Dragon Quest VII Reimagined

Square Enix jatkaa Dragon Quest -pelisarjansa uusia julkaisuja sarjan seitsemännen osan parissa ja mikäpä siinä, alkuperäisestä trilogista tehdyt uusintanäkemykset olivat erinomaisia päivityksiä vanhoihin klassikkopeleihin. Seitsemännen osan kohdalla pikseligrafiikkaa ei kuitenkaan tarvita ja näkemystä on päivitetty monilta muiltakin osin.

Dragon Quest VII julkaistiin ensimmäisellä Playstationilla alun perin vuonna 2000 ja oli kotimaassaan Japanissa välitön menestys yli neljän miljoonan kappaleen myynnillään. Lännessä peli otettiin hieman ristiriitaisemmin vastaan ja Eurooppaan alkuperäinen peli ei koskaan edes päätynyt. Vasta yli kymmenen vuoden takaisen 3DS-julkaisun myötä myös Euroopassa päästiin seitsemännen lohikäärmeseikkailun kimppuun.

Itse muistan pelanneeni alkuperäistä jenkki-Dragon Questia kauan sitten hieman hämmentyneenä. Tämäkö oli kova juttu? Etenkin pelin ensimmäiset tunnit olivat aivan täyttä tervanjuontia ja graafisesti peli oli vanhentuneen oloinen etenkin saman aikakauden Final Fantasyihin verrattuna. Niinpä peli jäi silloin kesken jo alkumetreille. Osittain samasta syystä uusi näkemys pelistä kuitenkin kiinnosti paljonkin, sillä kuten mainittua, Square Enix onnistui NES-aikakauden peliensä päivittämisessä aivan erinomaisesti.

Seitsemännen Dragon Questin idea on lähtökuopissaan yksinkertainen: sankarinelikon tehtävänä on keräillä sinne tänne ripoteltuja laattojen palasia, jotka yhdistämällä poppoo singahtaa menneisyyteen ratkomaan siellä piileviä ongelmia. Kun menneisyyden saari on selvitetty, se ilmestyy maailmankartalle myös nykyaikaan, jolloin maisemat ja tilanteet ovat luonnollisesti muuttuneet.

Heti alkumetreillä meno on huomattavasti aiempaa sulavampaa. Taistelusysteemiä on uudistettu modernien Dragon Questien malliseksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että vuoropohjaiset tappelut etenevät aiempaa nopeammin, minkä lisäksi tasojen kasvaessa heikommat viholliset voi listiä suoraan maailmankartalle. Niinpä viholliset eivät enää merellä seilaamista lukuun ottamatta ilmesty tyhjästä, vaan ne vaeltavat vapaina näkösällä maailmankartalla.

Hahmojen selkärankana toimii mielenkiintoinen ammatteihin perustuva järjestelmä. Aluksi valittavana on vain muutama perusammatti, mutta seikkailun edetessä niitä tulee valittavaksi enemmän ja parhaisiin ammatteihin pääsee käsiksi vain saavuttamalla aiemmissa ammateissa mestaritason. Loppupään ammatteihin valittavia mestaristatuksia ei kerrota ennakkoon, joten jokaisella hahmolla on kokeiltava vähän sitä sun tätä, että kykypuun päässä odotteleva sankarikohtainen huippuammatti aukeaa. Aiemmista versioista poiketen, uudessa näkemyksessä pääammatin ohelle voi valita yhden lisäammatin, mikä nopeuttaa uusien ammattien availua ja tutkimista huomattavasti.

Sankariryhmä myös liikkuu aiempaa nopeammin ja käyttöliittymää on muutenkin viilattu kätevämmäksi. Ensimmäisten tuntien ultratylsyydestä ei ole enää tietoakaan, kun uusien saarien kimppuun pääsee suihkimaan alta aikayksikön. Itse asiassa päinvastoin, seikkailu koukuttaa aivan huomaamattaan ja jo ensimmäisellä pelikerralla tempaisin viiden tunnin pelisession putkeen ja lopettaa piti vain, koska unikin on ihmiselle tärkeää.

Alun pienet ja lyhyet saaret vaihtuvat hiljalleen suurempiin ja seikkailut monimutkaisempiin. Tarinallisesti peli kuitenkin pitelee naruista kiinni hienosti seikkailtavan saaren koosta riippumatta. Vain aniharva saari noudattelee "paha hirviö hotkii meidät kohta kitaansa, pelasta!" -kaavaa. Sen sijaan lyhyillä, novellimaisilla tarinoilla ei suinkaan ole aina onnellista loppua ja jopa pienistä tarinoista saadaan todella koskettavia. Kun saarien kohtalot ynnätään matkan varrella yhteen suuremman tarinakokonaisuuden osaksi, käsikirjoitusta on pakko ihastella tosissaan. Yllätyksiä ja hienoja käänteitä piisaa aivan loppumetreille asti.

Komean käsikirjoituksen ohella Dragon Quest VII:n uusi näkemys on myös komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ympäristöt ovat nyt kolmiulotteisia dioraamoja, joita voi pyöritellä vapaasti - paitsi jostain syystä luolastoissa, joissa kameran kääntelyä rajoitetaan. Ulkoasu on todella skarppia ja viehättävää katseltavaa ja ennen kaikkea Akira Toriyaman omaleimainen hahmo- ja hirviösuunnittelu pääsee upeasti oikeuksiinsa. Musiikit on myös tehty osittain uusiksi ja sarjalle tutut teemat antavat seikkailulle nostalgisen kauniin lisäsäväyksen.

Kun kaikkea mahdollista on sujuvoitettu ja paranneltu, kolikolle jää oikeastaan vain yksi kääntöpuoli. Perusasetuksilla Dragon Quest VII Reimagined on nimittäin todella helppo, eivätkä edes pomohirviöt saa tuskan hikeä pintaan. Helppouden vuoksi etenkin tarinan puolessa välissä peli muuttuu vähäksi aikaa hieman työlääksi, sillä vihollisaaltojen pataan leipominen on niin simppeliä, että luolastojen loppuun pääseminen on toisinaan jopa vähän tylsää. Onneksi monessa luolassa on hauskoja ongelmia ratkottavaksi, eivätkä ympäristöt koskaan muistuta toisiaan liiaksi. Samalla ennen yli satatuntinen mammuttiseikkailu on myös merkittävästi lyhyempi kuin aiemmin ja itse pääsin parin viikon pelaamisella aivan loppumetreille asti reilun neljänkymmenen tunnin pelaamisen jälkeen.

Edellä mainittu helppous ja siitä johtuva ajoittainen tylsyys nakertavat muuten erinomaista pakettia harmittavasti, toisaalta olisin tietenkin voinut aloittaa pelin suosiolla vaikeimmalla vaikeustasolla. Vaikeustaso-ongelmien alla on kuitenkin todellakin mainio peli, joka tarjoilee suuren seikkailun tunnetta isolla kauhalla ja onnistuu kertomaan todella hienon tarinankin siinä ohella. Etenkin, jos seiska-Dragonin kimppuun ei ole aiemmin päässyt, nyt se viimein kannattaa tehdä. Pelin veteraanitkin pääsevät yllättymään siitä, miten huikean sujuvaksi vanha klassikko onkaan oikein saatu.