Diablo IV on PC:llä paras

Lukuisille eri alustoille ilmestynyt Diablo IV on kuin kotonaan tietokoneilla, vaikka konsoliversioiden toimivuudestakin on kuulunut hyvää. Klikkailu on tateilla osoittelua tarkempaa, ja tuhotonta rojumäärää on nopeinta nuohota läpi hiirellä peliohjaimeen verrattuna.

Tässä vaiheessa Diablo IV:n tarina lienee jo kaikille tuttu. Demonitar Lilith on saapunut Sanctuaryn maailmaan pahat mielessään. Juoni ei kuitenkaan ole aivan niin mustavalkoinen kuin alkuasetelma antaisi ymmärtää, mutta pelin perusteet ovat edelleen demoneiden murhastamisessa ja parempien aseiden sekä varusteiden keruussa. Edellisiin peleihin verrattuna kerronta on hieman maanläheisempää, eikä helvetin ja taivaan sota ole aivan kolmosen tavoin etualalla. Suurin osa tarinoista liittyykin pienempiin ihmiskohtaloihin tässä julmassa ja jopa koomisen hurmeisessa maailmassa.

Pelaajan on valittava alussa viiden eri hahmoluokan joukosta suosikkinsa, mutta monet toki päätyvät pidemmän päälle pelaamaan useammalla tai kaikilla. Barbaari viihtyy lähitaistelussa hyppien vihollisryppäästä toiseen monenmoista asetta käyttäen. Druidi voi tehdä saman karhuksi muuntautuneena, tai pysytellä hieman kauempana luonnonvoimia hyödyntäen. Kuolleistamanaaja (eli necromancer) voi pistää luurankokaverinsa tekemään likaiset työt puolestaan, tai uhrata isot laumat henkilökohtaisen voiman saamiseksi. Varas viihtyy niin lähellä kuin kaukanakin hyppien vimmaisesti pitkin taistelukenttää. Klassista velhoarkkityyppiä edustava sorcerer ei juuri kestä osumaa, mutta voi jakaa vahinkoa mitä moninaisimmilla loitsuilla, kunhan manaa riittää. Jokaisella on hyvät ja huonot puolensa, eikä netistä löytyviä ohjeita kannata tuijottaa tässä vaiheessa liian tarkkaan, sillä Blizzard tulee päivittämään hahmojen välistä tasapainoa vielä pitkään.

Itse taistelu on muhevaa ja iskevää toimintaa etenkin lähitaistelussa viihtyvillä hahmoilla. Viholliset reagoivat osumiin mukavasti ja suurimmat laumat täyttävät lähes koko kuva-alan. Tällaisen köörin lanaaminen tuntuukin erityisen tyydyttävältä. Vähitellen avautuvat kyvyt auttavat rakentamaan hahmosta itselleen sopivan, kunhan on valmis kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Koko hahmokonseptin voi palauttaa takaisin nollille ja laittaa kykypisteet uusiin paikkoihin milloin tahansa, mutta jatkuvasti kasvava kultakustannus suosii kokeiden tekemistä mieluummin pelin alkupuolella. Aiemmin mainittu hahmotasapainon säätäminen tulee varmasti muuttamaan myös yksittäisen hahmon eri tyylien tehoja. Saa nähdä, miten Diablo IV onnistuu säilyttämään eri vaihtoehtojen toimivuuden myös pelin loppupuolella ilman, että yksi nousee ylitse muiden. On vielä hieman epäselvää, miten nelososan kaudet tulevat toimimaan, mutta jos kolmosesta otetaan mallia, jokainen uusi kausi aloitetaan uudella hahmolla. Viimeistään tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden uusien konseptien testaamiseen.

Kun pelin pitkähkö kampanja on ohi, voidaan siirtyä loppupelin pariin. Haluaisin kuitenkin suositella jokaista pelaamaan pääjuonen ensimmäisellä kerralla rauhassa fiilistellen läpi, sillä sen jälkeen avautuva lisämateriaali ei ole Lilithin tarinan veroista. Erilaiset lähinnä paremman varustuksen tienaamiseen tarkoitetut elementit Tree of Whispersistä Helltides-alueisiin, Nightmare-tason luolastoihin sekä World Boss -taisteluihin ovat ensimmäisillä kerroilla ihan mukavia lisiä, mutta alkavat toistaa itseään varsin nopeasti. Nopeahko kykypuussa eteneminen vaihtuu samalla Paragon-pisteiden ja passiivisten pienien bonusten avaamiseen. On tietenkin ymmärrettävää, että Live service -pelin häntäpään täytyy tarjota loputtomasti pelattavaa, mutta mitään häkellyttävän uutta Blizzard ei ole sinne keksinyt. Omat vahinkonumerot kasvavat vihollisten osumapisteiden mukana, ja tätä toistetaan kunnes palvelimet menevät kiinni.

PC:llä peli pyörii suurimmalta osin ongelmitta, mutta pieniä mustia pilviä taivaanrannassa on. Suorituskyky ja ruudunpäivitys saattavat niiata uusille alueille siirryttäessä ja isompia vihollisjoukkoja tavatessa. Muihin pelaajiin liittyviä yhteysongelmia on ollut jopa yllättävän vähän, eli palvelimet ovat pysyneet hyvin kasassa. Peli on valitettavasti altis esimerkiksi palvelunestohyökkäyksille, sillä se vaatii jatkuvaa yhteyttä internetiin eikä ole pelattavissa niin sanotussa offline-tilassa. Tämä tekee siitä samalla hieman vaikeammin suositeltavan epävakaamman mobiiliverkon varassa pelattavaksi. Visuaalisesti peli on parhaimmillaan tehokkaalla PC:llä ja esimerkiksi varusteiden yksityiskohdat näkyvät alustalla parhaiten. Yhteistyössä pelaaminen onnistui joka pelikerralla sujuvan saumattomasti, eikä yhteysongelmia ilmennyt.

Diablo IV on hyvä jatko-osa mielipiteitä jakaneen kolmosen perään. Sen ensimmäiset askeleet ovat olleet huomattavasti vakaampia, mutta moderneilta lieveilmiöiltäkään ei olla vältetty. Mikromaksupanssareita ja -hevosia tuputetaan kaupoissa, eikä pian alkava kausipassikaan säästy erilaisilta rahantuhlausoptioilta. Itse peli on kuitenkin viihdyttävää romppausta ainakin kampanjan keston verran tarjoten kymmeniä tunteja demoninlahtausta niin yksin kuin yhdessäkin koettuna.