1980-luvulla manga-sarjakuvana alkanut Dragon Ball porskuttaa edelleen. Dragon Ball Z: Kakarot on päättänyt kertoa sarjan klassisen tarinan uudelleen, ja tällä kertaa toimintaroolipelin muodossa. Maastoa pääseekin tutkimaan aivan eri tavalla kuin sarjassa tähän asti on totuttu. Näin ollen tässä puoliavoimessa maailmassa kulkeminen on tuulahdus raitista ilmaa, ja tarjolla on mitä parhain peli sarjan faneille.
On teroitettava sitä, että Dragon Ball Z: Kakarot on ehdottomasti tehty nimenomaan vanhat fanit silmällä pitäen. Tarinassa käydään läpi animen neljä pääsaagaa, ja ajoittain kerronnassa vedetään mutkia suoriksi. Päätarina kärsii siitä, että sen tuntee jo liiankin hyvin. Onneksi ne sivutehtävät paikkaavat tätä puutetta melko hyvin. Mukana on viittauksia jo unohdettuihin Dragon Ball -hahmoihin, joka paikkaa joidenkin sivutehtävien heikkoa rakennetta. Yleensä tavoitteena on noutaa jokin esine jostain, ja piestä matkalla pelaajaan verrattuna liian heikkoja pikkupahiksia.
Jonkin ajan kuluttua peli päästää kokemaan itseään juuri siinä tahdissa kuin pelaaja haluaa. Sivutehtäviä voi tehdä silloin kun itse haluaa, tai sitten voi ainoastaan paahtaa päätarinaa eteenpäin. Sisältöön käsiksi pääsemistä ei myöskään rajoiteta tasovaatimuksilla, mihin monet roolipelit lankeavat. Hahmonkehitys tapahtuu hyvään tahtiin luoden käsityksen pelin edistymisestä.
Suurin osa pelaamisesta kuluu tappeluissa. Kaikki animesta tutut taistelut ovat mukana yksinkertaisella, mutta lopulta tyydyttävällä taistelumekaniikalla tehtynä. Pelaajalla on käytössään lyöntinappi, energiatusausnappi ja väistönappi. Liipaisimilla saa auki valikoiman ikonisia superiskuja riippuen siitä, millä hahmolla pelaa. Ohjaus toimii hyvin, joskin ajoittain on epätietoisuutta siitä, mitä mistäkin napista tapahtuu. Lisäksi hahmokohtaisia erikoisiskuja lukuun ottamatta eri hahmojen käsittelyssä ei ole paljoakaan eroa.
On harmillista, ettei pelissä ole panostettu juuri lainkaan vaihteluun. Kyseessä on huima hukattu tilaisuus, sillä pelattava hahmo muuttuu useita kertoja tarinan kuluessa. Onneksi sentään tekoäly alkaa haastaa pelaajaa noin viiden pelitunnin jälkeen. Tämä pakottaa jopa ajattelemaan silkan nappien hakkaamisen sijasta. Haastetta ei siltikään ole riittävästi, sillä terveyttä palauttavia esineitä on liikaa käden ulottuvilla.
Välivideot ovat laadultaan hyvinkin vaihtelevia. Toisinaan tarjolla on vain joukko diahow'n tyyliin esitettyjä kuvia, kun taas joskus kohtaukset ovat kauniisti animoituja videopätkiä. Onneksi materiaali itsessään on riittävän kiinnostavaa motivoidakseen pelaajaa jatkamaan. Perinteitä kunnioittava japanilainen musiikki höystää jokaisen kohtauksen, ja lukeminen on edelleen mukavaa! Harmillisesti itse peli ei loista teknisesti samalla tavalla. Ruudunpäivitys takkuaa jokaisen latausruudun jälkeen, ja joskus myös pitkien matkustusosioiden aikana. Huulien liikkeet eivät istu lainkaan puhuttuun dialogiin. Kamera asettuu niin ikään vastahankaan aina, kun koettaa asettaa näkymää jonnekin muualle kuin suoraan hahmon taakse maastoa tutkittaessa. Käsikirjoitusta olisi pitänyt hioa, sillä mukana on aivan liikaa niin lyönti- kuin kielioppivirheitäkin.
Dragon Ball Z: Kakarot on faneille rakkaudella tehty peli, joka olisi kaivannut lisää hiomista. Siitä huolimatta lopputulos on nykyiselläänkin täysin pelattavissa ja nautittavissa.
