Donkey Kong Jet Race

Donkey Kong Jet Racessa nimihahmo sekä liuta tuntemattomampia Nintendo-hahmoja ajavat kilpaa suihkumoottoreilla. Minkäänlaisista ajoneuvoista ei voida puhua, sillä moottorit on kiinnitetty hahmoihin vyöllä. Tarkemmin katsoessa huomaa, että moottorit ovatkin rumpuja. Vauhti kiihtyy heiluttamalla wiimotea ja nunchakua vuorotellen, aivan kuin bongorumpuja paukuttaessa. Koko ajan ei tarvitse vispata kuin hullu, sillä muutama heilautus riittää maksiminopeuden saavuttamiseen. Kääntyminen tapahtuu rummuttamalla vain toista moottoria ja hypyt tehdään nykäisemällä ohjaimia samanaikaisesti. A-napista lyödään, Z:sta ja B:sta laukaistaan ansoja ja ammutaan. Analogisauvalla aktivoidaan turbo. Muutaman kisan jälkeen olin aidosti yllättynyt kuinka hyvin kontrollit toimivat. Kääntyminen on helppoa, sillä hahmo tuntuu vain vaihtavan radan näkymätöntä kaistaa. Jokainen rata on kymmenisen kaistaa leveä.

Pääpelimuotona on Mario Kartista lainattu Cup, joka koostuu muutamasta kisasta. Kilpailijoita on kahdeksan ja eniten pisteitä kerännyt on luonnollisesti voittaja. Voittamalla avataan uusia hahmoja, kilpailuja ja vaikeusasteita. Peli on muiltakin osin hyvin paljon Mario Kartin kaltainen. Keräämällä radalta ilmapalloja saa käyttöönsä aseen tai ansan, kuten pari erilaista kilpailijoita häiritsevää lintua, ampiaisparvia ja mätiä banaaneja. Banaaneilla on pelissä toinenkin rooli. Niitä on ripoteltu ympäri ratoja, yksittäin ja suuremmissa nipuissa. 50 banaanilla saa käyttöönsä turbon. Turbon aktivoimalla vauhti kasvaa ja kaikki eteen tuleva menee murskaksi.

Cupin lisäksi pelissä voi ajaa yksittäisiä kisoja tai suorittaa erilaisia haasteita. Sisällön köyhyys tulee valitettavan nopeasti vastaan, sillä kisat ovat hyvin pitkälti samanlaisia joka kerta. Onneksi moninpeli pelastaa. Aloittelijakin pääsee hetkessä peliin sisään. Iskin ohjaimet harvoin pelaavien kavereideni käsiin ja opetin kontrollit lataustauon aikana. Jo ensimmäisen kierroksen aikana he oppivat pelaamaan. Naurua riitti piikkipaikan pitäjän vaihtuessa jatkuvasti. Seuraavassa kisassa otin itselleni toiset ohjaimet. Kisa oli tiukka, vaikka kaverilla oli alla vasta yksi kisa. Eroa maaliviivalla oli vain muutama metri. Peli tukee korkeintaan neljää pelaajaa, ja puuttuvat pelaajat korvataan tekoälykuskeilla. Kavereiden kanssa voi ajaa sekä yksittäisiä että cuppeja.

Graafisesti surkeat radat ovat melko lyhyitä, mutta vaihtelevat onneksi paljon. On ylä- ja alamäkeä, tiukkoja ja vähän loivempia kurveja. Salareittejäkään ei ole unohdettu. Ratojen teemat ovat miljoonaan kertaan nähdyt vesi, tuli, viidakko ja aavikko. Vesikentissä käydään välillä myös veden alla, ja siellä majailevat hait näykkivät liian lähelle ajautuvia. Tuliradoissa tulivuori puskee laavakokkareita kaahailijoiden niskaan ja kuuman aavikon yläilmoissa vaanivat korppikotkat. Viidakossa kaahailijoita kaitsee jättiläisampiaiset. Radoille on myös ripoteltu tynnyreitä, puiset vain hidastavat vauhtia mutta metalliset pysäyttävät kokonaan.

Tekoäly antaa kohtalaisen haasteen. Pieni miinus annettakoon siitä, että kisoja ajettaessa sama kilpailija roikkuu lähes aina perässä, vaikka kuinka yrittäisi karata. Tämä tosin pitää jännitystä yllä viimeiseen kisaan saakka. Yksikin sijoitus palkintopallin ulkopuolelle tarkoittaa cupin häviämistä. Muut kilpailijat nahisevat keskenään kauempana, eikä niitä lähtöviivan ja kierroksella ohituksen lisäksi näe. Myöhemmin aukeavat vaikeusasteet onneksi tarjoavat paremmin haastetta. Yksinpeliksi Donkey Kong Jet Racea ei voi suositella, mutta neljän ohjainparin omistajien kannattaa harkita.