The Brigmore Witches on Dishonoredin toinen juonellinen lisäri, tai oikeammin ensimmäisen juonellisen lisärin jälkimmäinen puolikas. Nämä voi epäilemättä pelata myös erikseen haluamassaan järjestyksessä, mutta kyseessä on silti jatkuva tarina, joka kannattaa kokea kokonaisuudessaan.
The Knife of Dunwallin myrskyisät tapahtumat ovat tuoneet Daudin tilanteeseen, jossa hän haluaa ottaa tarkemmin selkoa noidaksi paljastuneen Delilahin suunnitelmista. Molemmat ovat yliluonnollisen Outsiderin koskettamia, mutta Delilah on näistä kahdesta se kunnianhimoisempi. Daudia ajaa puolestaan eteenpäin epämääräinen syyllisyydentunto Keisarinnan murhasta.
Brigmoren noitien metsästys alkaa kuitenkin Coldridgen vankilasta, josta Daudin täytyy käydä noukkimassa hieman apua matkalleen. Ongelmana on vain se, että eräs Corvo Attano murtautui vastikään ulos vankilan syövereistä, joten turvatoimia on kiristetty entisestään ja nyt myös okkulttiset uhat on huomioitu.
Kehittäjien olisi ollut helppo lyödä pelaajan eteen Coldridge Dishonoredin peruskampanjasta, mutta sen sijaan tarjolla on radikaalisti laajennettu vankila, josta alkuperäinen kenttä muodostaa vain osasen. Se tarjoaa mielenkiintoisen leikkikentän, jossa voi jo tehdä pelille ominaisia valintoja. Pelaaja voi päättää itse lähestymistapansa, joskin hiippailijat nauttivat kokemuksesta eniten.
Strategisia valintoja rikastuttaa Knife of Dunwallissa esitelty tehtävää edeltävä valikko, josta voi varusteiden lisäksi ostaa palveluksia etenemistä helpottamaan. Esimerkiksi Coldridgeen voi marssia uskonsoturin puvussa, joka helpottaa kummasti sisäänpääsyä.
Vankilaa seuraa lisärin suurin osio, joka koostuu kolmesta toisiinsa yhdistetystä kentästä. Satama-alue, tekstiilitehdas ja ryöstetty hienostoalue tarjoavat runsaasti puuhastelua sekä tutkimista, ja niiden välillä seikkaillessa on helppo unohtaa olevansa osa periaatteessa lineaarista tarinaa.
Mukana on toki paljon valinnanvaraa, ja onnistuneisiin loppuratkaisuihin voi päästä useita eri reittejä, mutta loppujenlopuksi Daud on aina menossa samaan suuntaan. Koska harvat pelit Minecraftin ulkopuolella ovat täysin avoimia, voidaankin tässä puhua hyvin onnistuneesta vapauden illuusiosta.
Pelin huipennus on tietenkin Brigmoren kartano, jossa Daudin pitää viimein kohdata Delilah ja tämän seuraajat näiden omalla maalla. Brigmoren noitia ei kannata aliarvioida, sillä nämä ovat taikavoimineen kenties kovinta vastusta, mitä Dishonored on tähän mennessä tarjonnut. Taistelupainotteisilla pelaajilla saattaa tässä vaiheessa nousta hiki pintaan.
Kartano on ympäristöineen sangen mielenkiintoinen poikkeama Dishonoredin jatkumossa, sillä se sijaitsee pelin näyttämönä toimineen Dunwallin ulkopuolella. Vehreä saari on radikaali vastakohta ankeille kaupunkimaisemille, vaikka kaiken kasvuston keskellä sykkiikin musta sydän. Välillä tekisi vain mieli seistä rannalla ja hengittää syvään raikasta meri-ilmaa.
Brigmore Witches on esimerkillinen lisäri. Se viittaa viihdyttävillä tavoilla pelin peruskampanjaan, muttei tyydy vain lämmittelemään sen tähteitä. Sen sijaan lisäri laajentaa Dishonoredin maailmaa ja tarjoaa siihen taas uusia näkökulmia. Se myös hioo pelin mekaniikkoja ja lisää soppaan uusia työkaluja. Tarina on oivallisen synkeä ja taidokkaasti kerrottu, ja mielikuvituksekkaat sivutehtävät vain ruokkivat tätä tunnelmaa lisää.
Koska Dishonoredia on mahdollista pelata niin eri tyyleillä, on jälleen kerran vaikea sanoa paljonko peliaikaa tämä lisäri tarjoaa. Sen läpi voi epäilemättä juosta parissa tunnissa, mutta pelin maailmasta oikeasti kiinnostunut voi saada siitä irti varmasti kuusikin tuntia. Vaikka lisäristä pyydetty kymppi onkin jo ns. oikeaa rahaa, katson sen vastaavan sisällön laatua.
Arkane Studios tuntuu koko ajan vain parantavan vauhtiaan, ja Brigmore Witches osoittaa jälleen kerran kuinka paljon ammennettavaa Dishonoredin maailmassa vielä on. Jäänkin itse nyt odottamaan pelille jatko-osaa, joka vaikuttaa ainakin näiltä pohjilta erinomaisen hyvältä ajatukselta.