Dragon Age II

Dragon Age II:n sisällöstä valtaosa on taistelua, jota on uudistettu edellisosaan nähden. Taistelujen tempo on nostettu kiivaammaksi ja vastustajia käy päälle lähes aina useita kerralla, jonka jälkeen seuraa vielä uusi aalto täydennysmiehiä. Tapahtumista on hankala saada vauhdissa selvää, mutta tilanteen tauottaminen käskynjakoa varten on edelleen mahdollista. Pelaajan rinnalla taistelee kolme seuralaista, joiden tekoäly on tavallisesti johdonmukaista ja muokattavissa. Ajoittain koneen kontrolloimat hahmot tosin innostuvat säntäämään tyhmänrohkeasti keskelle vihollislaumaa tai vastustajien jousimiesten ristituleen.

Harmillisesti miltei jokaisessa taistelussa vihollisjoukoille ilmestyy tyhjästä lukuisia täydennysmiehiä. Uudet vihollisaallot putoavat tavallisesti joko suoraan taivaalta taistelukentälle tai rynnistävät esiin jo varmistetusta selustasta, mikä ei ole kovin uskottavaa. Nopeampi taistelutempo yhdistettynä useisiin vihollisaaltoihin tekee pelaamisesta ajoittain puuduttavaa.

Pelaajan sankarikaartin jäsenet jaetaan kolmeen hahmoluokkaan: soturi, velho ja varas. Kuitenkin esimerkiksi soturi voi keskittyä taisteluun ja suoraviivaiseen vastustajien kukistamiseen, mutta toisin valitsemalla hahmosta voi tehdä enemmänkin vihollisten iskut kestävän sekä ryhmän puolesta vahinkoa vastaanottavan tankin. Velho voi keskittyä vaikkapa useaan vastustajaan kerralla tuhoa kylväviin loitsuihin tai passiiviseen taistelutoverien haavojen parantamiseeni. Varas keskittyy jousella ampumiseen tai korkeaa vahinkoa tekeviin yllätysiskuihin. Hieman kummallisesti jatko-osassa velho ei enää kykene käyttämään miekkaa eikä taistelija jousta, vaikka näitä pelilajityypin perinteisiä rajoituksia ei ollut näin tiukasti edellisosassa. Myöskään muille ryhmän jäsenille kuin sankarille ei voi valita itse uusia haarniskoja, vaan on luotettava pelinsuunnittelijoiden valitsemiin pukuihin.

Lisämaustetta taisteluihin tuovat eri hahmoluokkien toisiaan tukevat kombinaatiohyökkäykset. Esimerkiksi taistelija voi horjuttaa vihollista, jolloin tietyt velhon tai varkaan erikoiskyvyt tekevät haavoittuvassa tilassa olevalle vastustajalle moninkertaisen vahingon. Samoin myös velhon loitsuilla jäädytetyt vastustajat kärsivät tuntuvasti lisäosumia soturin tai varkaan erikoisiskuista.

Alkupuoliskolla taistelu on varsin yksinkertaista touhua, mutta pelin edetessä hahmojen uudet kyvyt helpottavat suurten vihollislaumojen paimentamista. Kamerakuvakulma on konsolien tapaan myös PC:llä varsin alhaalla, eikä sitä voi nostaa enää yhtä korkealle kuin edellisosassa paremman kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Hahmoluokkien toisiaan tukevat kyvyt kannustavat valitsemaan huolella sankariryhmän koostumuksen ja ominaisuudet, mikä on erityisen tärkeää vaikeammilla vaikeusasteilla. Omasta taktiikkataulukostaan voi kätevästi valita tekoälyn ohjaamille seuralaisille toimintaohjeet eri taistelutilanteisiin, etenkin vastustajien haavoittuvuuksien hyödyntäminen automaattisesti tekee taisteluista paljon sujuvampia. Kääntöpuolena eri hahmojen toisiaan hyödyntävät tehokkaat tukikyvyt sanelevat pelaajan tekemät tasovalinnat turhankin tarkasti.

Dragon Age II:n juoni keskittyy Kirkwallin kaupunkivaltion ongelmiin ja seuraa sinne pakolaisena päätyvän sankarin elämää noin seitsemän vuoden ajanjaksolla. Sankariryhmän jäseneksi liittyy useita kiinnostavia hahmoja ja pelin huippuhetkiä ovatkin näiden taustoja valaisevat sivutehtävät. Tarina etenee lukujen päättyessä muutamalla vuodella eteenpäin. Samoihin maisemiin saman kaupunkivaltion ympärille sidottu juoni on säästänyt hieman peligraafikkojen vaivaa ja loppupuolella maisemat tulevat jo hieman turhankin tutuiksi. Esimerkiksi samaa satamavarastokenttää kierrätetään monien sivutehtävien taisteluympäristönä kyllästymiseenkin saakka.

Vuosien kuluessa pelimaailma kokee vain vähän verran muutoksia, mutta suhteet juonen muihin henkilöhahmoihin etenevät. Taistelutovereiden kanssa voi ystävystyä ja loppupuolella peliä on mahdollisuus myös pieneen romanssintynkään. Monivuotinen juoniasetelma ja sen kerrontatapa ovat varsin kiinnostavia, mutta uskottavuutta rikkovat esimerkiksi vuodesta toiseen samassa paikassa itsekseen palavat nuotiot ja useimmilla hahmoilla aina samanlaisina pysyvät vaatteet. Vuodenaikojen vaihtelulla olisi voitu tuoda hieman varianssia muuten samoihin pelimaisemiin. Keskustelu on pääosin hyvin kirjoitettua ja näyteltyä, nyt myös päähenkilön vuorosanat ovat ääninäyteltyjä. Käytössä on Mass Effectistä tuttu keskustelukiekko.

Dragon Age: Originsia pelanneet voivat ladata vanhan pelitallennuksensa sisältämät juonenkäänteet jatko-osaan, joiden mukaisesti viitataan paikoittain edellisosan tapahtumiin. Viittaukset edellisosan valintoihin ovat erinomainen idea, mutta tuttujen hahmojen vierailut ovat pääosin lyhyitä tapaamisia pelin loppupuolella. Edellisosaa pelaamattomat voivat pelitallennuksen lataamisen sijaan valita pelin alussa kolmesta eri vaihtoehdosta, millainen ykkösosan sankari oli.

Kokonaisuutena Dragon Age II on totutun laadukas Bioware-roolipeli ja ehdottomasti suositeltavaa pelattavaa, mutta parantamiseen jää vielä varaa. Konsoleilla peliin tottuneille taistelumekaniikan uudistukset tuntunevat luontevilta, mutta PC:llä taistelun nopeampi tempo, rajoitetumpi kamerakuvakulma ja etenkin toistuvat vihollisaallot eivät ole aivan yksiselitteisen hyviä muutoksia. Olisi parempi, jos PC:lläkin voisi halutessaan pelata peliä myös toimintapelimäisesti peliohjainta käyttäen, jolloin pelaaja voisi itse valita taktisemman taistelun ja konsolimaisen mättämisen väliltä vapaasti. Lisäksi taistelutaktiikat kaipaisivat enemmän tilannekohtaisuutta. Nyt pelaajan on liian helppo käyttää aina samoja taistelutemppuja ja toisiaan tukevat hahmoluokkien kombinaatiokyvyt ovat patenttiratkaisuja lähes kaikkiin taisteluihin. Kritiikistä huolimatta peli pitää hyvin otteessaan aina lopputeksteihin saakka, mikä on kunnioitettavaa kestoltaan päälle 45 tunnin seikkailussa.