Demigod

Dungeon Siege- ja Supreme Commander -sarjoista tutun Gas Powered Gamesin uutukainen yhdistelee reaaliaikastrategiaa toimintaroolipeliin. Yhdistelmä voi olla uusi, muttei ensimmäinen laatuaan. Vaikutteita on haettu runsain mitoin Warcraft 3 -pelin huippusuositusta Defence of the Ancients -modifikaatiosta. Demigodissa pelaaja ohjastaa yksittäistä puolijumalaa mielikuvituksellisen näköisillä areenoilla, tavoitteenaan murskata vastapuoli tavalla tai toisella.

Yksin ei kuitenkaan tarvitse sodassa soitella. Mukana on aina yhdestä neljään tiimitoveria samoissa aikeissa, tekoälyn tai kanssaihmisen ohjastamana. Eikä siinä vielä kaikki - portaaleista pusketaan automaattisesti ulos uunituore armeija! Nämä kevyen älyttömän yksiköt eivät ole suoraan komennettavissa, vaan juoksevat kiltisti kohti vastustajan tukikohtaa taistellen ja kuollen. Pelaajan tehtävänä onkin sekä vastustajan puolijumalien metsästys, että oman armeijan avustaminen vihollisen torneja tuhoamalla, joukkoja parantamalla tai parempia yksiköitä ostamalla. Peruspelissä erä päättyy jommankumman tukikohdan tuhoutumiseen, mutta muunnelmista löytyy niin lippujen valtausta kuin linnoitteiden tuhoamista. Pelaajien taidon mukaan tilanne aaltoilee puolelta toiselle armeijoiden syntyessä ja kuollessa, tornien kaatuessa ja puolijumalten paukuttaessa toisiltaan henkeä pois.

Armeijan kehittäminen on kuitenkin vain yksi puoli kolikosta. Puolijumalat ovat nimittäin itse melkoisia tuhon välikappaleita. Pääpiirteittäin jumaluudet on jaoteltu ominaisuuksiensa mukaan kahteen tyyppiin, Tappajiin ja Kenraaleihin. Kaikilla kahdeksalla puolijumalalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja molempien tunteminen on avain voittoon. Haarniskoitu Oak parantaa joukkojaan taistelemalla vastustajiaan vastaan, kun taas parinkymmenen metrin korkuinen Rook murskaa torneja ja heiluttaa valtaisaa vasaraa. Lord Erebus imaisee vastustajalta veret kurkusta, Torch Bearer taas vuoroin sytyttää ja jäätää laajalla alalla.

Hahmot keräävät erän aikana menestyksensä mukaan sekä kokemusta ja rahaa. Kokemustasot avaavat uusia kykyjä ja vanhojen parannuksia. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada tappiin yhdessä matsissa, joten valintoja pitää tehdä pelityylin ja vastustajan mukaan. Rahalla ostetaan välineitä kuten parempia varusteita, parannusputelia ja niin pois päin. Jujuna on, että samaa rahaa pitää käyttää joukkojensa ehostamiseen. Valitako vahvat joukot ja heikko puolijumala vai päinvastoin, kas siinä peliä monipuolistava suunnitteluratkaisu. Samalla puolijumalalla ja samalla kentällä voikin saada aikaan varsin erilaisia pelejä pisteidensä painotusta muuttamalla.

Teknisesti Demigod on hyvin tehty. Ilmeisesti Supreme Commanderin armeijoiden hallinnoimisesta on otettu opiksi, sillä peli pyöri sujuvasti tilanteen hektisyydestä riippumatta. Parempi onkin, sillä puolen sekunnin nytkähdys kymmenen pelaajan kartalla saattaa tietää nopeaa kuolemaa ja raastavaa parinkymmenen sekunnin jonotusta takaisin kentälle. Yksiköissä on erittäin paljon yksityiskohtia ottaen huomioon, että tapahtumia tarkkaillaan pääosin korkealta katsellen. Efektit ovat näyttäviä ja samalla selkeitä. Äänipuoli maalaa hyvän kuvan taistelun melskeestä. Muutaman puolijumalan lohkaisuihin tosin saattaa pidemmän päälle kyllästyä.

Tämän kaltaiset pelit elävät tai kaatuvat tasapainon ja lisäsisällön kanssa. Jos yksi puolijumala on ylitse muiden, se pilaa peli-ilon hämmentävän nopeasti. Äkkiseltään näin ei onneksi tuntunut olevan. Tosin osa puolijumalista on selkeästi vaikeampia pelata tehokkaasti, mutta osaavan käsissä erittäin palkitsevia. Kahdeksalla hahmolla pääsee alkuun, mutta toivotaan että Gas Powered Games lupauksensa mukaisesti tuo peliin lisää puolijumalia ja kenttiä tahkottavaksi.

Lupaavalta ensijulkistuksestaan lähtien vaikuttanut Demigod ei pettänyt. Sekä pelityypin vasta-alkajat että veteraanit voivat odottaa viihtyvänsä hyvin, kunhan tasapaino pidetään kunnossa ja lisää pelattavaa ilmestyy tasaisin väliajoin.