Delta Force: Black Hawk Down (2025) on pettymys

Vaikka Ridley Scottin esitys Isku Mogadishuun ei koskaan saavuta samoja korkeuksia kuin Saving Private Ryan, on se silti yksi parhaista koskaan tehdyistä sotaelokuvista. Mark Bowdenin tiivis kirja muuntui tehokkaaksi käsikirjoitukseksi, jossa hiekkaisen ruskea risteys muuttui yhdeksi Somalian verisimmistä taisteluista. Mukana on persoonaa, kiihkeyttä, läsnäoloa ja räjähtävyyttä. Pidän todella Black Hawk Downista, ja muistan pitäneeni vuoden 2003 Delta Force: Black Hawk Downista, jonka kehitti Novalogic. Odotukseni kiinalaisen Team Jaden hypetetylle 2025 uusintaversiolle olivat siis korkealla.

Arvio käsittelee ainoastaan lisenssiin pohjautuvaa tarinavetoista co-op-osuutta uudesta Delta Forcesta, eikä siis mukana ole Battlefieldin innoittamaa moninpeliosuutta. Nyt pelataan Ridley Scottin elokuva kersantti Matt Eversmannina, ja Team Jade on moneen kertaan ilmoittanut, miten heillä oli vaikeuksia luoda peliin ne elokuvan parhaat osuudet. Siinä missä Delta Forcen moninpeliosuuden pohjana on muokattu Unreal Engine 4, ja tarjolla on mittava, suuri ja avoin ympäristö, on Black Hawk Down -osio erittäin ahdas suunnittelun ja kenttien rakenteen osalta. Minulla ja kolmella kaverilla pelaaminen oli kuin käytävissä kulkemista aivan kuin 15 vuotta vanhassa Call of Dutyssa ikään.

Team Jade on omien sanojensa mukaan iso fani Novalogicin vuoden 2003 pelille, ja on arvostuksessa korkealla myös Scottin elokuva. Moista on kuitenkin vaikea havaita, sillä juuri mikään ei ole tunnistettavissa, eikä tunnu erityisen edustavalta siihen verrattuna, millainen lähdemateriaali on. Scottin tiivis, pimeä, raskas ja vakavat taistot ja luonnollinen kaaos (sota on helvettiä ja niin edelleen) loistavat poissaolollaan, sillä peli tuntuu enemmänkin tyhmennetyltä ammuskeluradalta vuodelta 2001. Ainoa modernilta tuntuva asia on grafiikka, joka Unreal Engine 5:n voimin on usein erinomaista.

Call of Duty uudisti säännöt pelillä Modern Warfare vuonna 2007, ja ollakseni rehellinen, ei muutosta ole tullut sen jälkeen. Viime vuoden Black Ops 6 tuntuu yhtä ahtaalta käytäväryöminnältä kuin 15 vuotta sitten, ja minusta se on jotain, mistä muiden kehittäjien ei kannata ottaa oppia. Mutta juuri niin Team Jade on tehnyt. Modern Warfarea vuodelta 2007 on käytetty mallina, ja tuloksena on samanlaisia ahtaita ammuskelukäytäviä Michael Bayn hengessä kuin mitä Infinity Ward teki silloin vuosia sitten. Minulle peli tuntuu vanhalta, väljähtyneeltä, jäykältä, typerältä ja ehdottomasti vain tyhmältä. Minä ja kolme kaveriani sukkuloimme Somalian pääkaupungissa eri paikkoihin ampuen pahiksia, jotka ovat joko niin tyhmiä, etteivät edes huomaa minua selkänsä takana aseen piippu yhdeksän sentin päässä heidän selästään, tai sitten näkevät minut 400 metrin päästä säkkipimeässä (ilman pimeännäkölaseja). Heidän ruosteinen AK-47-aseensa osuu 100% ajasta, vaikka liikkuisin liukkaan murmelin lailla suojasta suojaan ja esteen takaa toiseen. Ja joskus jopa betoniseinän taakse.

Ongelmana on sekin, että pelimekaniikka tuntuu jäykältä ja rajoittuneelta. Lyömistä ei ole, ja tämä kuuluu minusta 90-luvulle. Tällä tavalla joistakin kohtaamisista tulee kummallisia. Aseet ovat pääasiassa kunnossa, mutta niistä puuttuu realismi esitystavassa. Pelihallimainen kiilto näkyy, ja se tekee hallaa kiihkeydelle ja siellä olemisen tunteelle. Ongelmanani on sekin, ettei pelata voi yksikseen edes tekoälyn ohjaamien kaverien kanssa. On pakko etsiä mukaan kolme kaveria, co-opissa, tai muuten ei voi edes aloittaa. Läpi pelaamisessa kesti neljä tuntia ja seitsemän minuuttia, ja sitten kaikki seitsemän jaksoa olivat lopussa. Pelaaminen ei ollut erityisen viihdyttävää, jännittävää tai vaikeaa. Tai ainakaan hyvällä tavalla vaikeaa, paitsi että pahiksilla on haukan katse...

Upea Unreal Engine 5 -grafiikka ja hintava elokuvalisenssi eivät pelasta Delta Force: Black Hawk Downia olemasta yksi vuoden isoimmista pettymyksistä toistaiseksi.