Pitkään ja hartaasti työn alla ollut Deus Ex: Mankind Divided on viimeinkin julkaistu. Edellisiin osiinsa verrattuna Mankind Divided ei keksi pyörää uudelleen, mutta on kuitenkin kaikin puolin erittäin hiottu ja moderni toimintaroolipeli.
Tieteiskokemus alkaa pitkän alkuvideon voimin, jossa käydään läpi hieman liiankin yksityiskohtaisesti Mankind Dividedin alkutilanteeseen johtaneet tapahtumat. Sen jälkeen pari tuntia kestävä ensimmäinen tehtävä toimii sekä opastusosiona pelin ohjaukseen, että varsinaisen tarinan käyntiin potkaisijana. Tällainen pitkä pohjustus on ehdottoman tarpeellinen, sillä ajatustyötä vaativan tarinan ohella ohjaus on monimutkainen. Itse liikkuminen on sujuvaa, mutta kaikenlaisten tavaroiden käyttäminen tilanteen niin vaatiessa on turhan hankala prosessi. Aikarajaa ei onneksi ole, joten valikoita ja nappien paikkoja saa ihmetellä niin paljon kuin haluaa.
Tarkkaan ottaen silloin tällöin pelissä on aikaraja. Sitä vain ei kerrota vieressä piipittävän sekuntikellon avulla. Pelaajalle saatetaan esimerkiksi antaa kaksi kiireellistä tehtävää samaan aikaan. Hidastelemalla molemmat menevät pieleen, keskinkertaisella vauhdilla ehtii suorittamaan toisen ja kovan luokan eliittipelaajalla on mahdollisuus selviytyä molemmista. Lopputuloksesta riippumatta peli ei kuitenkaan keskeydy, vaan jatkuu tilanteesta toiseen pelaajan valintojen mukaan.
Suurimmaksi osaksi vuoden 2029 Prahaan ja sen reunamille sijoittuva tarina on pääpiirteittäin suoraviivainen. Teknologialla vahvistettujen eli augmentoitujen ihmisten ja luonnollisten eli normaalien ihmisten välillä kyteneet jännitteet alkavat purkautua väkivaltana ja terroritekoina. Sieltä sun täältä augmentoitu entinen poliisi Adam Jensen työskentelee uuden työnantajansa laskuun selvittääkseen hiljan sattuneen pommi-iskun taustoja. Miehen tie vie niin rotuerottelun, korruption, prostituution, salakuljetuksen, laittomien aseiden kuin yleisen itsekkyydenkin maailmaan. Hyvien ja pahojen raja hämärtyy hiljalleen, eikä kukaan säily täysin puhtaana tässä pelissä.
Tarinavetoisuudesta huolimatta kohdattavat henkilöhahmot eivät ole kiinnostavia. Jopa päähahmo Adam Jensen on tyhjä taulu, mikä tietysti mahdollistaa roolipelaamisen. Matkan varrella tavattavat ihmiset ovat kaikki sellaisia, joilla on tavalla tai toisella oma lehmä ojassa. Jensen voi sitten joko jättää asian sikseen, hyödyntää tilannetta tai ratkaista jutun toisen hyväksi. Etäiseksi jäävien henkilöhahmojen sijaan Mankind Dividedin vahvuutena ovat sen maailma ja erilaiset tilanteet, joihin Jensen laitetaan. Varsinkin sivutehtävissä päästään näkemään tulevaisuuden Prahan sellaisia puolia, joihin ei päätehtävissä paneuduta.
Pääosin ensimmäisestä persoonasta pelattavaa tieteistoimintaa voi kuljettaa eteenpäin useammalla eri tavalla. Klassinen tyyli on tietenkin ottaa ase käteen ja ampua poikkiteloin asettuvat pahikset kylmiksi. Suoraviivainen väkivalta on kuitenkin hyvin harvoin se paras ratkaisu. Tyydyttävämpi ja hienovaraisempi ratkaisu on hiiviskely. Karttuvien kokemuspisteiden avulla avataan roolipelimäisestä kykypuusta uusia keinoja käyttöön, joiden avulla hiipiminen helpottuu. Myös mukana kulkevilla teknologisilla vehkeillä - kuten nukutusnuolilla ja etähakkerointilaitteella - on osansa tehtävän onnistumisessa. Mielenkiintoisin pelityyli on ehdottomasti diplomatia eli keskustelemalla tehtävän suorittaminen. Kohteen reaktioita seuraamalla Jensen voi käyttää kolmea erilaista lähestymistapaa neuvottelutilanteessa. Ruudulla olevia merkkejä seuraamalla pystyy lyhyen opettelun jälkeen pääsemään varsin luotettavasti haluamaansa lopputulokseen pelkästään puhumalla. Moderniin malliin asioihin ei ole varsinaisia hyviä ja huonoja ratkaisuja. On ainoastaan helppoja, erittäin helppoja ja erittäin vaikeita ratkaisuja.
Aiempien Deus Exien malliin koko pelin voi läpäistä tappamatta ketään. Tämä tietenkin tekee etenemisen hieman hankalammaksi. Onneksi valittavia vaikeustasoja on peräti neljä, ja niiden välillä voi vaihtaa pelin aikana. Oletustasolla haastetta on juuri sen verran, että Deus Exän sisäisiä keinoja hyödyntämällä tarina etenee ripeästi. Tallentaa voi koska tahansa, ja näin kannattaa tehdä usein: ennen talon tavoille oppimista Jensenin hiiviskely-yritykset ovat vahvasti yritystä ja erehdystä.
Jo aiemmin mainitun monimutkaisen ohjauksen ohella hakkerointiminipelejä on liikaa. Alkuvaiheessa näihin voi jäädä pitkäksi aikaa jumiin, joten hahmonkehityksessä ensimmäiset kohteet ovat juurikin Jensenin hakkerointitaitojen päivittäminen. Tekijöiden itsensä mielestä nämä pulmaosiot ovat olleet jotain todella hienoa, sillä hakkeroinnille on omistettu kokonaan oma päätarinasta irrallinen minipelinsä. Breach-nimellä kulkevan pulmailun voi onneksi ohittaa kokonaan niin halutessaan.
Pelialue jakautuu useampaan erilliseen alueeseen, joiden välillä liikutaan kätevästi metrolla. Kilpailijoihin verrattuna kartta on hämmentävän pieni. Kyseessä on tekijöiltä tietoinen valinta, sillä jokainen paikka pullistelee yksityiskohtia ja tutkittavaa. Maailma ei tunnu ahtaalta, kunhan vain kiinnittää huomionsa neliömetrien sijasta sisällön määrään. Pienikokoisten pelialueiden ansiosta Mankind Dividedin tekninen toteutus on sujuva muutamaa notkahdusta lukuun ottamatta. Nykyaikana niin moni peli julkaistaan bugisena, ja korjaillaan sitten myöhemmin päivitysten avulla kuntoon. Uusin Deus Ex ei sorru tällaiseen.
Yksityiskohtainen grafiikka pätee ympäristöjen ohella myös hahmomallinnukseen. Jokainen takin kuvio ja kasvojen arpi ovat selkeästi nähtävissä. Ehkä tämän hintana liikeanimaatiot ovat ajoittain töksähtäviä, ja huulten liikkeet epätahdissa kuultavan puheen kanssa. Mitään isoja mokia nämä eivät ole, mutta rikkovat silti immersiota. Ääninäyttelyä on runsaasti, ja se on kautta linjan laadukasta. Mankind Divided on siinäkin moderni roolipeli, että tarinaa edistetään pääosin juuri dialogin avulla. Musiikki pysyttelee yleensä taustalla tilannetta vahvistaen, mutta suuremman työn elävöittämisessä tekevät äänitehosteet. Tuulen suhina, lehtien kahina, askelten kopina ja yökerhon matala, kumiseva jytke luovat yhdessä vahvaa siellä olemisen tuntua.
Deus Ex: Mankind Divided on onnistunut peli. Se on hiottu kokonaisuus, joka tietää omat rajoituksensa, ratkaisee ne ja antaa pelaajalle runsaasti erilaisia lähestymistapoja tarinan edistämiseksi. Monipuolinen dialogi auttaa uppoutumaan pelin maailmaan pitkäksi aikaa. Valituksen aiheitakin löytyy, mutta kokonaisuus jää silti reippaasti plussan puolelle.