Robotit ovat usein videopeleissä tuhon ja kuoleman airuita, mutta QT3 on toista maata. Kyseessä on enemmänkin Douglas Adamsin inspiroima robo, joka on kökkinyt paikallaan viimeiset 32 vuotta odotellen perhettä, joka ei koskaan palannut.
QT3:n elämä muuttuu, kun eräänä päivänä paikalle tipahtaa ilomielinen avaruusmies Jeff, joka valistaa robottia siitä, ettei tätä ole valmistettu enää vuosiin ja että robon seuraava osoite on luultavasti kaatopaikka. Uudet mallit ovat paljon QT3:a ihmismäisempiä, joten Jeff haastaa vanhan polven tekeleen todistamaan kuinka inhimillinen hän osaa olla. Muuten suuntana on kaatsi. QT3 ei tiedä edes mistä aloittaa, mutta ainakin tämän elämällä on nyt tarkoitus.
Tarjolla on naurettava määrä planeettoja, joiden välillä voi matkustaa lähes rajattomasti. Jokaisella pallolla on omat asukkaansa, joilla on omat ongelmansa, jotka he ovat valmiita jakamaan QT3:n kanssa. Robo voi jutella muukalaisten kanssa ja oppia miten näitä voisi ilahduttaa.
Ongelmanratkaisussa hyödynnetään eräänlaisia "eläviä tarroja", joita löytyy leviteltyinä pitkin planeettoja. Aivopähkinöitä voi ratkaista joissain tapauksissa useilla eri tavoilla, mutta peli kampittaa itseään rajoittamalla toiset ongelmat yhteen täsmälliseen ratkaisuun, vaikka tarjolla olisi muitakin ilmeisiä ideoita.
Kaikenkaikkiaan meno on hieman yksioikoista, mutta Doki-Doki Universe onnistuu hämäämään pelaajaa luontaisella charmillaan. Peli näyttää henkiin heränneeltä lapsen piirustukselta, mikä sopii hienosti tarinaan. Ilmaisu saa vauhtia myös lukuisista pienistä animaatioista ja selkeistä opastuksista.
Kaikesta tästä huolimatta animaatiot tai QT3 eivät ole mielenkiintoisin osa Doki-Doki Universea. Mieleenpainuvinta on se, kuinka peli pyrkii ottamaan selvää siitä, millainen tyyppi pitelee ohjainta ruudun toisella puolen.
Peli kyselee välillä kontekstista näennäisesti irrallaan olevia juttuja ja luo samalla profiilia pelaajasta. Tätä profiilia voi tarkastella vierailemalla psykologin luona kotiplaneetallaan. Tulokset ovat ajoittain yllättävän kohdallaan, vaikka niissä ei mennäkään kovin syvälle.
Doki-Doki Universen ostajien on syytä huomioida, että pelin saa yhdellä ostoksella PS3:lle, PS4:lle sekä PS Vitalle. Se toimii kuitenkin parhaiten kotikonsoleilla. Vitalla se vaikuttaa yllättävän raskaalta.
Toivoisin, että Doki-Doki Universea olisi mukavampi pelata, koska siinä on paljon hyvä ideoita sekä charmia. Samojen juttujen toistamiseen kyllästyy ikävän nopeasti. Ensin selvitetään, mitä kaikki tarvitsevat, ja sitten käydään vaihtokauppaa oikeiden esineiden saamiseksi. Vaihtelun puute saa pelaajaan unohtamaan humoristiset ongelmat ja pelissä esiintyvät persoonallisuudet ja keskittymään mekaaniseen ongelmanratkaisuun, mikä on sangen harmillista.
Doki-Doki Universe lainaa onnistuneesti peleistä kuten Animal Crossing, Little Big Planet sekä Scribblenauts ja sekoittaa näitä lainoja omiin, omaperäisiin konsepteihinsa. Se olisi silti saanut olla hauskempi pelata. Ostosta voi suositella lähinnä veikeästä maailmasta kiinnostuneille, jotka haluavat samalla oppia jotain itsestään.
