Maaliskuun 2023 lopussa konsoleille kolisteleva Dredge alkaa, kun epäonninen kalastaja tempautuu välkkyviä valoja sisältävänä kauhujen yönä elämänsä seikkailuun. Merikarhu heräilee purtiloineen keskeltä tuntematonta saaristoa, jonka puitteet ovat pääasiassa kunnossa. Saaret ja niemennotkot ovat täynnä idyllisiä pikkukyliä, ja merivedessä polskii kaikenkokoista eväkästä. Öisin sumuun verhoutuva saaristo paljastaa kuitenkin kammottavimmat puolensa, kun aalloissa uiskentelee jos jonkinlaista punasilmäistä uhkaa, joista verkkoihin päätyvät mutanttikalat ovat murheiden pienimmästä päästä. Kalaverkkoja kokeva ja saaristossa seilaava merikapteeni joutuu kuitenkin uhmaamaan vaaroja selvittäessään, mitä alueella on tapahtumassa, ja miten kotiinkin saattaisi päästä.
Dredgen pelaaminen koostuu päivä kerrallaan etenevästä seilaamisesta. Ruudun yläreunassa raksuttavan kellon kääntymistä keskiyön puolelle oppii äkkiä pelkäämään, sillä vesillä seilaavan pelaajan paatti on heikkoa valoa erittävine lyhtyineen todellinen herkkupala yön kauhuille. Tässä arviossa en halua liikaa paljastaa, mitä kaikkea siellä vesissä liikkuu, mutta Dredge osaa hyvin nojata pelaajalta näkymättömissä oleviin vihollisiin, jotka säikyttelevät ja kuumottelevat pelaajaa. Aalloissa näkyvät vilahdukset vedenalaisista vihuista ja tiukoissa paikoissa joka puolelle punertavina ilmestyvät karikot pitävät lähimpään kotisatamaan kaahaavan pelaajan varpaillaan. Satamaan ankkuroitunut pelaaja voi myös nukkua yöt ja päivät, sillä lukuisat sivutehtävät houkuttelevat pelaajan harjoittamaan yökalastamista tai sitten seilaamaan selkeämmässä päivänvalossa siellä täällä häämöttäville laivojen hautausmaille nostamaan aarteita Ahdin valtakunnasta.
Vesillä liikuttaessa Dredge esittää pelimaailman näyttävänä kolmiulotteisena merihenkisenä miljöönä, joka pyörii ja loiskuu ongelmitta Switchillä. Näyttävästi vaihtuvat vuorokaudenajat ovat isossa roolissa sekä mekaniikallisesti että tarinallisesti, sillä väljillä ja rauhallisilla vesillä on nautinto seikkailla ja tutkia saariston salaisuuksia. Pikkukaupunkeihin ja kyliin ankkuroituna seikkailu etenee tekstilaatikkovetoisesti, mutta sarjakuvamaisesti tyylitellyt pikkukaupunkien pellepelottomat ja kylähullut erottuvat mukavasti edukseen. Graafinen ilme ja muhkea äänimaailma musiikkeineen pitävät huolta siitä, etten ainakaan itse jäänyt edes kaipaamaan Dredgeen ääninäyttelyä. Ainoa tekninen silmäpako pilkottaa Dredgen Switch-version huomattavan pitkissä latausajoissa sekä ajoittain merillä matelevasta ruudunpäivityksestä. Kummatkin ilmiöt olivat vahvasti esillä pelatessani maaliskuun aikana Dredgeä Switchillä ennen pelin julkaisua.
Kaupungeissa on mahdollista sekä käydä kauppaa pelaajan onkimilla kaloilla että parannella alusta monella eri tavalla. Telakat tarjoavat lisärahtitilaa ja uusia valaistuskeinoja puhumattakaan tehokkaammista verkoista ja vinsseistä, joilla kelpaa jahdata syvyyksien salaisuuksia. Sivutehtäviä eli tietynlaisia kaloja narraamalla tai aarteita haalimalla pelaaja saa NPC-hahmoilta laivan ominaisuuksia ja kestävyyttä parantavia opuksia, joita sankari lueskelee lepoaikoina.
Itse kalastaminen ja hylkyjen penkominen tapahtuvat niin, että pelaaja parkkeeraa laivan haaksirikkokohdan tai kalaparven päälle, ja ohjaa eteenpäin kieppuvassa minipelissä joko kalaa tarttumaan koukkuun tai sitten tavarapaljoudessa seilaavaa laivaa selkeämmille vesille. Keskittymistä kohtuullisesti vaativat minipelit ovat hauska lisä, mutta Dredgen asetuksista on mahdollista kytkeä pelaamista helpottava asetus, joka auttaa pelaajaa vääjäämättä eteenpäin. Hutilyönnit tai laivan ohjaamiset minipelissä karikkoon lähinnä hidastavat saaliiseen käsiksi pääsemistä.
Laajan saaristoisen pelimaailman merillä kyntämiseen ja kartoittamiseen tarvitaan aina vain tehokkaampaa ja kestävämpää laivaa, jonka pitäisi jaksaa myös säilyttää kantensa alla kaloja ja aarteita. Kustakin pienestä rannikkokylästä ja kaupungista on onneksi lisäjeesiä tarjolla, kun pelaaja voi jättää osan tavaroista välivarastoon, jonka sisältöön pääsee käsiksi riippumatta siitä, mistä kaupungista käsin pelaaja kolistelee seuraavaksi varaston ovea auki. Vaatimattomalla ja säilytysratkaisuiltaan ankeammalla laivalla varustettu pelaaja ei kuitenkaan ehdi turhautua hieman haastavaan Dredgen alkuun, kun lisävarasto tarjoaa kalastajanuraansa aloitteleville maakravuille kaivattua lisäpelivaraa. Toisaalta pelaajan on syytä varoa, ettei kaloja säilytetä varastossa liian pitkään, tai nämä saattavat kävellä kirjaimellisesti itse takaisin mereen. Jätän Dredgen omalaatuisista yllätyksistä nauttimisen ja järkyttymisen kuitenkin pelaajien riemuksi.
Dredge on synkän tarinansa, tekemistä pursuavan pelimaailmansa ja suurta seikkailua henkivän yleisfiiliksensä ansiosta yksi pelikevään kiinnostavimmista yllättäjistä. Kaiken kaikkiaan tekemistä, kerättävää ja kehitettävää on siinä määrin, ettei Dredge todellakaan jää kauaksi esimerkiksi Stardew Valleyn tai Moonlighterin kaltaisista oikean elämän työntekoa kevyesti simuloivista roolipelieepoksista.
