On pelissä toki uuttakin. Nyt moninaisista aseista voi tehdä myös mitä kummallisimpia yhdistelmiä, jotka eivät kenties aina ole erityisen käytännöllisiä, mutta komedia- ja kokemuspisteitä niistä irtoaa mukavasti. Esimerkiksi poraämpärillä voi tehdä zombille moninkertaisen trepanaation käden käänteessä.
Dead Rising 2:n maisemat ovat kuin suoraan Las Vegasista, mutta niistä puuttui ainakin vielä tässä vaiheessa vaihtelua. Kasino on kasino on kasino, ja koska ulkotiloja ympäröivät joka puolelta rakennukset, fiilis on kuin olisi edelleen sisällä ja katto vain epätavallisen korkealla. Osa ongelmasta ratkeaisi muuttamalla valaistusta vaihtelevammaksi, joka saattaakin vielä tapahtua ennen julkaisua.
Meininki on silti tyhmänhauskaa, zombeja todellakin on aivan mielettömiä määriä ja luova aseistus naurattaa. Hahmot ovat edelleen vahvasti kärjistettyjä, ja välillä tuntuu siltä, että Chuck on viimeinen terve mies hullussa maailmassa.
Jos piti ensimmäisestä Dead Risingista, on tässä varmasti peli jota odottaa. On myös syytä valmistautua taas repimään hiuksia päästään ylikovien erikoisvihollisten ja toistuvien saattotehtävien parissa. Jos maailmassa todellakin on joku, joka näistä oikeasti pitää, häntä ei saisi ainakaan päästää suunnittelemaan pelejä.