kun näyttää todella pahasti vanhentuneelta suttuisine tekstuureineen ja yksinkertaisine malleineen ilman kunnollista valaisua säikäyttäen pelaajan täysin väärällä tavalla. Onneksi itse pelin graafinen ilme on huomattavasti huolitellumpi. Itse asiassa pelimaailma on autenttisen eloisa ja täynnä yksityiskohtia ja siellä vapaa samoaminen menee kuin mistä tahansa modernista AAA-tason pelistä. Ainoastaan valaisu tuntuu jäävän hieman tasapaksuksi, sillä HDR-tuesta huolimatta peli ei mahdollista sen säätöä millään muotoa, minkä seurauksena oikeasti kirkkaat esineet eivät pääse hohkamaan yli maailman yleisen valon. Hahmot ovat yksityiskohtaisia ja uskottavan näköisiä ilmeineen. Hirviöt taas ovat oikeasti pelottavia varsinkin tullessaan massiivisina joukkoina, mistä peli alun perin tuli kuuluisaksi. Playstation 5 ei nikottele edes massiivisia zombilaumoja pyörittäessä, vaan antaa tasaisen sujuvan rullauksen pelille, vaikka asetukset olisikin laitettu suosimaan silmäkarkkia suorituskyvyn sijaan.

Days Gone on edelleen mainio peli. Ehostettuna uskottava maailma, mielenkiintoinen tarina ja omaperäiset ratkaisut ovat erittäin tervetullut lisä avoimen maailman seikkailutarjontaan. Peli näyttää aikaisempaa paremmalta ja mahdollistaa haastavien visuaalisten kikkojen pyörityksen näyttävämpänä, mutta samalla myös sujuvampana kuin koskaan. Masterointi tuntuu kuitenkin jääneen hieman puolitiehen ja oleellisia puutteita on pyritty peittämään tai hyvittämään lisäyksillä, jotka lähinnä innostavat vain kovimpia faneja. Toisaalta lukuun ottamatta graafista epätasapainoa ei muiden klassikkopelien masteroidut versiot ole tätä kummallisempia, ja kun Days Gonen aikaisemman version omistajat saavat päivityksen pikkurahaa vastaan, ei ole tätä parempaa hetkeä tukea laatupeliä. Days Gone erottuu massasta sen verran vahvasti, että suosittelen myös pelistä tietämättömiä antamaan sille mahdollisuuden viimeistään nyt, kun se on tarjolla nykykonsoleille.