Diablo III (konsoliversio)

Diablo on pysytellyt pitkään konsolipelaajien ulottumattomissa. Avausosa julkaistiin 15 vuotta sitten ensimmäiselle Playstationille, mutta loistavasta jatko-osasta pääsi nauttimaan ainoastaan tietokoneella. Keväällä 2012 Blizzard julkaisi PC:lle Diablo III:n, joka ilmoitettiin konsolipuolelle tämän vuoden alkupuolella. Nyt peli on viimein ulkona, ja odotus kannatti. Sovitus on nimittäin todella onnistunut.

Konsoliversiota on mainostettu muun muassa sillä, että se on rakennettu alusta alkaen alustojensa ehdoilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ohjauksesta ja inventaarion hallinnasta on tehty suoraviivaisempaa. Huomioon on otettu myös PC-versiosta saatua palautetta. Hirviöt eivät tiputa enää niin paljon tavaraa kuin alkuperäisessä, mutta kaikki löydetyt esineet ovat yleensä käyttökelpoisempia.

Pelin ohjaus ja käyttöliittymä toimivat pääosin mainiosti. Omaa hahmoa juoksutetaan vasemmalla tatilla, kun taas oikealla tatilla tehdään väistöliikkeitä. Ratkaisu on tuttu esimerkiksi God of War -pelisarjasta ja se toimii hyvin. Pelihahmo reagoi tarkasti liikkeisiin, joten tappavien iskujen väisteleminen onnistuu pienen harjoittelun jälkeen näppärästi. Perus- ja erikoisliikkeet on sijoitettu loogisesti eri näppäinten taakse, mutta kaikkien liikkeiden paikat ohjaimessa pystyy myös itse määrittämään. Eteen osuvaa loottia selataan ristiohjaimella, ja aseista näkee suoraan, ovatko ne sillä hetkellä kädessä olevaa tappovälinettä tehokkaampia vai heikompia. Ratkaisu pitää pelin nopeatempoisena, sillä varsinaisen inventaarion puolelle ei tarvitse vaivautua kuin erikoistapauksissa.

Repun penkominen on sijoitettu radiaalisen valikon taakse, missä on hyvät ja huonot puolensa. Se mahdollistaa nopeasti panssarien tai aseiden selaamisen, mutta niiden tarkkojen ominaisuuksien vertaileminen on hieman hankalaa. Ratkaisuun silti tottuu nopeasti, eikä se nouse ongelmaksi.

Jo alusta lähtien huomaa, että myös pelin tekniikka on hyvin optimoitu konsolia varten. Ruudunpäivitys pysyy vakaana, vaikka ruudulla tanssisi suurempikin ökölauma keskellä erikoishyökkäysten ilotulitusta. Kultasilmät voivat tietenkin valittaa ajoittain suttuisista tekstuureista, mutta se on mitätön miinus pelin muutoin näyttävässä ulkoasussa. Maisemat ovat mukavan vivahteikkaita ja satunnaisten kenttien arkkitehtuuri eroaa suuresti toisistaan.

Peli onnistuu hivelemään silmien lisäksi myös korvia. Ääninäyttelijät hoitavat hommansa ammattitaitoisesti ja etenkin Deckard Cainin vanha tuttu ääni herättää nostalgisia muistoja vuosien takaa. Efekteissä on myös mukavasti potkua. Iskut kuulostavat voimakkailta ja erilaisten hirviöiden murinat nostavat niskavillat pystyyn.

Jos yksinpeli ei nappaa, peli tarjoaa mahdollisuuden myös moninpeliin. Neljä pelaajaa voi pistää demoneja lihoiksi joko samalla konsolilla, verkossa tai näiden kahden yhdistelmässä. Mukaan hyppääminen onnistuu helposti, samalla koneella pelaaminen toimii mainiosti ja Diablo III sai vaimonikin innostumaan jälleen roolipeleistä. Verkossa peliseuransa pystyy rajoittamaan vain kavereihinsa, jos ei halua tehdä julkista peliä. Valitettavasti peliseuraa ei arvosteluhetkellä ollut juurikaan tarjolla. Onnistuin liittymään pari kertaa moninpeliin, mutta kukaan ei koskaan tullut omaani demoneja jahtaamaan. Silloin kun seuraa löysin, homma toimi kuitenkin jouhevasti. Viivettä ei ollut havaittavissa, mikä on erittäin iso bonus. Lisäksi muiden pelaajien viirit toimivat teleportteina kyseisten pelaajien luokse, joten heitä ei tarvitse lähteä etsimään valtavasta maailmasta. Täytyy vain toivoa, että Blizzardin serverit kestävät julkaisun jälkeisen ryysiksen ja kokemus pysyy jouhevana myös jatkossa.

Diablo III:n konsoliversio on erittäin positiivinen yllätys. Blizzard on saanut toteutuksen kuntoon, eikä hirviöiden lahtaamiseen tunnu kyllästyvän millään. Ensimmäiset läpipeluut ovat tietenkin vasta lämmittelyä sitä viimeistä ja tuskaisen vaikeaa Inferno-vaikeustasoa varten, mutta sitä kohti käy seikkailijan tie.