Aiemmin tänä keväänä Square Enix päästi minut salaiseen ennakkotestaukseen, jossa pääsin kokeilemaan ennen virallista julkistusta peliä Dragon Quest III HD-2D Remake. Pelattava demo oli enemmänkin lyhyt tekninen esittely eikä niinkään syvällinen testaus ja katsaus vuoden 1988 klassikkoon. Pääsin näkemään joitakin (suurimmaksi osaksi odotettuja) parannuksia. Tiedossa oli, että julkaisija halusi kirjoittaa uuden kappaleen Dragon Questia uudelle videopelaajien sukupolvelle, ja siihen tarvittaisiin enemmän kuin tarinan kasvojenkohotus. Ja pelattuani tunneittain tässä fantasiamaailmassa menneiden päivien aikana olen sitä mieltä itsevarmasti ja iloisesti menettämättä kiintopistettä siitä tosiasiasta, että kyseessä on yksi keskeisimmistä peleistä siinä lajityypissä, joka nykyisin tunnetaan nimellä JRPG.
Dragon Quest on japanilaisessa roolipelaamisen kuvastossa muuttumaton asia. Sen symbolit, teemat, hirviöt ja ulkoinen asu ovat vaihdelleet hyvin vähän viimeisen 38 vuoden aikana. Nykyisellä Square Enixillä se kekseliäisyys ja edistykselliset osatekijät varataan mieluusti Final Fantasylle (pelisarja, joka syntyi nimenomaisesti vaihtoehdoksi Dragon Questille), koska olisi ennenkuulumatonta (ainakin menneiden yhdentoista julkaistun pelin tapauksessa) kajota sarjaan, joka on niin keskeinen osa japanilaista pop-kulttuuria ilman, että se aiheuttaisi maassa suorastaan sosiaalisen maanjäristyksen. Mutta samaan aikaan nuoremmalla yleisöllä on alati vaikeampaa päästä sarjan pariin niin pitkän ajan jälkeen ja, tietenkin, esille nousee kysymys kansainvälisyydestä - miten uudistaa sarjaa, ja samalla pitää pitkäaikaiset fanit tyytyväisinä? Onneksi studio ja julkaisija löysivät täydellisen ratkaisun muutama vuosi sitten: HD-2D. Talon oma teknologia, jossa rakennetaan vanhempien JRPG-pelien kaksiulotteiset tilanteet uusiksi nykyajan grafiikalla, tarkemmilla liikeanimaatioilla ja välivideoilla kolmiulotteiseen näkymään ja suurempaan syvyyteen.
Viittaus kansainvälisyyteen ei ollut ainoastaan toimittajan huomautus. Dragon Quest III HD-2D Remake on, ennen kaikkea, jos asuu Euroopassa, melkein 30 vuoden ajalta maksettu velka. Lukuun ottamatta melkein huomiotta jäänyttä mobiilista versiota vuodelta 2014, Square Enix ei ole koskaan julkaissut ensimmäisiä Dragon Quest -pelejä meidän maanosassamme, vaikka he niin tekivät Pohjois-Amerikassa. Jos siis valitsee lähteä tälle matkalle eikä ole saanut haltuunsa NTSC-versioita, kuten minä, on kyseessä se ensimmäinen kerta Kingdom of Aliahaniin ja maailmaan sen rajojen taakse. Ja millainen matka se olikaan.
Seikkailu alkaa 16-vuotissyntymäpäivänä, kun sankari (tai sankaritar, sillä nyt voi valita pojan tai tytön) on urhean kadonneen Ortega-soturin lapsi. Pelaaja saa käskyn Aliahanin kuninkaalta jatkaa isän tehtävää, ja voittaa pahuus, joka uhkaa maailmaa arkkivihollisen Baramosin hahmossa. Joten kuninkaan siunauksen kanssa ja paikallisesta kapakasta kerätyn sekalaisen seurueen kera lähdetään etsintäretkelle kohtalon perässä. Tarina on siis Dragon Quest III HD-2D Remakessa paljolti muuttumaton verrattuna alkuperäiseen, joskin alueelliset ja kerronnalliset etäisyydet eri avainpaikkojen kesken ovat hieman eri paikoissa.
Alkajaisiksi prologissa sankari kohtaa jumalattaren unissaan, on jakso muuttunut, joskin testi ja sanat ovat samat. Lisää taustatarinaa Ortegalle on niin ikään lisätty, ja dialogikohtaukset on nyt ääninäytelty niin japaniksi kuin englanniksi. Tämä on vain yksi monista pelaamisen miellyttävyyttä lisäävistä muutoksista, mutta ei toki ainoa. Mukana on myös siunattu ominaisuus nopeuttaa taisteluiden vauhtia kahdella ylimääräisellä pykälällä. Tämä muuttaa taistelut hieman nautittavammiksi.
Kartta on jokseenkin samanlainen, mutta myös venytetty. Se mikä oli muutama minuutti vuonna 1988 (tai vuonna 1991 Super Famicomilla) on kaksinkertainen tai enemmänkin. Tämä on ehkä se paras muutos Dragon Quest III HD-2D Remakessa. Taiteellisen tyylin syvyys on, kuten mainitsin jo ensimmäisessä ennakossakin, karkkia aisteille. Kaikki paikat tuntuvat olevan niin täynnä elämää ja yksityiskohtia kiitos valonlähteiden, heijastuksien vedessä, varjojen ja lista sen kuin jatkuu... On oleva hetkiä, jolloin pelaaja unohtaa käsillä olevan tehtävän ja vain tutkii katsellen kiinnostavia paikkoja tai piilotettuja aarteita ihan vain siitä ilosta, että näkee päivän ja yön vaihtelun tuottamat varjojen pidentymiset henkilöhahmoissa, tai katselee ilta-auringon laskevan hitaasti joen tyynelle pinnalle. Jos arvosti teknologista hyppäystä ensimmäisen Octopath Travelerin ja sen jatko-osan välillä, huomaa nyt uuden edistysaskeleen siinä, mihin HD-2D pystyy. Mutta älkäämme unohtako, että tämä Dragon Quest III HD-2D Remake on klassinen JRPG, joten tarinatehtävien välillä käytetään paljon, paljon aikaa taisteluihin.
Taisteluissa tulee esille jälleen yksi pääasiallinen vetonaula Dragon Quest III HD-2D Remakessa. Lukuun ottamatta sitä, että taistelut ovat ohi varsin nopeasti, kaikilla pahiksilla on nyt ruudulla näkyvät liikeanimaatiot hyökätessä ja myös kaatuessa, kun ne voitetaan. Kaikki hyökkäykset ja taiat ovat saaneet myös oman värikkään ilmeensä, ja näin lisätään dynaamisuutta ja eläytymistä. Käyttöliittymä taistoissa ja niiden ulkopuolella on niin ikään tehty uusiksi, ja näin tavaroiden ja varusteiden käsittely valikoissa on luonnollisempaa, ja muistoja herättäviä jaksoja on niin ikään lisätty. Näin voi pitää silmällä tarinaa ja sitä, mitä on toistaiseksi suorittanut, omassa valikossaan. Kaiken kaikkiaan nämä pienet parannukset siellä ja täällä lisäävät kokonaisuuden loistoa entisestään.
Ja kaikkea apua oppii kyllä arvostamaan, sillä Dragon Quest III HD-2D Remake on kova ja vaativa peli. Pelaaja oppii nopeasti olemaan haaskaamatta ainuttakaan parannustavaraa, ja pelaaja haluaa ottaa riskejä päästäkseen sen vaikeasti saavutettavan arkun luokse saadakseen paremman aseen tai haarniskan, jos vain on onni myötä. Jokainen askel pois kylän suojasta on haaste taistojen kovuuden vuoksi, ja taikapisteiden säästäminen (MP) muuttuu tärkeäksi. Selvä vinkki on yrittää saada aseet tai vahinkoloitsut tekemään tuhoa isommalle joukolle, jolloin pahiksilla on vähemmän vuoroja taisteluissa. Ja kaikkien varotoimien jälkeenkin voi joukko kukistua, ja silloin on käytettävä arvokasta kultaa ja mentävä Jumalattaren kirkkoon herättämään matkakumppaneita takaisin henkiin, tai sitten "levuttamaan" ja värväämään uusia seuralaisia. Mutta entä jos tämä vaikeustason nousu onkin liikaa? Silloin on mahdollisuus asettaa peli Easylle, ja pääasiallisin muutos on, että miten kovaa pelaajaa sitten lyödäänkään, on matkakumppaneilla aina se yksi piste terveyttä. Jos taas on riittävän hullu koetellakseen rajojaan, on tarjolla myös Hard-tila, joka ainakin minulle on mahdoton.
Mikään edellä kerrotusta ei ole yllätys Dragon Questin veteraaneille. Mitä siis HD-2D Remake tarjoaa heille? Jos haluaa tehdä kaiken, haluaa hankkia kaikki ystävälliset hirviöt Romaly Arenalle, ja myös kaikki minimitalit. Mutta se mistä nauttii, on musiikki. Koichi Sugiyaman uusiksi nauhoitettu soundtrack on ajaton mestariteos videopelien historiaa, ja se on parhaimmillaan tässä kauniisti esitetyssä orkesterisovituksessa. Se käyttää vuoden 1988 musiikkia, ja tekee siitä yhden parhaista pelien soundtrackeista tänä vuonna, ja ehkä monen vuoden parhaan.
Paljoa valittamista ei ole pelistä Dragon Quest III HD-2D Remake. Pelasin läpi version 1.0.0 Nintendo Switchillä, enkä huomannut viivettä tai bugeja. Ainoa huono puoli on, että kyseessä on Dragon Quest III. Jos ei ole tottunut tällaiseen peliin, jossa pitää käyttää paljon aikaa taisteluihin saadakseen kokemustason riittäväksi loputtomien pelituntien aikana, ei peli välttämättä ole sellaiselle sopiva. Mutta jos haluaa ottaa haltuun maailman ja kokea klassisen tarinan parhaalla mahdollisella ulkoasulla, on Dragon Quest III HD-2D Remake hyvä lähtökohta pelisarjaan. Tervetuloa seikkailuun.
