Dungeon Siege III

Toimintaroolipeli on päivän sana. Neljästä toisistaan reippaasti poikkeavasta hahmosta löytyy niin perinteistä ritaria kuin tulisieluista maagitarta. Jokaisella on oma taustatarinansa ja historiansa Legioonaan liittyen. Lopulta koko sakki saadaan kasaan, jolloin tietokoneen tai kavereiden ohjastamat hahmot samoavat pelaajan kanssa vuorenhuippuja, kristallikaivoksia ja rämeitä.

Yksinpelissä pitää selvitä yhden kaverin kera, mutta netin yli mukana voi olla koko neljän revohka. Muuten kohtuullisen helppo perusvaikeustaso kepittää pelaajaa pomotaisteluissa. Vapaata tallennusta ei ole edes PC-versioissa, mutta tiuhaan ripotellut tallennuspisteet pitävät huolen, että kuolon korjatessa matkaa ei tarvitse taittaa uudestaan kovinkaan kaukaa.

Pelin tyyli on keskusteluita ja ajoittain turhan runsaslukuisen ryöstösaaliin säätämistä lukuun ottamatta keskeytymätöntä pieksentää. Jokaisella hahmolla on kaksi eri "olomuoto" omine kykyineen. Konsoliohjaimen napit on saatu suhteellisen näppärästi käytettyä, vaikka erikoisiskuja sun muita on yhdellä hahmolla kunnon arsenaali. Arvioidulla PC-versiollakin Xboxin ohjain tuntui hiirtä ja näppäimistöä luontevammalta ohjaustavalta. Hieman hitaasti liikkeelle lähtevä peli alkaa toimimaan kunnolla vasta, kun erikoisliikkeitä ja muuta härpäkettä on kertynyt monipuolisempaan toimintaan. Vaikutuksen teki etenkin taistelun fyysisyys ja nopeus. Vihollisia ei pamputeta kolmea varttia per luuranko, vaan tusinaörmöt kuolema korjaa pikaisesti. Samalla raadot lentelevät liioitellun näyttävästi ja tyydyttävästi kriittisten osumien johdosta.

Tulevan genren messiaan Diablo III:n tavoin Dungeon Siege III on luopunut tyystin parannus- tai taikapullojen lipityksestä. Erikoiskyvyillä parantamisen lisäksi kuolleilta vihollisilta tippuvat terveys- ja taikapampulat ovat ainoa parannuksen lähde. Pullosta vieroitus pitää tahdin tiiviinä, koska haavat eivät parane ajan kanssa nurkan takana himmailemalla.

Uusien kykyjen lisäksi vanhat kyvyt saavat tasojen nousun ja käytön myötä voimistetun variaation. Voimistettu isku voi kaataa viholliset maahan normaalin vahingon lisäksi. Parannus- tai suojauskyky taas ulottuu käyttäjän lisäksi koko ryhmään, joka on äärimmäisen hyödyllistä etenkin moninpelissä.

Vaikka testattu PC-versio ei ulkonäkönsä puolesta kurita leukaniveliä loksautuksilla, se puskee näytölle sinänsä siistiä ja funktionaalista settiä. Eri tapahtumapaikat eroavat toisistaan hyvin, ja onpahan mukaan eksynyt pari näyttävääkin näkymää ja päräyttävää erikoisliikettä. Konsolipohjasta johtuen peli on myös varsin hellä tietokoneen tehovaatimuksille. Lisäksi ruudunpäivitys testiversiossakaan ei nikotellut kuin pari hassua kertaa, eikä se kaatunut kertaakaan arvioinnin aikana.

Ääninäyttely on kelvollista perustasoa, ja musiikit luovat tunnelmaa hyvin sinne, minne tunnelma kuuluu. Mitään orkestraalista pauhua ei ole luvassa, muttei rimanalituksiakaan. Lisäkiitosta peli ansaitsee nopeasta käynnistymisestä ja lyhyistä latausajoista. Puhtaassa toimintapelissä olisi tunnelmaa latistavaa tuijotella latausruutuja pitkiä aikoja.

Etenkin jos kavereidesi kanssa kaipaat hyvää, kaikki genren perustarpeet täyttävää luolastokomppausta ilman teinidraamaa, Dungeon Siege III pitää varmasti tylsyyden loitolla koko kestonsa ajan. Se ei ehkä keksi pyörää uudestaan, muttei toisaalta karahda karille teknisten tai sisällöllisten puutteidenkaan takia.