Dragon Ball Z: Ultimate Tenkaichi

Dragon Ball -anime oli 1980 ja 1990 -lukujen suosituimpia piirrossarjoja sekä hienon asetelmansa että kiinnostavien hahmojensa ansiosta. Dragonball Z: Ultimate Tenkaichin tarinassa kerrataan valtaosa piirrossarjan tapahtumista. Valitettavasti kaikkea ei itse pääse edes kokemaan, sillä osa tärkeistä juonenkäänteistä sekä taisteluista sepitetään tylysti pitkällä tekstirivistöllä. Peli vihjaa myyntivalttinsa olevan piirrossarjasta otetut videot, joita viljellään pitkin tarinaa. Itsessään se on loistava idea ja hauska lisä juonenkuljetukseen, mutta niitä näytetään aivan liian vähän. Tylsyyden tunne saattaa iskeä pelaajille, joille juoni on ennestään tuttu. Tätä paikkaamaan varsinaisen tarinan lisäksi päävalikosta löytyy Hero Mode. Tässä pelimuodossa muokataan aluksi oma sankari, jonka kanssa pelaten sivutaan piirrossarjan tarinaa kokonaan uudesta näkökulmasta.

Vaikkakin Ultimate Tenkaichissa pelattavaa riittää, tekee typerä ja ärsyttävän rajoitettu taistelumekaniikka melkein jokaisesta yhteenotosta tuskallisen yksitoikkoista. Normaalissa taistelutilanteessa on käytössä vain kolme erilaista hyökkäystä, joista kahta käytetään lähietäisyydellä ja yhtä kauempaa. Käytännössä jokainen kahakka noudattelee samaa kaavaa: Leivo vastustajaa kuonoon, kunnes superliike avautuu käyttöön. Käytä superliike ja toista sama uudelleen. Ainoana valopilkkuna toimivat muutamat monivaiheiset pomotaistelut, jotka tuovat kipeästi kaivattua vaihtelua.

Taistelukenttien tuhoutuvuutta mainostetaan pelin takakannessa varsin harhaanjohtavasti. Esimerkiksi losauttaessa vihollista energiasäteellä, ei siitä syntyvässä räjähdyksessä taistelutanner mene miksikään. Vasta pölyn laskeuduttua näkyy iskun jälki maassa. Muuten pelin ulkoasu on hyvää keskitasoa; sarjakuvamainen tyyli ei ole mitään tajunnanräjäyttävää muttei myöskään silmiinpistävän huonoa. Äänimaailma sen sijaan ailahtelee laidasta laitaan. Siinä missä kaiken maailman räjähdykset sekä ympäristöjen äänet saavat korvat vuotamaan verta, on ääninäyttelyyn selvästi yritetty panostaa. Ultimate Tenkaichissa nimittäin kuullaan piirrossarjasta tuttujen näyttelijöiden suorituksia, ja työn jälki on kaikin puolin laadukasta.

Moninpeli jaetulla ruudulla on Ultimate Tenkaichissa mukava lisä. Samalla sohvalla istuvaa kaveria pääsee mättämään kuonoon muutamassa pelimuodossa, kunhan vain hermot kestävät taistelumekaniikan puutteet. Vastaavasti verkossa muita vastaan pelaaminen tuntuisi olevan työn ja tuskan takana. Testisession aikana löytyi vartin etsiskelyn jälkeen yksi ja ainoa vastustaja. Ottelun loputtua näytettiin tulokset, jonka jälkeen peli palkitsi arvostelijan jäätymällä täydellisesti.

Dragon Ball Z: Ultimate Tenkaichi on peli, josta on muiden kuin vannoutuneimpien fanein vaikea saada mitään irti. Taistelumekaniikka on harvoja pomotaisteluita lukuun ottamatta ärsyttävän rajoittunutta ja toistaa itseään. Vaikkakin ääninäyttely on hyvin toteutettu ja piirrossarjasta peliin tuodut videot yrittävät luoda tunnelmaa, on kokonaisuus auttamatta iso pettymys.