DeathSpank

Jotkut pitävät häntä kirouksena, toisten mielestä hän on todellinen sankari. Mutta he kaikki kutsuvat häntä Deathspankiksi! Näin alkaa ladattava seikkailu Hothead Gamesilta ja legendaariselta pelisuunnittelija Ron Gilbertiltä, joka on ansainnut kannuksensa sellaisilla klassikoilla kuin Monkey Island ja Zak McKracken. Peliä on kuvailtu sekoitukseksi Monkey Islandia ja Diabloa, ja meille jotka rakastavat molempia, tästä voi muovautua yksi vuoden kohokohdista.

Pelaaja hyppää itsensä sankariksi nimittäneen Deathspankin saappaisiin. Miekkonen on kuin oman maailmansa vastine Karibianmeren Guybrush Threepwoodille. Deathspank on kuullut myyttisestä, taianomaisesta esineestä, jota voi vain kuvailla The Artifactiksi. Se on niin voimakas, että kuka tahansa soturi voi se käsissään pelastaa maailman - ja juuri niin Deathspank aikoo tehdä. On vain yksi mutka matkassa: kuka sanoi, että maailma tarvitsee pelastusta?

Deathspank on pohjimmiltaan klassinen hack'n'slash-peli, jossa vihollisia lahdataan joukoittain varusteiden keräämiseksi ja one-linereiden laukomiseksi. Peli perustuu yksinkertaiseen mutta ymmärrettävään filosofiaan: pelaajalla pitää olla hauskaa. Tekijät brassailevat, että ilmestyessään Deathspank on yksi suurimmista ladattavista peleistä. Se julkaistaan Xbox Livessä ja PlayStation Networkissa suhteellisen alhaiseen hintaan ja sisältää satoja sivutehtäviä, massoittain hirviöitä, lukemattomia aseita ja valtavan maailman.

Pelaaja voi käyttää monenlaisia miekkoja ja kirveitä kellistäessään honteloita luurankoja, raivopäisiä kanoja ja äkäisiä karhuja. Pelissä on myös kaksin käsin pidettävä moottorisaha, keihäs, jalkajousi ja jopa laserpyssy, jos kättä pidemmälle on totista tarvetta. Tehtävärakenne on myös perinteitä kunnioittava ja vastaan tulevat hahmot pyytävät pelaajalta monenlaisia palveluksia. Odotettavissa on muun muassa kanannokkien ja zombinkynsien keräilyä ynnä muuta mukavaa.

Mukana on jonkin verran roolipelielementtejä kuten hahmonkehitystä, mutta systeemi on hyvin helppokäyttöinen eikä pelaajien aikaa tuhlata valikoissa säätämiseen. Kokemustason noustessa pelaaja voi valita uuden sankarikortin, joka antaa tiettyjä lisäkykyjä. Käytössä voi olla kerrallaan kahdeksan korttia ja niitä voi vaihdella tarvittaessa.

Ron Gilbert on 2D-miehiä, joten Deathspankillä oma, hyvin ainutlaatuinen graafinen tyylinsä. Se on mielenkiintoinen sekoitus 2D:tä ja lähes ympäripyöreää 3D-maailmaa. Gilbert itse kuvailee sitä näyttämökirjaksi pelin muodossa. Dialogit etenevät juuri niin kuin vanhan koulukunnan osoita ja klikkaa -seikkailuissa, joissa päähenkilön vuorosanat valitaan itse. Riippumatta siitä mitä valitsee, jutut nostattavat kasvoille usein makean hymyn. Ääninäyttely on yllättävän hyvää vaihdellessaan siirappisen ja ylidramaattisen välillä, ja nauroin ääneen useaan otteeseen.

Deathspank vaikuttaa hauskalta seikkailulta, joka ei ota itseään liian vakavasti, ja Ron Gilbertin sarkastinen huumori tuo hyvällä tavalla mieleen alkuperäiset Monkey Islandit. Peli näytti kutakuinkin valmiilta, kun pääsin pelaamaan sitä, joten julkaisuun ei pitäisi mennä enää kovinkaan kauaa.

(Käännös: Jori Virtanen)