Disaster: Day of Crisis

Japanilainen Disaster: Day of Crisis -peli asettaa pelaajan keskelle armotonta selviytymistaistoa suuria luonnonvoimia vastaan. Pelin kehittänyt Monolith Soft. on hakenut inspiraatiota Metal Gear Solid -sarjan kaltaisista toimintapeleistä Time Crisis -sarjan tyyppisistä valopistoolipeleistä sekä maustanut tyyliä Die Hard -elokuvien ja 24 -tv-sarjan tunnelmalla. Myös Playstation 2:lla nähty maanjäristysseikkailu SOS The Final Escape lienee ollut luomisvireen taustalla. Näistä lähtökohdista on syntynyt nopeatempoinen toimintapeli, joka pitää otteessaan hienoilla luonnonkatastrofitehosteilla ja mielenkiintoisella aihepiirillään.

Disasterin tarina alkaa Etelä-Amerikasta, kun pelin päähenkilö Ray on parinsa Steven kanssa pelastamassa ihmisiä kuvitteellisella Aguilas-vuorella. Tulivuori purkautuu ja Steve menehtyy auttaessaan Raytä. Johdannosta peli siirtyy vuotta myöhempään aikaan, fiktiiviseen Blue Ridge City -miljoonakaupunkiin. Aika ei ole parantanut menneisyyden haavoja ja Ray kärsii yhä parinsa kuolemasta ja siihen liittyvistä omantunnontuskista.

Valtaisa maanjäristys ravisuttaa kaupunkia ja ryhmä palkkasotilaita on saanut käsiinsä ydinaseita. Ray joutuu keskelle tilanteita, jotka vievät hänet tiiviin toiminnan täyttämään vuorokauteen. Tarinaa kertovia välinäytöksiä on paljon, ja vaikka mukaan mahtuu tehokkaita hetkiä, panostaa peli liikaa kerrontaan ja pintapuolisiksi jääviin hahmoihin.

Disasterin pelaaminen jakautuu moneen osaan. Peli on osaksi selviytymisseikkailua pelihahmon ulkopuolisesta kuvakulmasta. Tällöin tehtävänä on paeta tuhojen alta samalla eloonjääneitä kansalaisia pelastaen. Vihollisia vastaan taistelu sujuu raiteilla kulkevissa ammuntakohtauksissa, joissa räiskitään sotilaita osoittamalla Wii-ohjainta ruudulle. Pitkät matkat kaupungissa ja sen laitamilla Ray kulkee autoilla, jolloin pelataan asettamalla ohjain poikittain ratiksi. Disasterissa on myös useita lyhyitä pelijaksoja, jotka hyödyntävät Wiin liikeohjausta mallikkaasti.

Liikkeentunnistuksen kauttaaltaan kekseliäs käyttö korostaa hyvin ympäristön dramatiikkaa ja paniikin tunnetta. Ohjaus yllättää ja vahvistaa eläytymistä tapahtumiin, aina pelin viimeisille minuuteille asti. Rayn fyysisiä taitoja kehitetään ja aseita ostetaan pelissä ansaituilla pisteillä. Uusia aseita saa avattua ampumalla onnistuneesti harjoitusradoilla.

Pelaaminen on sullottu niin täyteen toimintaa ja tekemisen variaatioita, että osa sisällöstä jää väkisin heikoksi. Valopistooli-osuudet pääsevät parhaimpaan sykkeeseen vasta pelin loppupuoliskolla, jolloin kenttäsuunnittelu ja vihollisten käyttäytyminen antavat haastetta. Kulkeminen seikkailuosuuksissa on paikoin kömpelöä ja kameran hidas liikuttelu harmittaa. Pelin ajo-osuudet tulvan keskellä, palavien kivien sateessa ja tuhkan täyttämässä metsässä ovat näyttäviä ja nautittavia. Harmillisesti hektiset autokentät ovat kovin lyhyitä ja harvassa. Nopeatempoisuus ja vaihtelevuus takaavat, ettei kyllästymistä ehdi tapahtua heikoissa kohdissa, mutta samalla mainiot jaksot tuntuvat liian lyhyiltä. Läpipeluu kestää noin kymmenen tuntia, jonka jälkeen voi aloittaa uuden pelin jo kehitetyllä pelihahmolla salaisuuksien ja saavutusten avaamisen sekä kaikkien selviytyneiden pelastamisen toivossa. Tosin jo ensimmäisellä pelikerralla saa helposti kaikki ihmiset turvaan.

Ulkoasultaan Disaster on suurimmaksi osaksi komea. Grafiikka on tehosteiltaan Wiin parhaimmistoa. Luonnonvoimat on toteutettu upeasti. Räjähtävät tulivuoret, valuva magma, uhkaavat tsunamit, piiskaavat rankkasateet ja taivaalta tippuva vulkaaninen tuhka näyttävät asiaankuuluvan rajuilta. Ruudunpäivitys on sujuvaa ja hahmojen kasvot ovat yksityiskohtaisia. Autio ja tuhoutunut kaupunki on myös tarpeeksi massiivinen. Grafiikka on kuitenkin yksinkertaista sisäkohtauksissa sekä pintakuvioiden ja pelastettavien hahmojen yksityiskohdissa. Haalea väriskaala ja kuvan rosoisuus eivät myöskään miellytä.

Äänitoteutuksen osalta Disaster on valtaisa pettymys. Musiikki on mielikuvituksetonta ja se joko korostaa vääriä tunteita tai on liian alleviivaavaa. Äänitehosteet ovat kamalia. Pelintekijät eivät ole kyenneet tekemään tarpeeksi monipuolisia ja väkeviä tehosteita liitettäviksi massiiviseen tuhoon tai hahmon toimintoihin. Heikot äänet eivät anna vastakaikua ruudulla nähtävään ryskeeseen. Positiivista ovat ääninäyttelijät sekä Wii-ohjaimen kaiuttimen käyttö radiolähetyksiin.

Disaster: Day of Crisis on laadultaan ailahteleva kokonaisuus. Parhaimmillaan pelaaminen on intensiivistä ja toiminnan painostavuus imee pelin maailmaan. Huonoja puolia ovat rajattu ja suoraviivainen eteneminen, liiallinen välinäytösten määrä sekä joidenkin ideoiden puolittainen toteutus. Runsaasta lainailustaan huolimatta peli tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen, joka on puutteineenkin suositeltavissa.