Jo useiden vuosien ajan Destiny 2:n saadessa uuden laajennuksen olen todennut, että nyt Destiny 2 on parempi kuin koskaan aiemmin. Oletin siis Destiny 2: Lightfallin pystyvän samaan. Mutta niin ei tapahtunut.
Se on sanottava, että Destiny 2 on edelleen hyvällä mallilla, vaikka Lightfall ei olekaan se seuraava iso edistysaskel. Uudet ominaisuudet eivät asetu niin hyvin osaksi muuta kokonaisuuta kuin voisi toivoa. Lightfallin tarina taas tuntuu vain täytteeltä ennen kuin Destiny 2: The Final Shape laittaa homman pakettiin ensi vuonna.
Lightfallin tarina ei tunnu isolta tai merkitykselliseltä. Kyseessä on vuodenaikaan sopiva satu, jota on höystetty isolla budjetilla räjähdyksien ja muun silmäkarkin kera. Mutta se itse tarina ei ole merkityksellinen mihinkään suuntaan, eikä myöskään avaa itseään mitenkään. Pelaaminen on varmasti yhtä painajaista uusille pelaajille. Ainoaankaan merkittävään kysymykseen ei vastata, ja pelaaja vain osoitetaan pahiksien suuntaan käskien ampua. Pelattavuus on toki hauskaa, mutta verrattuna The Witch Queeniin tarina on kaikkea muuta kuin tyydyttävä.
Uusi alaluokka on Strand. Tarina siitä, miten guardian-soturit päätyvät kohtaamaan uuden kyvyn on reikäinen kuin juusto. Onneksi itse alaluokka on mahtava, ja varsinkin Hunterin Threadrunner. Liikkuvuus, tappavuus, sujuvuus ja muokattavuus ovat kaikki sillä tasolla, että tässä on ainesta fanien uudeksi suosikiksi. Se on sanottava, että Warlockin Broodweaver ei tee paljoakaan vahinkoa, ja Titanin Berserker on kuin Titan aiemminkin.
Kohdattavat pahikset eivät ole sen ihmeempiä kuin mihin vuosien varrella on totuttu. Poikkeuksen tekevät tormentorit, joiden kohtaaminen on jännittävää ja uhkaavaa. Muuten vastaan asettuvat pahikset eivät muuta pelattavuutta juuri mitenkään.
Uudet henkilöhahmot eivät nekään ole kiinnostavia. Nimbus on kliseinen ja korni, ja Rohan ei ole kuvioissa niin kauan, että hänestä voisi kiinnostua. Veteraanihahmo Osiris on muuntunut Bungien käsittelyssä koko pelin ärsyttävimmäksi ja turhauttavimmaksi. Hän vain huutaa ja vähättelee pelaajaa hyödyntämättä millään tavalla sitä itse tarinaa.
Vaikuttaa siltä, että Bungiella oli ajatus siitä, miten Destinyn Light and Darkness Saga päättyy, ja nyt vain tarvittiin tällainen välinäytös ennen loppua.
Lightfallin tarinassa on siis ongelmansa, mutta paikkana Neomuna on mahtava. Kyberpunkkinen kaupunki sisältää mittavasti korkeuseroja, ja maisemia katselee mielellään. Monet aseista ovat vain uusiksi väritettyjä vanhoja aseita, ja ulkoisesti uudet haarniskatkin ovat mahtavia. Destinyn vuosien aikana hiottu hahmonkehityskin tavaroineen loistaa edelleen. Käyttöliittymä on päivitetty, ja kaltaiselleni veteraanille se on hienoa. Pelikaverini ei ollut pelannut kahteen vuoteen, ja hänestä muutos oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.
Uskon Destiny 2:n olevan viihdyttävä seuraavien 12 kuukauden ajan, ja Lightfallin herättämiin kysymyksiinkin tullaan varmaan vastaamaan ajan kanssa. Tässä vaiheessa uusi laajennus on silti pettymys ainakin, jos vain sitä tarinaa katsoo. Destiny 2 ei ole koskaan ladannut kaikkia paukkujaan ulos heti kerralla, mutta The Witch Queen osoitti, että Bungie osaa tehdä pelistään kiinnostavan heti uuden laajennuksen lanseerauksen alussa.
