Puoli vuotta sitten Fereldenin maa puhdistettiin darkspawnien kuonasta. Riemuhuudot raikuivat kuningaskunnan kaduilla, luutut soivat ja sima kuohui. Maassa oli rauha, ihmisillä ja kääpiöillä hyvä tahto. Sankareita kruunattiin, liput nostettiin salkoon ja nasevalle dialogille julistettiin kansallinen liputuspäivä. Mutta se oli puoli vuotta sitten se. Awakening-lisäosassa puhaltavat uudet ja merkilliset tuulet.
Juuri julkaistu lisäosa herättää vanhat vihtahousut henkiin. Koko kuningaskunta lamaantuu, kun darkspawnien hyökkäys yllättää sankarit housut kintuissa. Tällä kertaa tarinassa on ylimääräinen koukku: huhutaan, että yhden möröistä on kuultu puhuvan. Pelaaja joutuu kohtaamaan alkuperäisen pahiksen uudessa valossa ja etsimään vastauksia kysymyksiin, jotka olivat jääneet Dragon Age: Originsissa auki.
Näin pähkinänkuoreen tylysti sullottuna tehtävänä on rakentaa Grey Wardenit uudelleen ja pelastaa maailma. Pelaaja viedään taas samaan sirkukseen, jossa jonglöörätään ihmissuhteilla, hahmonkehityksellä ja rohkealla käsikirjoittamisella. Hahmon voi joko tuoda suoraan alkuperäisestä tai aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Kansalaiset reagoivat molempiin vaihtoehtoihin eri tavalla, mikä on pelkästään loistavaa. Vanhoja tuttuja tavatessa on aito jälleennäkemisen meininki. Vähän niin kuin luokkakokouksessa, jossa on paljon verta.
Dragon Age: Origins - Awakeningia pelatessa, ei tule mieleen, että kyseessä on pelkkä lisäosa. Käsikirjoituksen laatu ei ole tippunut piiruakaan, mikä ei ole varsinaisesti ihme, sillä samat kirjoittajat jotka kynäilivät alkuperäisen pelin ovat vastuussa lisäosankin kässäristä. Syy siihen, miksi peli on edelleen kiehtova, on ettei Awakening tyydy pelkästään lisäämään uusia piilukirveitä ja loitsuja. Tämä näkyy suoraan hintalapussa. Sisältö ei ole halpaa, ja BioWare ottaa omansa takaisin 30-40 euron kautta -- PC:lle lisuri maksaa sen 30 euroa, kun taas konsoliversion omistajat saavat pulittaa 40 krediittiä.
Elävää ja nyrjähtänyttä hahmonsuunnittelua, joka juuri teki alkuperäisestä pelistä virkistävän, on läsnä lisäosassakin. Awakening terästää entuudestaan hienoja hahmoja entisestään, hörähdellen ummehtuneille fantasiaklisheille ja paikoin myös itselleen. Fereldenin maailma ei edelleenkään ole keijukaisten karkeloa vaan täynnä julmaa ja pelottavan todellista fantasiaa. Pelaaja joutuu luovimaan sodan kourissa painivan kansan sisäpolitiikassa, venyttämään moraalia ja tekemään valintoja joilla on seurauksia.
Oksankohdat ovat edelleen samoja. Peli on niin laaja, että tietyt piirteet jäävät paikoin pinnallisiksi. Neljän sankarin kontrolloinnissa vähintään yksi jää yleensä paitsioon, varsinkin kun jokaisen taistelun kohdalla eivät sankareille asetetut käyttäytymismallit sovellu. Ohjailtavuuden palloilu yleensä johtaa ahdinkoon, kiroiluun ja kuolemaan, kun taikasauvaa täytyy jatkuvasti helistää parantajan puolesta. Toinen hupsu piirre on päähenkilön tuppisuisuus, joka etäännyttää hahmoa todellisuudesta. Tämä on harmi, sillä muiden repliikit ovat harvinaisen todentuntuisia.
Pienestä kipuilusta huolimatta Dragon Age: Origins - Awakening on laaja ja tasapainoinen lisäosa. Sen myötä pelaajalle avautuu kohtaloiden kirjo, jonka kanssa ei tiedä, mistä aloittaisi. Ja se on todella, todella hyvä juttu.